Graniittilinnasta Kolmeen Kruunuun

Lähdemme lauantaina kahden viikon lomalle, joten tämä päiväkirja vaikenee joksikin aikaa.

Laitan sen tähden jo nyt Sweet Saturdayn Klassikkokerhon seuraavan tapaamisen: se on lauantaina 13. huhtikuuta klo 16, ja paikkana on Kolme Kruunua Liisankadulla Kruununhaassa. Siellä on tarjolla monia perinteisiä annoksia kuten Läskisoosi, Paistetut silakat ja muusi sekä Pyttipannu. Muitakin annoksia toki on.

Viime kokoontuminen Graniittilinnassa oli onnistunut. Hovimestari oli komeasti vastassa ja hänen johdollaan meille oli katettu hieno pöytä keskelle ravintolasalia. Myös ruoka oli maittavaa - söimme erilaisia blinejä ja Vorschmackia. Ravintola osasi valmistaa aperitiiviksi myös perinteisen Kuulalaakerin, jota ei enää ihan joka paikasta saa.

Ilmoittautumiset Kolmeen Kruunun 9.4. mennessä osoitteella touko.perko.ky@elisanet.fi tai 0509190500. Tervetuloa!

Pirunpellon konstaapeli Kansallisen lavalla

Suositussa Pirunpelto-sarjassa tv:ssä oma suosikkini oli maalaispoliisi, konstaapeli Härmälä, jonka karisman kantava voima on persoonallinen ääni. Heimopäälliköllä oli lauantaina tilaisuus nähdä Härmälä eli näyttelijä Raimo Grönberg Kansallisteatterin näytelmässä, jossa Grönberg esitti perheensä Patriarkkaa. Muita upeita näyttelijöitä olivat Juha Muje, Kristiina Halttu, Kirsti Wallasvaara, Juha Varis, Kaija Pakarinen, Pirjo Määttä ja Antti Luusuanniemi.

Näytelmä oli yhdistelmä näkemystä, analyysia, itsestäänselvyyksiä ja hervotonta huumoria nykypäivän ihmisistä ja nimenomaan perheen vanhempien ja aikuisten lasten välisistä suhteista. Koskettava, upeasti näytelty ja hienosti lavastettu tarina, josta jokainen katsoja löysi paljon itsestään. Alakuvassa Grönberg, Muje sekä komean tukkansa takana Halttu.

Kansalliseen menin, kun alumniyhdistykseni SYKLI oli järjestänyt turkulaisille jäsenilleen teatterimatkan. SYKLI on Turun yliopistossa historiaa opiskelleiden varsin aktiivinen yhdistys. 

 

Kruununhaan ja Kampin jäänsärkijät

Tässä taannoin Johanna haastoi veljentyttärensä Susannan ja miehensä Heikin talven suosikkiurheiluunsa, uintiin avannossa, jota Johannan seura pitää yllä Katajanokan rannassa.

Johanna on harrastanut avantouintia säännöllisesti jo monet vuodet, keskimäärin noin 2-3 kertaa viikossa.Se näkyi iloisesta ilmeestä. Aurinkolasit lienee laskettava lieväksi keikaroinniksi.

Muiden ilmeet olivat vähän jäykistyneitä, ikään kuin kylmän kangistamia. Johanna haastoi avantoon myös veljensä, mutta Heimopäällikkö jänisti, jopa niin paljon, että blogijutun valokuvatkin on otettu Johannan kännykällä.

 

Vanhaa, uutta ja jazzahtavaa Savoyssa

Olemme asuneet Helsingissä jo jokusen vuoden, mutta maineikas Savoy-teatteri kuten sen hieno ravintolakin ovat jääneet käymättä. Eilen korjasimme asian kun Savoyssa esiintyi sukulaismies Jukka Perko, joka on saksofonin ja klarinetin taitaja ja suomalaisen jazzin suuria nimiä. Häntä säesti puhallinorkesteri UMO, Uuden musiikin orkesteri. Toinen solisti oli Yona (Johanna Louhivuori), eturivin nuoria laulajia.

Tanssii kanssa ajan -konsertissa haluttiin tarkoituksella, kuten Jukka kertoi, törmäyttää vanhoja ja uusia Suomi-iskelmiä jazziin. Saimme kuulla sellaisia klassikkoja kuin Satumaa, Lapin Tango, Kangastusta, Hiljainen Kylätie sekä Akselin ja Elinan häävalssi,joka on Heimopäällikön suosikkeja kevyen musiikin sarjassa.

Hieno oli esitys ja väkeä tupa täynnä. Osa katsojista jäi myös Savoy-ravintolaan illalliselle, mutta me jätimme sen näin ensikertalaisina väliin.

Jukan soittamaa klassista musiikkia voit videoina kuunnella ja katsella Googlesta esim. hakusanalla: jukka perko satumaa.