Äitien brunssit Jääkärinkadulla

Äitienpäivänä heimomme kokoontui täysimääräisenä Jääkärinkadulle, jonne kantaäitimme Ulla oli kattanut maittavan brunssin. Alkuun tietysti laulettiin ja skoolattiin äitien - Ulla, Satu ja Susanna - kunniaksi ja kiitokseksi. Brunssiin kuului myös juustolajitelma, pääosin Valion juustoja. Brunssi päättyi kahviin, jonka avec oli tällä kertaa täytekakku. Pari kolme tuntia vierähti mukavasti brunssin herkkuja nauttien ja kuulumisia vaihtaen. Kusti kertoi isosta viikon mittaisesta ja kolmen tuhannen miehen sotaharjoituksesta Niinisalossa, jossa oli joukkoja ja panssarivaunuja myös Yhdysvalloista ja Norjasta. Kyse oli siis Nato-yhteensopivasta harjoituksesta, vaikka sitä nimeä ei käytetty.Vielä kerran onnea ja kiitokset Äideille.

Luxusta leffailtoihin

Maxim Helsingin Kluuvikadulla on Suomen vanhin elokuvateatteri. Sen saneeraus vanhoja perinteitä ja arkkitehtuuria kunnioittaen premium-tasoon valmistui helmikuussa 2018. Teatterin kahdessa salissa on mukavat nojatuolit pienine pöytineen, ihan kuin Lufthansan business-luokassa. Teatterin aulasta voit ostaa erilaisia tapas-tyyppisiä ruoka-annoksia ja painikkeeksi viiniä tai olutta. Kun istuinjärjestys on väljä, voit vaikka kesken elokuvan piipahtaa aulassa hakemassa täydennystä, kuten kahvia avec. Tarjoilusta vastaa teatterin vieressä toimiva kulttikahvila Fazer. Tässä teatterissa eivät pop cornit tule ensiksi mieleen. Maxim valitsee myös ohjelmistonsa premium-tyyliin sopiviksi. Me katsoimme elokuvan The Post -lehdestä, jossa Tom Hanks esitti lehden päätoimittajaa ja Meryl Streep lehden omistajaa. Filmin perussanomana oli laatulehden taistelu sananvapauden puolesta - sellaisena hyvin koskettava ja edelleen ajankohtainen aihe. Ei muuta kuin hyvän ystävän kanssa Maximiin nauttimaan elokuvasta.

Vapun iloa verkkaiseen tapaan

Vapun aattona kulkumme vei jälleen kohti Havis Amandan lakitusta. Paikalla oli muitakin: Hesarin tietojen mukaan noin 60 000, Yle arvioi pääluvuksi 40 000. Oikein tai väärin, paljon joka tapauksessa. Kuva on otettu ravintola Kitan ikkunasta. Tästä japanilaisravintolasta on tullut yksi kantapaikoistamme hyvän sijaintinsa ja erinomaisen tarjontansa takia. Seuraamme liittyi Sakke, joka oli väenpaljoudessa liikkeellä skeittilaudallaan, jonka hän tyylikkäästi parkkeerasi Kitan naulakkoon. Vapunpäivänä Jääkärinkadulla visiteerasi Pena, joka toi sisarelleen hirvipaistin sekä hänelle ja HP:lle uunituoreen kirjansa Sotilaskotiliiton 100-vuotishistorian. Komeaa kirjaa osaamme arvostaa - olihan Ullan ja Penan äiti Kaija lottakautensa jälkeen vuosikymmenet sotilaskotisisarena. Onnittelut ison työn valmistumisesta.

"Haastaja Saksasta" on ollut myötätuulessa

HP:n kirja von der Goltzista ja Mannerheimista on ollut markkinoilla runsaan kuukauden. Vastaanotto on ollut suopea, kirjaa on kehuttu niin Hesarissa kuin maakuntalehdissäkin, jopa Kansan Uutisten arvostelussa kiitettiin HP:n lähtökohtia ja näkökulmia. Heti ensi viikolla von der Goltz nousi Helmetin (Helsingin metropolin kirjaston) varauslistan kolmanneksi. Akateemisen Kirjakaupan Top 5 -listalla teos nousi niin ikään kolmanneksi. Saa sitten nähdä, kuinka moneen tuhanteen nousee kirjan myynti. Ihmisillähän on paha tapa pitää kirjan hintaa kalliina, saahan samalla rahalla, kolmella kympillä, jo viinipullon, kun emme ihan kyykkyviineistä puhu.

Kaksi kirjaa Rivieralla

Tämän kevään Nizzan loma epäonnistui sikäli, että sairastelimme vuoron perään koko kahden viikon ajan. HP:n osalta kysymys oli pitkälti siitä, että kolmen vuoden ponnistus Haastaja Saksasta -kirjan parissa vaati veronsa. Kaunista Rivieralla toki oli, mistä vakuudeksi seuraavat kuvat. Kuvasarjan viimeisin kuva on kävelykatumme liikkeestä, jonka valaisimet olivat suomalaista designea, samaa, jonka Ulla hankki viime kesänä kesähuvilallemme (ks. blogi 9.7.2017). Hukkaan ei loma toki mennyt, sillä oli aikaa keskittyä lukemiseen. HP:n matkakirjat olivat Sillanpään Hurskas kurjuus vuodelta 1919. Tämä sisällissotaan päättynyt teos avasi kirjailijalle tien kohti Nobel-palkintoa. Kirja oli Ruotsissa jopa suositumpi kuin Suomessa, jossa Sillanpää oli helppo leimata punikiksi. Toinen matkakirjani oli Kalle Virtapohjan teos Kekkosesta urheilumiehenä (ks. blogi 17.3.2018). Kelpo teos tämäkin, täydentää sopivasti UKK:n henkilökuvaa osoittaessaan sen, mikä merkitys urheilun parissa luoduilla suhteilla oli Kekkosen poliittiseen toimintaan. Residenssimme kirjastosta HP lainasi vielä pari rikosromaania, mutta niistä ei nyt sen enempää.

von der Goltz Maikkarin Uutisissa

Viime lauantaina oli Helsingissä muistotilaisuus pääkaupungin vapautuksen 100-vuotispäivän merkeissä. Paikalla oli myös Rüdiger von der Goltzin pojanpojan poika, suvun nykyinen päämies. MTV teki Kympin uutisiin aiheesta ison jutun, johon myös HP osallistui antamalla toimittajalle taustatietoja noin puolen tunnin haastattelussa. Toimittaja kiitti ja nosti jutun keskiöön teoksen Haastaja Saksasta, josta myös kreivi tuntui pitäneen. Kysymykseen, oliko von der Goltz sisällissodan suurin sotapäällikkö, Hans von der Goltz vastasi: Jos tutkija Perko niin kirjoittaa, kai se sitten niin oli.

Prinsessamme täytti 17 vuotta

Viime sunnuntaina Veeran vanhemmat järjestivät hienot perhejuhlat kun heidän esikoisensa Veera täytti 17 vuotta. Valitettavasti HP ei päässyt juhliin mukaan vaan oheiset kuvat ovat Ullan ottamia. Ihan hyviä ovat, vähintään samaa tasoa kuin HP:n ottamatkin. Heimon lisäksi kutsuvieraina olivat Nina lapsineen sekä Max, joka on Veeran ystävä koulusta ja Espoo yleisurheilupiireistä. Ei muuta kuin nautitaan kuvakerronnasta. Satu ja Juha vastasivat entiseen tapaan kattauksesta.