Päätoimittajien yhdistyksen seniorit tekivät tämän kesän retkensä Lappeenrannasta Viipuriin viime viikonloppuna. Meitä oli 38 kun vaimot lasketaan mukaan.
Ensin perehdyimme Etelä-Karjalan museossa olevaan Maria Fjodorovna -näyttelyyn. Tämä tanskalaissyntyinen prinsessa Dagmar oli Aleksanteri III:n puoliso ja Venäjän toiseksi viimeisin keisarinna, joka selvisi hengissä vallankumouksesta ja kuoli 83-vuotiaana kotimaassaan 1928. Valitettavasti tässäkään hienossa näyttelyssä ei saanut kuvata. Museossa näimme myös Albert Edelfeltin maalauksen Kuningatar Blanka.
Yön vietimme hotelli Scandic Patriassa, josta klo 7 aamulla lähdimme satamaan ja sieltä laivalla (m/s Carelia) Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin. Matka kesti runsaat viisi tuntia, mutta tunnelma oli aurinkoinen ja rento: laivalla oli viiden kansakunnan edustajia, buffet-lounas oli hyvä ja ohjattua yhteislauluakin harrastimme. Tiesitkö muuten, että Saimaan ja Suomenlahden vedenpintojen korkeusero on 76 metriä?
Viipurissa teimme ensin bussilla kiertoajelun ja tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin. Sen jälkeen ajoimme noin 15 kilometrin päässä olevaan pieneen viikinkivaruskuntaan, nimeltään Svargas, jonka tehtävä oli aikoinaan suojata viikinkien kauppareittejä Skandinaviasta Mustalle merelle. Meille kerrottiin, että näitä tukikohtia oli keskimäärin 4-5 päivän matkan välein.
Viikinkikultuurista palasimme takaisin Viipuriin ja majoituimme uuteen hotelli Victoriaan aivan kauppatorin laidalla. Sieltä oli lyhyt matka Pyöreään Torniin, jonka ravintolassa nautimme juhlaillallisen ja seurasimme showta, jossa esitettiin keskiaikaista musiikkia ja keskiaikaisia tansseja.
Pöytäseuranamme olivat Hesarin Keijo Kulha, euroedustaja Mirja Ryynänen ja Savon Sanomien Reino Myöhänen, sekä Kulhan vaimo Maija-Liisa Peuhu ja Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Ryynänen.
Maija-Liisa Peuhu valittiin illan kuningattareksi ja Ilkan Kari Hokkanen illan kuninkaaksi. Maija-Liisa lähetti kruununsa Veeralle, jääprinsessalle, "ihanan elon" toivotuksin.
Ilta päättyi Victorian kattoterassilla, jossa tapasimme mm. seniorikillan pääsihteerin Ilkka Sepän ja vaimonsa Satun.
Seuraavana päivänä tutustuimme lähemmin Viipurin keskiaikaiseen linnaan ja sen perustajaan (1300) Torkkeli Knuutinpoikaan.
Paluumatkan Suomeen teimme bussilla ja pysähdyimme mm. Tali-Ihantalan muistomerkillä. Kuten aina näillä matkoilla, paikallinen "sotilaskoti" erikoistarjouksineen oli heti paikalla.
Lopuksi tärkeä havainto. Olin Viipurissa viimeksi 2002 ja sen jälkeen kaupunki on pessyt huimasti kasvojaan: Rakennuksia ja katuja on kunnostettu, palvelut ovat monipuolistuneet. Ja mikä tärkeintä, kaiken maailman jobbarit ja rahanpyytäjät ovat kadonneet katukuvasta, Viipurissa voi nyt kaikessa rauhassa kulkea myös iltamyöhällä.