Sweet Saturdaystä perinne

Toinen yrittämä onnistui. Lauantaina 26. tammikuuta ravintola Oostersissa oli jo mukavasti ystäviä paikalla: ensin tulivat klo 13 Salokankaan Ulla ja Raimo, sitten Arolan Johanna ja vähän myöhemmin Arolan Heikki.

Aika kului parin oluen äärellä vilkkaasti rupatellen puoli kolmeen, jollon Arolat lähtivät ruokaostoksille Sokokseen, Salokankaat ja me Akateemiseen kirjakauppaan. Vähän näin se oli ajateltukin.

Ei muuta kuin tervetuloa tulevana lauantaina 2.2. samaan aikaan ja samaan paikkaan. Tehdään Sweet Saturdaystä perinne.

Miten olisi Sweet Saturday?

Kutsu viettämään Fabulous Friday -tapaamista 19. tammikuuta ei oikein purrut. Paikalla olivat vain kokoonkutsujat - tosin kolme ilmoitusta esteestä saimme. Ehkäpä syynä oli myös se, että kutsussa oli ravintolan nimi kirjoitettu väärin. Se ei olekaan Oysters vaan hollantilaiseen tapaan Ooster. Ehkäpä oli myös niin, ettei satumaista perjantaita oikein voi viettää lauantaina. Niinpä muutamme nimeä Susannan ehdotuksen mukaiseksi: olkoon se Sweet Saturday.

Tämä kutsu on entiseen tapaan voimassa kaikille ystäville - siis ensi lauantaina 26.1. klo 13-15 ja paikkana Ooster Helsingin rautatieaseman kauppakujalla.
Nähdään silloin
Ulla ja Touko

Fabulous Friday - mutta lauantaisin

Viime helmikuussa kirjoitin Atlantasta, miten Susannalle, Timolle ja Heimopäällikölle vakiintui tavaksi kokoontua perjantaisin työpäivän jälkeen Smokey Bones -nimiseen saluunaan oluelle tai parille ja valmistautua rentouttavaan viikonloppuun. Kukin tuli paikalle tahoiltaan, sovittuun aikaan. Ja mukavaa oli.

Nyt ehdotan palstani kaikille lukijoille, että jatkaisimme tätä perinnettä, mutta lauantaisin. Paikkana olisi Helsingin rautatieaseman kauppakujalla oleva viihtyisä Oysters, hollantilaistyyppinen viini- ja oluttupa, ja aikana klo 13-15, jolloin tilaa on vielä hyvin.

Tapaamisen funktio olisi tavata ystäviä, päivittää kuulumiset ja jutella mukavia. Tervetuloa siis jo ensi lauantaina 19.1. Oystersiin klo 13 tai sen jälkeen, ihan miten teille parhaiten sopii.
Tapaamisiin
Ulla ja Touko

"Aikamoisia mulkkuja"

Viime maanantaina toimme Jyväskylästä toisen muuttokuorman tänne Helsingin Jääkärinkadulle. Jyväskylän asuntomme jäi vielä asumiskelpoiseksi ja omaan käyttöömme. Muutossa käytin jyväskyläläisen muuttofirman kuorma-autoa, jonka miehistönä oli kaksi nuorta miestä; oppisopimuskoulutuksessa oleva Janne ja hänen apumiehensä, joka hankkii opiskelurahoja tekemällä muuttokeikkaa aina kun on sopivaa aikaa.

Taloyhtiömme huoltoliike oli luvannut järjestää talon kadun reunustan vapaaksi niin, että 9-metrinen kuorma-auto pystyisi pysäköimään talon edustalle. Sattui vain niin, että aidattu vapaa tila oli tasan 9 metriä, eikä 9-metrinen kuorma-auto siihen taivu. Kun Jääkärinkatu on yksisuuntainen, Jannelle, joka muuten sattumoisin on kotoisin Korpilahdelta, ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pysäyttää auto keskelle ajorataa lastin purkauksen ajaksi. Ei muuta kuin varoitusvilkut päälle ja tavaroita kantamaan. Tätä kuorman purkua kesti tasan kaksi tuntia, klo 16-18, ja Jääkärinkadun liikenne oli koko tuon ajan poikki.

Kun muuttoauton perään kertyi nopeasti pitkät jonot autoja, voit hyvin arvata, millaisia kommentteja nuoret miehet joutivat kuulemaan töistä palanneilta ullanlinnalaisilta. Kommenttien lievimmät muodot olivat valojen vilkutus ja äänimerkkien käyttö. No, miehemme vain kantoivat ja me Ullan kanssa avustimme parhaamme mukaan. Paras kuulemani vastaus Jannelta, joka säilytti ihailtavasti tyyneytensä koko ajan, oli: "Mutta sanokaa, mikä olisi se toinen vaihtoehto siirtää Jyväskylästä tulleet mööbelit asuntoon."

Kun muuton jälkeen joimme kaikessa rauhassa pullakahvit, tyyni ja hiljainen Janne sentään kommentoi kuulemaansa: "Aikamoisia mulkkuja nämä helsinkiläiset." Minä koitin puolustaa nykyisiä asuinkumppaneitani toteamalla, ettei kukaan sentään hankkinut poliisia paikalle, ja lopulta kaikki tyytyivät - kun mikään muukaan ei auttanut - peruuttelemaan takaisin Korkeavuorenkadulle. Varmaan ymmärsivät, että asuminen ja autoilu pääkaupungin ytimessä on joskus tätä.