Sukulaisten perinteisiä joulutapaamisia

Joulu meni perinteisin menoin - niin kuin hyvä onkin. Aaton otimme vastaan Espoon Nuottaniemessä Satun ja Juhan vieraina. Mukana olivat myös Isomummu Turusta, Jääskeläiset Jyväskylästä ja Härköset Kirkkonummelta.

Juhan laittama hieno jouluateria maistui niin vanhemmille kuin lapsillekin. Alakuvassa vasemmalta Jaakko, Veera ja heidän serkkunsa Aaro. Piparkakkutorni on Satun käsialaa.

Pukki tuli tasan sovittuun aikaan klo 18. Vanhemmat jännittivät sitä siinä kuin lapsetkin, ehkä enemmänkin.

Veera esitti parketilla kilpaluisteluohjelmansa kuvioita. Hän kertoi, että nämä harjoitukset kotiyleisön edessä totuttavat kilpailujännityksen hallintaan.

Joulupäivänä kokoontuivat vieraiksemme Jääkärinkadulle Perkot Espoosta ja Arolat Helsingistä. Myös Jussi, Sanna ja Otto olivat mukana.

Joulupäivällisen alkuruokana oli lohta ja muikunmätiä, pääruokana kalkkunaa suoraan uunista.

Joukosta puuttuivat Haloset, jotka olivat matkustaneet Rukalle joulun ja uudenvuoden viettoon.

Mukavaa joulun tunnnelmaa Kappelissa

Sweet Saturdayn tunnelma oli poikkeuksellisen kotoisa. Tapaamisemme kesti peräti kolme ja puoli tuntia, taitaa olla uusi ennätys. Johannalla sekä Ullalla ja Raimolla oli aihetta kuohujuomatarjoiluun. Mukana olivat ensi kertaa myös kummipoikani Otto ja ystävänsä Eve.

Kappelissa vierailivat myös Tiernapojat. Olivat jo aikamiehiä ja lauloivat hyvin.

Eipä sitten muuta kuin Oikein Hyvää Joulua kaikille päiväkirjan lukijoille. Lopuksi siteeraan Ravitsemuksen Tutkimussäätiön juhlaseminaarissa 10.12. puhunutta nuorta tutkijaa Taru Pilveä, joka antoi oivalliset ohjeet tulevia pyhiä varten: "Ei ole väliä, mitä syöt ja juot joulun ja uudenvuoden välillä. Sen sijaan sillä on väliä, mitä syöt ja juot uudenvuoden ja joulun välillä."

Risto Räppääjästä Sweet Saturdayhin

Heimomme nuoriso-osasto kävi lauantaina Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Risto Räppääjä -näytelmän. Se oli hauska kuin mikä, näyttelijät olivat erinomaisia ja lavastus kohdallaan.

Näytelmään sisältyi myös merkittävä viesti: Liika uppoutuminen tietokonepeleihin aiheuttaa vakavan riippuvuuden ja jyrää alleen elämän muut arvot ja sisällöt.

Väliajan välipalan nautimme teatterin rapuilla istuen, kun kaikki pöydät ja istuimet olivat varattuja.

Teatterista matkasimme spåralla Kappeliin, jossa alkoi sopivasti Sweet Saturday.

Lapset valitsivat luontevasti omat pöytänsä, joivat colaa ja alkoholitonta glögiä ja söivät croissantteja.

Teatterimatka päättyi Jääkärinkadulle, jonne kaikki neljä lastenlasta jäivät yökylään.

A. I. Virtanen ja Kalevankadun Akatemia

Ravitsemuksen Tutkimussäätiön edeltäjä Kemiantutkimus-Säätiö perustettiin 80 vuotta sitten tukemaan myöhemmän Nobel-voittajan Artturi Ilmari Virtasen tutkimuksia. Torstaina 10.12. Alfred Nobelin syntymäpäivänä pidettyyn juhlaan olin kirjoittanut säätiön historian: Kalevankadun Akatemia: Säätiö - A. I. Virtanen - Ravitsemus (296 sivua). Kirja valmistui painosta Jyväskylässä edellisen päivän aamuna, eli ei siis jäänyt mitenkään viime tippaan.

Kirja julkistetiin Simonkentän Scandic-hotellissa pidetyssa pidetyssä aamias- ja pressitilaisuudessa, jossa paikalla oli mukavasti kolmisenkymmentä vierasta.

Myös heimomme aikuiset pääsivät paikalle, vain Timpalla oli työeste.

Iltapäivällä vuosijuhla jatkui Valion pääkonttorin auditoriossa pidetyssä juhlaseminaarissa, jonne oli kutsutti yli sata vierasta ja jossa pidin esitelmän aiheesta "Virtasen tieteellinen perintö". Muita puhujia oli kuusi, joukossa Virtasen lahjakkain oppilas, akateemikko Jorma K. Miettinen. Juhla päättyi maittavaan buffet-illalliseen Valion ylimmässä kerroksessa. Iltaa isännöi Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen.

Kuvassa näkyy vuonna 1931 valmistunut komea seitsenkerroksinen Biokemiallinen tutkimuslaitos, jonka olen ristinnyt Kalevankadun Akatemiaksi. Se oli kymmeniä vuosia aivan ainutlaatuinen tieteellinen yhteisö Suomessa. Vuonna 1992 rakennus saneerattiin osaksi Seaside-hotellia, kun Valion tutkimuskeskus oli siirtynyt Hietalahdesta pääkonttorin yhteyteen Pitäjänmäelle.

Taitoluistelijoiden joulutarina

Espoon Taitoluisteluklubin yksinluistelujaostolla oli perinteinen joulushow viime sunnuntaina, tällä kertaa Espoonlahden Forum-hallissa. Luistelijat esittivät puolitoistatuntisen näytöksensä kolme kertaa, klo 12, klo 15 ja klo 18. Eli pitkän päivän tekivät.

Veeran (8v) ryhmä Kilpa 3 (ylin kuva) esitti kolme eri kuvaelmaa: Heino, Kreeta ja lapset, Lapset pulkkakisassa ja Revontulet. Kaikesta näki, että 2-3 vuoden tiukan harjoittelun jälkeen meno alkaa jo olla lähellä sitä, mitä taitoluisteluksi kutsutaan.

On hienoa seurata, miten kehitys tuossa iässä edistyy vauhdilla, vaikka taitoluistelu epäilemättä onkin liikunnan lajeista niitä vaikeimpia. Taidokas suoritus edellyttää henkisen voiman, fyysisen taidon ja näyttävän visuaalisuuden sopuisaa yhdistelmää musiikin tahdittamana.

Heimomme oli kannustamassa Veeraa sataprosenttisesti, kaikkiaan meitä oli katsomon puolella yhdeksän.

Valitettavasti oma pokkarikamerani (Lumix Leica) ei pikku zoomeineen ole lainkaan riittävä taltioimaan kunnolla tapahtumia jäällä. Pitäisi varmaan hankkia järeämpää kalustoa.