Varpuset jouluaamuna

Joulun perinteemme muuttui täysin, kun vietimme (Ulla, HP sekä Haloset) Halosten vapaa-ajan asunnolla Korppoossa, joka nykyisin on osa Paraisten saaristokaupunkia. Paikan nimi on Höcker, entinen luotsitila, jonka Haloset ostivat viime kesänä ja jonne Helsingistä on noin neljän tunnin ajo. Pääsimme Halosten Audilla, jolla Timppa haki meidät ja palasimme neljä päivää myöhemmin Sakken ohjastaessa. Hyvässä seurassa ei matka tuntunut lainkaan pitkältä. Samoin joulun pyhät sujuivat mallikkaasti.

Aattoaamuna valmistauduimme päivän ohjelmaan, joka perinteidemme mukaan käynnistyi klo 12, kun seurasimme televisiosta joulurauhan julistusta Turusta. Vaikka ohjelma on vuodesta toiseen sama, ihmeellisesti se jaksaa aina herkistää, varsinkin meitä entisiä turkulaisia, jotka aikanaan olimme paikan päällä todistamassa tilaisuutta. Vanhoja tuttuja ei katsojissa enää tapaa, sen sijaan muita, joista yksi oli HP:n vanha oppilas, Ylen toimittaja Ari Welling, tilaisuuden toinen juontaja.

Joulurauhan julistuksen jälkeen kiirehdimme jumalanpalvelukseen Korppoon kirkkoon, joka on rakennettu 1400-luvulla ja joka on valittu Suomen kauneimmaksi kirkoksi. Linjakas se on, ja varsinkin sisätiloiltaan poikkeuksellisen kaunis. Hartaustilaisuuksia oli kaksi, sekä Korppoon valtakielellä ruotsiksi että meille vähemmistöläisille suomeksi.

Kirkkokäynnin jälkeen joimme kirkkokahvit, ja päätimme, että joulujumalanpalveluksesta tulee perinne. Tämän jälkeen seuraamme liittyi Timpan sisar Kristiina ja hänen viisi lastaan, joiden loma-asunto on aivan naapurissa. Jouluruokailu alkoi maukkaalla ja monipuolisella kalapöydällä, joka oli katettu keittiön ison leivinuunin tiloihin.

Myöhemmin illalla, saunassa käynnin jälkeen, nautimme aattopäivällisen toisen osan, eli kinkkua, laatikoita ja muita herkkuja. Ynnä katsastimme myös joululahjat, jotka olivat kovin kirjapainotteisia.

Lopuksi parin ulkokuvaa (päärakennus ja sauna). Kuten näet, ilma oli sateen nuhjuinen, mutta mielialamme oli koko ajan korkealla.

Niin, vielä yksi asia. Joku saattaa ihmetellä blogin otsikkoa. Sen syntyi kun katselimme televisiosta joulukonserttia. Siinä konsertin solisti Tarja Turunen kertoi suosikikseen Topeliuksen runoon perustuvan laulun Varpunen jouluaamuna

. Hän lauloi kappaleen niin ihanasti, että pakko se oli muistiin merkitä. Sen merkeissä HP ja Ulla kiittävät Höckerin väkeä ihanasta joulusta ja toivottavat kaikille blogin lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2025.

Maukasta oli: Vorschmack ja Linnan juhlat

Oli jälleen ilo juhlia itsenäisyyspäivää, kun olimme kutsuvieraina Satun ja Juhan luona Espoossa. Alkuun muistelimme vuotta 2017, jolloin itsenäinen Suomi täytti sata vuotta. Silloin Satun isoisä Hankasalmen Pappa Toivo (tuolloin 97 v.) oli presidentti Sauli Niinistön vieraana edustaen tyylikkäästi sotaveteraanien arvostettua ja harvenevaa joukkoa (ks. blogi 7.12.2017). Nyt uusi presidentti Alexander Stubb oli päätynyt toiseen ratkaisuun: pari päivää aikaisemmin hän järjesti veteraanien edustajille oman juhlan, jossa koko linna ja illan ohjelma oli varattu heille. Oivallinen ratkaisu, mikä entisestään korosti veteraanien ja lottien merkitystä itsenäisyytemme puolustamisessä.

Meidän juhlamme alkoi kolmen ruokalajin päivällisellä. Pääruokana oli marsalkka Mannerheimin mieliruoka, slaavilaisperäinen Vorschmak, jossa hienoksi jauhettu lampaanliha on makua antamassa. Erään legendan mukaan juuri Mannerheim, suuri kulinaristi, toi Vorschmakin Suomeen.

Päivällisen jälkeen siirryimme tv-huoneeseen katsomaan Linnan juhlia. Stubit olivat tyylikäs ja edustava presidenttipari, heitä oli ilo katsella. Erityisesti nautimme heidän avajaistanssistaan, jota heidän kerrottiin erityisesti harjoitelleen tanssinopettajien johdolla.

Kun teimme lähtöä Jääkärinkadulle, lomalla ollut Jaakko pukeutui HP:n pyynnöstä asetakkiinsa.

Tähän komeaan kuvaan on hyvä lopettaa raportti itsenäisyyspäivästä. Nuorimies osoitti olemuksellaan, että maata puolustetaan tarvittaessa ja että Hankasalmen Papan henki elää edelleen.