Kaksi kissaa suoraan Nizzasta

Veera on käyttänyt kahdesti - huhtikuussa 2022 ja huhtikuussa 2023 - Nizzan lomaosakettamme, kun meillä alkaa jo tuo ikä painaa. Hän on viihtynyt hyvin, mutta sen olemme sopineet, että ensi vuonna olisi Halosten vuoro. Molemmilta matkoiltaan Veera toi isovanhemmilleen tuliaiseksi nizzalaisen kissan, jotka mukavasti somistavat salimme näkymiä. Kissojen taustalla on lasikulho, joka on perintöä HP:n isoäidiltä. Selvittämättä on, minkä ikäinen ja mistä maasta se on lähtöisin.

Lopuksi HP toivottaa kaikille bloginsa lukijoille mukavaa vappua. Olkaahan ihmisiksi.

Monenlaista mukavaa pääsiäisenä

Pääsiäisemme alkoi siitä, kun virpojat vierailivat ovellamme ja ilahduttivat meitä eläkeläisiä. Tälläkin kertaa ryhmä koostui oman talomme ja naapuritalon lapsista. Kun Ulla täydensi virpojilta saatuja pajunkissoja pääsiäiskukilla, syntyi hieno asetelma, joka kaunisti pöytämme vielä pääsiäisen jälkeenkin.

Pääsiäisen ehdoton kohokohta oli pitkäperjantain illallinen, jonka nautimme Susannan ja Timon residenssissä Eirassa, ja jossa oli paikalla koko heimomme paitsi Veera, jolla oli este. Kun illallinen kesti yli neljä tuntia, ehdimme päivittää kuulumisemme perinpohjin. Ja paljon niitä kuulumisia olikin, sillä viimeksi olimme tavanneet jouluaattona Satun ja Juhan luona. Alkuruokana nautimme herkulliset Toast skagen -voileivät salin puolella.

Varsinainen illallinen tarjoiltiin ruokasalissa. Pääruokana oli karitsan potka lisukkeineen, jotka Timppa oli huolella ja ajan kanssa valmistanut ja jotka tarjoiltiin suoraan lautaselle aseteltuina. Olihan pehmeää ja maistuvaista.

Ja kuten meillä on tapana ollut, jälkiruokana oli Ullan tekemä pääsiäiskakku, jota nautittiin kahvin ja limoncellon kera.

Illallisen jälkeen nuoret lähtivät kaupungille ystäviään tapaamaan. Me vanhemmat jatkoimme iltaa vielä tovin, kunnes taksi vei meidät ensin Jääkärinkadulle ja sitten Espoon Nuottalahteen. Ja huomattava on, että myös Saara viihtyi hyvin juhlissamme.

Parhaat kiitokset Susannalle ja Timolle ikimuistoisesta juhlasta ja kiitokset myös muille mukavasta yhdessäolosta. Sekin vielä sovittiin, että myöhemmin keväällä meillä on näitä heimotapaamisia muitakin, mutta ne ovat sitten oman juttunsa arvoiset.

Maljat EU:n komissiolle ja Natolle

Meillä Jääkärinkadulla nostettiin maljat kahdestakin syystä. Ensinnä siksi, että Susanna oli palannut kolmivuotisen työkomennyksen jälkeen Brysselistä Suomeen entiseen työpaikkaansa Valtioneuvoston kansliaan, josta hänet oli lähetty Suomen ilmastoasiantuntijaksi EU:n päämajaan. Ja toinen aihe lasin kohottamiseksi oli se, että Suomen jäsenyys Natossa varmistui.

Natosta on viime viikkoina kirjoitettu ja puhuttu lähes kyllästyiseen asti. HP nostaa esiin yhden läheisen näkökulman. Sen, että hänen lastenlapsensa Sakke ja Jaakko koulutetaan asevelvollisina Nato-sotilaiksi. Mitä kaikkea se merkitsee, siitä lähemmin myöhemmin. Ainakin yhteensopivia ja jopa yhteisiä harjoituksia. Niistähän jo Kusti muutama vuosi sitten sai esimakua, kun hän Karjalan prikaatin panssarijääkärinä osallistui monikansallisiin harjoituksin Säkylän Niinisalossa.