Esplanadin toinenkin pää on perin komea

HP on monesti kertonut komean kävelykatumme Esplanadin, jota mm. kreivi von der Goltz ylisti vuonna 1918, itäisestä päästä, jossa sijaitsee historiallinen Kappeli ja joka päättyy Havis Amandan patsaaseen ja Kauppatoriin. Mutta vaikuttava on Espan läntinenkin pääty, joka rajautuu Svenska Teaternin taloon ja siihen liittyvään ravintola Teatteriin ja sen terassiin. Ravintolan sisätiloihin HP pääsi tutustumaan, kun hänen pitkäaikainen ystävänsä Jyväskylästä, Risto Krogerus kutsui lounaalle, joka olikin perin maukas. Parasta antia oli kuitenkin kolmituntinen keskustelu: vaihdettiin kuulumiset ja keskusteltiin ajankohtaisista teemoista, ennen muuta siitä, millä tavalla sisällissotaamme on julkisuudessa muisteltu. Selvää tendenssimäistä yksipuolisuutta olimme siinä näkevinämme. Kun ilma oli lämmin, nautimme olostamme sisätiloissa, Riston varaamassa loosissa, jossa oli rauhallista keskustella ja jonne tarjoilu pelasi moitteettomasti. HP pysähtyi myös kuvaamaan Esplanadin länsipäätyä, jota ravintola Teatterin lisäksi leimasi Sakari Topeliuksen muistomerkki. Kaupunkilaiset nauttivat lämmöstä promenaadin penkeillä istuen ja hiljalleen kävellen. Kiitos Risto kutsusta. Tavatkaamme seuraavan kerran Jyväskylässä, jahka sinne saakka, siis Päijänteelle, ehdimme kesää viettämään.

Aurinkoiset synttärit kattoterassilla

Sunnuntaina heimomme kokoontui Espoon Nuottalahteen Satun ja Juhan residenssiin juhlimaan Jaakon 14-vuotissynttäreitä. Juhliin olivat tulleet myös Marja-Leena ja Pekka Jyväskylästä ja Niina lapsineen Kirkkonummelta. Kun ilma oli aurinkoinen ja lähes helteinen, viihdyimme pääosin terassilla, joka on kodin olohuoneen ja naapuritalojen kattojen tasolla. Tunnelma ja tarjoilut olivat entiseen tapaan hienot. Paikalla oli myös Veeran poikaystävä Max, johon HP nyt ensi kertaa tutustui. Miellyttävä ja komea nuorimies. Tarjoilu oli juhlan tyyliin sopiva. Pääruokana olivat isot hot dogit, joihin Juha grillasi pitkät nakit. Höysteenä oli maukasta kaali-porkkanasalaattia. Sen resepti löytyy netistä hakusanalla Coleslaw, amerikkalainen kaalisalaatti. Kahvin kera osasimme jo odottaa juhlien perinneherkkua eli Satun tekemää täytekakkua, jota kaikki kilvan kiittelivät. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kolmisen tuntia viihdyimme juhlissa ja aurinkoterassilla. HP pääsi kotiin Timpan Audi TT:llä, jota hän aikoinaan sai ajaa Atlantassa. Kuva on mukana siksi, ettei tämä Amerikan tuliainen ole aiemmin esiintynyt HP:n kotialbumissa. Parhaat kiitokset juhlista Satu ja Juha. Jaakolle onnea vielä kerran.

Kansan vapaus edellyttää usein sotaa

HP on pyrkinyt tarkkaan seuraamaan vuoden 1918 sodastamme käytyä julkista keskustelua. Sodan nimestä ei ole isommin riidelty, koska niin vapaussotaan, vallankumoukseen kuin sisällissotaankin löytyy kosolti kunnon perusteluja. Niinpä hieman hätkähdyttikin, kun jokin päivä sitten toimittaja Sampsa Oinaala esitti Hesarin radiopalstalla, että "vapauden ja sodan yhdistäminen samaan sanaan pitäisi vihdoin lopettaa. Mikään ei ole kauempana sodasta kun vapaus." Tämä ajatus kuulostaa ääri-idealistiselta ja siinä unohtuu ainakin se, että monet kansat ovat käyneet omat vapaussotansa ja ovat niistä ylpeitä. Suomessakaan vapaussotaa ei pidä vähätellä: venäläisten sotilaiden aseistariisunnan ohella tärkeintä oli se, että bolsevismin uhka kyettiin torjumaan, eikä vain 1918 vaan myös 1939-1944. Ja että nuori ja vielä kovin heiveröinen itsenäisyys alkoi vähitellen lujittua.

Äitien brunssit Jääkärinkadulla

Äitienpäivänä heimomme kokoontui täysimääräisenä Jääkärinkadulle, jonne kantaäitimme Ulla oli kattanut maittavan brunssin. Alkuun tietysti laulettiin ja skoolattiin äitien - Ulla, Satu ja Susanna - kunniaksi ja kiitokseksi. Brunssiin kuului myös juustolajitelma, pääosin Valion juustoja. Brunssi päättyi kahviin, jonka avec oli tällä kertaa täytekakku. Pari kolme tuntia vierähti mukavasti brunssin herkkuja nauttien ja kuulumisia vaihtaen. Kusti kertoi isosta viikon mittaisesta ja kolmen tuhannen miehen sotaharjoituksesta Niinisalossa, jossa oli joukkoja ja panssarivaunuja myös Yhdysvalloista ja Norjasta. Kyse oli siis Nato-yhteensopivasta harjoituksesta, vaikka sitä nimeä ei käytetty.Vielä kerran onnea ja kiitokset Äideille.

Luxusta leffailtoihin

Maxim Helsingin Kluuvikadulla on Suomen vanhin elokuvateatteri. Sen saneeraus vanhoja perinteitä ja arkkitehtuuria kunnioittaen premium-tasoon valmistui helmikuussa 2018. Teatterin kahdessa salissa on mukavat nojatuolit pienine pöytineen, ihan kuin Lufthansan business-luokassa. Teatterin aulasta voit ostaa erilaisia tapas-tyyppisiä ruoka-annoksia ja painikkeeksi viiniä tai olutta. Kun istuinjärjestys on väljä, voit vaikka kesken elokuvan piipahtaa aulassa hakemassa täydennystä, kuten kahvia avec. Tarjoilusta vastaa teatterin vieressä toimiva kulttikahvila Fazer. Tässä teatterissa eivät pop cornit tule ensiksi mieleen. Maxim valitsee myös ohjelmistonsa premium-tyyliin sopiviksi. Me katsoimme elokuvan The Post -lehdestä, jossa Tom Hanks esitti lehden päätoimittajaa ja Meryl Streep lehden omistajaa. Filmin perussanomana oli laatulehden taistelu sananvapauden puolesta - sellaisena hyvin koskettava ja edelleen ajankohtainen aihe. Ei muuta kuin hyvän ystävän kanssa Maximiin nauttimaan elokuvasta.

Vapun iloa verkkaiseen tapaan

Vapun aattona kulkumme vei jälleen kohti Havis Amandan lakitusta. Paikalla oli muitakin: Hesarin tietojen mukaan noin 60 000, Yle arvioi pääluvuksi 40 000. Oikein tai väärin, paljon joka tapauksessa. Kuva on otettu ravintola Kitan ikkunasta. Tästä japanilaisravintolasta on tullut yksi kantapaikoistamme hyvän sijaintinsa ja erinomaisen tarjontansa takia. Seuraamme liittyi Sakke, joka oli väenpaljoudessa liikkeellä skeittilaudallaan, jonka hän tyylikkäästi parkkeerasi Kitan naulakkoon. Vapunpäivänä Jääkärinkadulla visiteerasi Pena, joka toi sisarelleen hirvipaistin sekä hänelle ja HP:lle uunituoreen kirjansa Sotilaskotiliiton 100-vuotishistorian. Komeaa kirjaa osaamme arvostaa - olihan Ullan ja Penan äiti Kaija lottakautensa jälkeen vuosikymmenet sotilaskotisisarena. Onnittelut ison työn valmistumisesta.