Enpä olisi uskonut, että vielä...

...ostan riisikupin. Minulla on ollut parisenkymmentä eri maissa valmistettua autoa, ja pahin pettymys oli 1970-luvulla Datsun (nyk. Nissan), jonka vaihdelaatikko pamahti takuuaikana (silloin 6 kk) kaksi kertaa. Kiitos minulle riitti, ajattelin.

Edellinen menopelini oli Renault Megane, mukava auto, joka palveli kiitettävästi kahdeksan vuotta ja olisi varmaan palvellut pitempäänkin. Joskus se auto kuitenkin on vaihdettava, ja niinpä marssin autokauppaaan ostamaan uutta Rellua. Sen sijaan päädyinkin japanilaiseen Suzuki Swiftiin, joka näytti kauniilta, istui käteen ja oli lisäksi sopivan kokoinen - meille molemmille on ihan omat ovet. Tuoretta mallia olivat lisäksi kehuneet niin Tekniikan Maailma kuin Teknikens Världkin. Swift, joka tarkoittaa vauhdikasta ja nopeaa, voitti tänä keväänä ensimmäisenä japanilaisena autona ruotsalaislehden suuren 15 eri merkin vertailun, ja taakse jäivät kaikki tunnetut eurooppalaiset ja aasialaiset.

Ostopäätökseni varmisti lisäksi kaksi tärkeää seikkaa: arvostamme Suzukin pieniä CO2-päästöjä (116) ja lisäksi halusimme tukea Japanin jälleenrakennusta, jonka media on jo paljolti unohtanut.

Ja sitä paitsi: Minulla on ennenkin ollut kaksi Suzukia, moottoripyöriä. Ensimmäinen prätkäni oli Suzuki 500 E (1989) ja toinen legendaarinen "Vesipyssy", Suzuki GT 750 (1973), suurin koskaan valmistettu 2-tahtipyörä, jonka Juhan kanssa entisöimme ja joka on edelleen hallussamme. Jälkimmäisestä pyörästä löydät kuvan ja jutun blogista 16.6.2009.

Äitien juhlaa Karunassa

Pitkästä aikaa vietimme isommalla joukolla Äitienpäivää Karunan mökillä. Mukana olivat Isomummu Turusta, Perkot Espoosta, Haloset Helsingistä, Perkot Helsingistä ja Pentti Airio Jollaksesta. Ilma oli komea ja tunnelma sen mukainen.

Lapset ja lapsenmieliset pelasivat jalkapalloa aina kun ei istuttu ruokapöydässä, yhteensä varmaan 4-5 tuntia.

Timpan Weber oli liha- ja kanaruokien valmistuksen kehto, kokkeina Timppa ja Juha.

Lipun noston kanssa oli vähän ongelmia, kun lippusiima oli jumissa ja jouduimme laskemaan salon alas ja korjaamaan vian. Komeasti liuhui jo ennen puoltapäivää.

Pikkusen koleeta oli Vappuna

Vappu vierähti jo perinteiksi muodostunein menoin. Aattona olimme Salokankaiden kanssa Kansallisoopperan Almisalissa konserissa, jossa Opera Big Band soitti mukavaa jazz- ja swing -tyyppistä musiikkia. Myöhemmin ilta jatkui Jääkärinkadulla. Kun illallinen pääsi alkamaan vasta klo 22.30, aikaa vierähti mukavasti aina aamuneljään.

Vapunpäivänä klo 10 paikkelilla tapasimme Ullanlinnanmäellä muun muassa Haloset ja Arolat.

Kun ilma oli kolea, Kusti ja Sakke lähtivät mammansa kanssa lämmittelemään ja syömään kakkua.

Keväisen luonnon kauneutta

Meidän kulmilla Ullanlinnassa on Ratsumiehenpuistikko. Sen laitamilla on iso kallio, jonka päältä valunut lumi muodosti vielä äskettäin upeat taideteokset vähän ennen lopullista sulamistaan jalkakäytävälle.

Kallion toinen reuna kuuluu Venäjän valtiolle, joka parhaillaan räjäyttää kalliota ja rakentaa paikalle suurlähetystönsä ja kaupallisen edustustonsa laajennusosan - virallisen ilmoituksen mukaan asuntoja ja toimitiloja henkilökunnalleen. Alakuvassa näkyvä talo on suomalainen rakennus, jossa muun muassa presidentti Mauno Koivisto ja rouvansa asuvat.

Tsemppari Espoon Nuottaniemestä

Jaakko (6 v. ja Espoon Blues) vietti viikonlopun Tampereella Tappara-turnauksessa, jonne oli kokoontunut kymmeniä joukkueita ja satoja pelaajia. Hyvin Jaakko pelasikin, sillä hän sai turnauksessa Tsemppari-palkinnon. Julkisuuttakin tuli roimasti, kun Aamulehti rankkasi hänet Sunnuntai-sivustonsa etusivulla tulevaksi maajoukkue- ja NHL-tähdeksi yhdessä neljän muun nuoren pelaajan kanssa. Lehden lähtökohtana oli se tosiasia, että useimmat nykyiset huiput ovat aloittaneet kansalliset pelinsä juuri Tappara-turnauksessa. Jaakko osoitti olevansa myös huumorimiehiä. Kun toimittaja kysyi, miksi hän haluaa pelata puolustajan roolia, Jaakko vastasi, että hän "tykkää makoilla maalin edessä". Sillä Jaakko tarkoitti sitä, että hän on valmis heittäytymään pitkäkseen maalin eteen torjumaan maalia kohti ammuttuja laukauksia. Tämähän se on puolustajan tärkeimpiä ominaisuuksia: heittäytyä juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään.

Vaalihökkelit ja kuppi kahvia

Television vaalikeskustelut ovat olleet poikkeuksellisen tylsiä: Toimittajat toistavat samoja kysymyksiään. Puoluejohtajat taas puhuvat toistensa päälle, puheenvuorot jankkaavat teemoja, joilla äänten uskotaan ropisevan. Näissä tunnelmissa kiertelin lauantaina puolilta päivin etsien eri puolueiden vaalimökkejä. Aloitin toiveikkana Hakaniemen torilta, mutta ihme kyllä, sieltä ei minkäänlaista vaalihälinää löytynyt. Sen sijaan rautatieasemalla tulivat vastaan SDP:n ja Vasemmistoliiton vaalituvat. Kolmen sepän patsaalta löysin sekä vihreiden että kokoomuksen mökit. Keskustan vaalimökkiä en havainnut, kun en ehtinyt kävellä Kyösti Kallion patsaalle (liekö ollut sielläkään), oli näet kiire Sweet Saturdayhin.

Empiirinen kokemukseni kierroksesta oli tämä: Yksikään ehdokas ei pyrkinyt puheilleni, joten edelleen olen yhtä tietämätön siitä, ketä pitäisi äänestaa. Muutenkin tunnelma mökeissä oli laimea, oli pakkopullan makua niin ehdokkaille kuin äänestäjillekin. Kahvia toki oli joka mökissä tarjolla. Omani nautin kokoomuksen piikkiin.

Lasten kanssa kaupungilla

Lauantaina teimme perinteisen kevätretken teatteriin. Kansallisessa meni "Kymmenen tikkua laudalla". Se oli hauska ja opettavainen niin kuin lastennäytelmät tapaavat olla. Kusti ja Veera istuivat omassa rauhassaan kun lippuja ei yhdeltä riviltä koko joukolle edes pari viikkoa aikaisemmin saanut. Me muut istuimme vähän kauempana "Villen saunassa", jota nimeä Kansallisen pieni sivuteatteri kantaa. Hauskaa oli, kuten kuvasta näkyy.

Teatterista ehdimme sopivasti Sweet Saturdayhin Kappeliin, jonne tulivat myös Salokankaat.

Lapset jäivät Jääkärinkadulle yökylään. Söimme kanaa ja jäätelöä, saunoimme, ja iltapalaksi olivat saunamakkarat ja pop cornit. Aamiaisella oli tarjolla lettuja, mansikkahilloa, limonaadia ynnä muuta. Sovimme, että takuu varmasta ruokavaliosta ei kovin paljon vanhemmille kerrota.