Karhu-Koplan Simo ja von der Goltz

HP:n piti heinäkuun puolivälissä vierailla Kajaanissa ja esiintyä siellä Eino Leinon kirjapäivillä. Tarkoitus oli keskustella von der Goltzista ja Mannerheimista opiskelutoverini Simo Soinisen kanssa, samaan tapaan kuin kesällä 2015 keskustelimme nobelisti A. I. Virtasesta ja Kekkosesta (ks. blogi 17.7.2015).Pakottavista syistä HP joutui kuitenkin peruuttamaan matkansa. Mutta ei hätää - Simo, joka oli huolella lukenut von der Goltz -kirjan, tarjoutui heti esittelemään kirjan tunnin mittaisessa sessiossa. Ja kuten kuvasta näette, tunnelma oli mitä lämpöisin, niin lämmin kuin se sisällissodastamme 1918 keskusteltaessa voi olla. Alla olevan kuvan Simo lähetti HP:lle heti esityksen jälkeen.

Herkuttelua hyvien ystävien seurassa

Kesän aikana meillä oli Ritvan ja Ilkan kanssa kaksi miellyttävää tapaamista, joita yhdisti herkuttelu hyvän aterian ja mukavien maisemien keskellä. Ensinnä - tuolloin elettiin kesäkuuta - tapasimme Hietalahdenrannassa Merimakasiinissa, jossa nautimme kolmen ruokalajin päivällisen. Suosittelemme lämpimästi tätä ravintolaa, jonne päädyimme Ritvan esityksestä Toinen herkuttelutapaaminen oli elokuussa Ritvan ja Ilkan kesähuvilalla Karttulassa. Ja aiheena tänäkin kesänä hienot rapuillalliset. href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2MdnEz8_y3JD6RDFr8hy8v5D6NNbg38lqfYxawrvDGVeg4GvbmdA_LCGlvEN8WnuQ_GHT8oOxPq-5hOIPMxnN3xyIcqH5BToRRCT8DC6VA3Z4L1tp7SD40TFpsOFhgXRZFj5Jb6AHUPAN/s1600/DSC09311.JPG" imageanchor="1" > Traditioksi on jo kehittynyt se, että ilta alkoi maukkaalla Napue Gin -cocktaililla. Seuraavana päivänä kiertelimme - tämäkin on jo perinteistä - Karttulan ja Tervon upeita luonnon- ja kulttuurimaisemia ihastelemassa. Päiväretki huipentui Ritvan 75-vuotispiknikkiin taustalla kosken mukava kohina. Kiitos iloisista tapaamisista - jatketaan ensi kesänä jälleen traditiota.

von der Goltz ja Marskin ryyppy

Senioripäätoimittajien kesäpäivien kohokohtia Mikkelissä oli se, kun Päämajamuseon myymälässä oli hyvällä paikalla HP:n kirja von der Goltzista ja Mannerheimista. Muitakin kohokohtia oli, kuten Mannerheimin illallinen Mikkelin klubilla - Vorschmackia ja Kuhaa Walevskaja ja tietysti kyytipoikana piripintainen Marskin ryyppy. Klubin isäntä kertoi lennokkaasti siitä, mikä merkitys klubilla ja sen päivittäisillä ruokahetkillä oli Mannerheimin elämässä ja toimissa talvi- ja jatkosodan aikana. . Mikkelin klubilla oli myös tarkkaan suojeltu Marskin ryypyn resepti seinään kiinnitettynä. Klubilta palasimme partiolaisten laivalla kartanohotelliimme Kyyhkylään, joka oli tukikohtamme kesäpäivillä. Lopuksi kolme kuvaa Mikkelistä. Ensimmäinen on hieno kuva Jalkaväkimuseosta symboloimassa talvisodan kylmyyttä. Toisekseen Mikkeli on aina ollut ylpeä siitä, että Mannerheim valitsi kaupungin päämajansa tukikohdaksi. Patsas torin laidalla symboloi tätä. Kolmas kuva on Mikkelin asemalta: tällä paikalla von der Goltz ja Mannerheim tapasivat toisensa ensi kerran 10. toukokuuta 1918 ja tarkastivat paikallisen kunniakomppanian. Molemmat hyrisivät tyytyväisyyttään, kun sisällissota oli voitettu ja Leninin bolsevikkiuhka torjuttu. Kuva tästä tilanteesta on HP:n kirjan kannessa (kuva edellä).

Nykäsen Matti olisi varmin marskin ritari

Heinäkuussa olimme senioripäätoimittajien kesäpäivillä Mikkelissä. Kahden päivän aikana saimme tuhdin annoksen Päämajakaupungin historiaa ja nykyisyyttä. Yksi kohteista oli Jalkaväkimuseo, jossa HP:ta kiinnostivat erityisesti vuoden 1918 sodassamme käytetyt aseet, kuten kuularuisku, jonka teho oli kovaa luokkaa ja joka Euroopan suursodassa 1914-1918 osoitti, että ratsuväki oli sotajoukkona jo aikansa elänyt. Sisällissodan molemmilla osapuolilla, punaisilla ja valkoisilla oli näitä pelottavia aseita. n Museossa oli myös Ritarihuone, ja valokuvat niistä noin sadasta Mannerheim-ristin ritarista, jotka olivat taistelleet jalkaväessä. He edustivat kahta kolmasosaa kaikista marskin ritareista. Kun oppaanamme toimineelta museonjohtajalta Markku Riittiseltä kysyttiin, kuka nykyisin elävistä suomalaisista olisi selkein ritarityyppi, tämä vastasi viivyttelemättä, että Matti Nykänen. Hän on "mitään pelkäämätön, äärimmäisen taitava ja suoritushetkellä viileä ja harkitseva". Mukava oli kuunnella myös maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Petri Hulkon esitelmää. Komentaja kertoi että hänellä oli kaikki syy olla tyytyväinen aselajiinsa: sotilaisainekseen, aseisiin ja määrärahoihin. Maavoimien esikunnan sijoituspaikka on juuri Mikkeli.

Yllättävä tapaaminen Mikkelin torilla

Heinäkuussa tapasimme Mikkelin torilla HP:n entisen oppilaan Alkio-opistosta 1980-luvun alkuvuosilta. Hän oli Merja Rehn, joka istui kahvilla yhdessä tyttärensä kanssa. Aviomies valmistautui Helsingissä vastaanottamaan seuraavana päivänä Suomen Pankin pääjohtajuutta. HP asteli reippaasti Merjan eteen ja kysyi: "Vieläkö muistat?" Mihin Merja: "En nyt ihan heti". Kun HP kertoi olleensa Merjan rehtori noin 40 vuotta sitten, Merja lausui iloisena: "Ai, Sinä olet Touko. En tuntenut kun silloin Sinulla ei ollut silmälaseja." Mahdillisista muista muutoksista hän kohteliaasti vaikeni. Siinä jutellessamme torille ilmaantui vaimoineen myös Kari Hokkanen, joka oli HP:n edeltäjä Alkio-opiston rehtorina. Kari oli tutustunut Merjaan politiikan kautta, joten yhteinen hetkemme sujui iloisissa merkeissä. Merja suoritti Alkio-opistossa kaksivuotisen kulttuurisihteeri-kurssin ja jatkoi myöhemmin yliopistossa maisteriksi. HP:n ja Hokkasen kurssit kestivät vähän pitempään, muutaman vuoden. Miksi olimme pari päivää Mikkelissä, "Päämajakaupungissa", siitä seuraavissa jutuissa.

Mieluisia kesävieraita Toukolassa

Ensi vierailunsa Toukolaan tekivät Risto ja Sinikka Krogerus. Risto on vanha oppilaani Jyväskylän yliopiston toimittajakoulusta vuosilta 1987-1989. Sen jälkeen hän oli useita vuosia Kotimaa-lehden toimittajana, kunnes palasi aikaisempaan ammattiinsa papiksi. Risto eläköityi rovastina Särkisalon seurakunnan kirkkoherran virasta, ja toimi myös lääninrovastina. Kun HP vuonna 2005 sairastui pahaan keuhkokuumeeseen, Sinikka oli yksi potilasta hoitaneita keuhkosairauksien erikoislääkäreitä. Tällaisella yhteisellä taustalla kesäinen päivä vierähti mukavasti, ja päivälliseksi nautimme merellisen paellan. Paellaa tarjosimme myös seuraaville vieraillemme, Merjalle ja Heikille, joiden kanssa olemme - kuten blogin lukijat hyvin muistavat - vierailleet toistemme mökeillä vuorovuosin. Nyt oli erityistä aihetta iloisiin ilmeisiin, sillä Merjalle oli sairaanhoitopiirinsä hallintoylihoitajana ja terveystieteiden väitöskirjojen ohjaajana myönnetty professorin arvo. Heikki puolestaan oli vähää aikaisemmin keväällä valittu sairaalanjohtajaksi Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan Merja ja Heikki toivat tuliaisiksi komean hortensian, jota isäntäväki ei raskinut jättää Toukolaan. Tätä nykyä se koristaa Nuottalahden Perkojen terassia. Kiitos vielä kerran käynneistänne ja mukavaa alkavaa syksyä.

Muikkusoppaa Alvar Cawénin maisemissa

Vireästi toimiva Cafe Alvar Cawén järjestää yhdessä paikallisen kalastusseuran kanssa joka kesä rantakalaillan, johon paikalliset asukkaat ja Päijänteen kesävieraat ottavat osaa sankoin joukoin. Meillä oli mukana kesävieraamme Sakke, Myös vanhan ystävämme Peltoniemen Antin olimme houkutelleet mukaan. Muikkukeittoa oli tarjolla iso padallinen, ja kuten näet, "sattumista" ei ollut pulaa. Tuttuja ja puolituttuja oli paikalla kosolti, joten kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Myös Pekkarisen Mauria odottelimme, hän kun on saneerannut Oittilan vanhan kyläkoulun sukunsa kesäpaikaksi. Hänelle oli ilmeisesti tullut pakottava este. Ilta päättyi tansseihin, mutta ne jätimme tällä kertaa väliin.