Syysmyrskyjen ja jäiden tuhoja

Kun saavuimme kesälaitumille toukokuun viimeisenä päivänä, edessämme oli varsin masentava näky. Ennen niin hieno j vuonna 2009 uusittu rantaterassi (ks. blogi 9.8.2009) oli kirjaimellisesti myrskyn jäljiltä. Syysmyrskyt olivat nostaneet rakenteet pois telineiltään ja jäät olivat särkeneet pahoin paikkoja kun veden korkeus Päijänteessä oli korkeammalla kuin koskaan 40 vuoden aikana. Kun hätä oli tällainen, oli apukin lähellä. Ullan kanssa irrotimme rikkoutuneet kaiteet, jolloin veden alla ollut terassi alkoi hiljalleen nousta samalla kun veden pinta laskeutui normaalille tasolleen. Apuun tulivat Helsingistä Sakke, Kusti, Jaakko ja Juha. He kantoivat kaiteet ja rikkoutuneet terassilaudat ylös parkkipaikalle, josta Juha vei jätteet Fiat Double Grande pakettiautollaan Espoon kaatopaikalle. Muut pojat jäivät muihin hommiin, erityisesti Kusti avusti monitaituriamme Niemelän Tapsaa terassin oikaisussa ja tukevien kannatuspukkien asentamisessa. Lähtö tuli myös lujalle koivulle, joka kasvoi keskellä terassia ja jonka ansiosta myrsky ei vienyt terassin kantta ulapalle. Saa nähdä, tuliko tehtyä pahakin virhe? Jäät särkivät myös terassin aitaan kiinnitetyn aurinkopaneelia. Samalla uusimme myös Toukolan katolla olleen lähes 30 vuotta vanhan pienitehoisen paneelin. Laitoimme rantaan ja katolle uudet paneelit, joilla on kokoa 2,0 x 1,6 metriä. Järjestelmä sai myös uudet akut, tehokkaan säätimen ja inverterin. Lyhyesti: järjestelmän tehontuotto kasvoi kuusin kertaiseksi. Muutostyöt suoritti alaan erikoistunut JoMarco Jyväskylästä. Kuvassa vanhat paneelit ja toinen uusista. Kun kaikki oli kunnossa, Jaakko ja Sakke jäivät vielä pariksi päiväksi tekemään erilaisia mökkitöitä. Iltaisin meillä oli vanhan tavan mukaan lukutunti. Lettujankin tietysti paistettiin. Parhaat kiitokset kaikille avusta. Hyvää loppukesää.

Juhannusvieraita ja juhannuksen ruusu

Toukolan juhannuksen pitkä perinne on, että Juhan perhe viettää keskikesän juhlaa kanssamme. Satu ja Jaakko olivat mukana, Veera sen sijaan vietti juhannusta ystävänsä Roopen vanhempien mökillä. Seuraavassa muutama kuva juhannusaaton päivällisestä, johon Ulla oli tehnyt venäläisen salaatin Arolan Heikin reseptin mukaan ja Juha grillannut lihavartaat. Mutta pieni takaiskukin tapahtui: HP:n vasen nilkka alkoi oireilla jo juhannusaattona, mutta lääkäriin ei vielä menty, kun päivystävä hoitaja kehotti tarkkailemaan yön yli. Juhannuspäivänä tauti oli jo niin pitkällä, että Ulla vei HP:n Jyväskylään päivystävälle lääkärille, joka totesi sen jonka mekin jo tiesimme - ruusuhan se siinä. Ruusu alkoi kukkia nopeasti, ja lääkäri määräsi siihen antibiootit, sekä parin päivän päästä tarkastuskäynnin Korpilahden terveyskeskuksessa. Tulehdusarvot olivat jo päälle 130:n, joten lääkeannosta lisättiin. Paraneminen vei parisen viikkoa. Huomenna menen vielä kontrollikäynnille Helsingissä. Olihan muuten kauniista nimestään huolimatta viheliäinen tauti, kipeä kuin mikä ja ulkonäöltään kuin pieni porsas. Mutta Suomen julkinen terveydenhoito osaa asiansa ja pitää kaiken koronakriisin keskellä hyvää huolta meistä muistakin. Kiitos siitä.