Prinsessamme tuli täyteen ikään

Sunnuntaina, vaalipäivinä, Veeran läheiset kokoontuivat 18-vuotisjuhliin Espoon Nuottalahteen. Veera säteili hyvää oloa ja hänen vanhempansa onnellisuutta. Iloisia olimme me muutkin, kun Veerasta on kehittynyt kaikin puolin priima nuori nainen: kaunis, älykäs ja hyväkäytöksinen. Juhla alkoi yhteislaululla ja kuohujuomalla. Sen jälkeen olivat vuorossa hienot puheet, tällä kertaa kaikki naisten pitäminä. Äiti-Satu aloitti, Ulla-Mamma jatkoi ja Veeran täti Susanna puhui viimeksi. Veeran vanhemmat olivat kattaneet maukkaan juhlapöydän; Juha vastasi voileipäkakuista ja Satu täytekakusta, jonka koristeeksi hän oli taituroinut aidon oloisia mutta syötäviä ruusuja sekä 18-koristeen, jonka Veera sitten sytytti tuleen. Tässä vaiheessa tungos pöydän ympärillä oli melkoinen. Kakkukahvien jälkeen iloinen yhdessäolo jatkui vielä parisen tuntia. Joillekin tuli jo kiire äänestyspaikalle ennen uurnien sulkeutumista. Mukava oli nähdä, että Satulle ja Juhalle heidän yhteisissä 50-vuotisjuhlissa Tahkolla viime joulukuussa ojennettu City Bird (ks. blogi 11.12.2018) oli löytänyt paikkansa Nuottalahdessa. Kiitos Nuottalahden Perkoille hienosta juhlasta ja leppoisasta yhdessäolosta.

Vaalitunnelmia haistelemassa

Kävimme perjantaina Narinkkatorilla haistelemassa vaalitunnelmia. Hiukan vaisut olivat. Ensin poikkesimme Keskustan standillä, jossa tapasimme ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, joka oli tehnyt rohkean valinnan asettumalla ehdolle Helsingissä. Kaikin puolin miellyttävä mies ja pätevä ehdokas. Kokoomuksesta oli paikalla sotatieteiden maisteri, kapteeni evp. Atte Kaleva, nykyinen varakansanedustaja, yrittäjä ja tietokirjailija. Ääri-islamista väitöskirjaa tehnyt Kaleva teki tutkimustaan Jemenissä, kun hänet ja hänen vaimonsa Leila siepattiin joulukuussa 2012. Panttivangit pääsivät vapauteen toukokuussa 2013. Mukava oli hänenkin kanssa keskustella. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli jo ehtinyt käydä Narinkkatorilla ja markkinoi puoluettaan ja itseään muualla. Myöskään Harry Harkimoa ja Paavo Väyrystä emme onnistuneet tapaamaan. No - Luojan kiitos - kohta vaalit ovat ohitse. Muistathan käydä äänestämässä.

Penan tuparit Lauttasaaressa

Viime lauantaina HP:n lankoveli Pena järjesti tuparit ystävilleen HP:lle ja Vainion Hanskille, vanhalle koulukaverilleen Paimion yhteiskoulusta. Myös molempien Ulla-vaimot olivat paikalla. Ilta sujui leppoisasti, kun muisteltiin menneitä, puhuttiin historiankirjoituksesta ja katsastettiin vähän myös päivänpolitiikkaa. Ateriaksi Pena tarjosi parsaa ja itse kaatamansa hirven makkaraa. Jälkiruokana oli kahvia ja viskiä. Hyvin maistuivat. Penan uusi koti oli kauniisti kunnostettu, tyylikkäästi kalustettu ja riittävän tilava. Erityismaininnan ansaitsee iso etelään avautuva parveke, jossa lukumies varmasti viihtyy. Eikä maisemassakaan ole valittamista, kun Lauttasaaren kirkko hallitsee näkymää, varsinkin pimeällä, valaistuna. Myös narsissit kukkivat jo komeasti. Kiitos Pena vieraanvaraisuudesta. Tulemme kernaasti toistekin.

Kolme leidiä soffalla

Maaliskuun viimeisenä päivänä piipahdimme Juhani Ahon tiellä Eirassa tervehtimässä Susannaa hänen syntymäpäivänsä aattona. Kun mistään isommasta merkkivuodesta ei ollut kysymys, tapaaminen meni matalalla profiililla: nautimme lasilliset sekä kahvit ja pullapitkon. HP:n kamerasta oli akku tyhjentynyt Nizzan matkalla, joten oheinen kuva on Timon ottama. Muistoksi tapaamisesta paikalla olevat leidit istahtivat sohvalle kuvausta varten. Saara otti luontevasti paikkansa sieltä minne kaikki mäyräkoirat kuuluvatkin - eli tapahtumien keskiöstä. Saaralla on vahva asema perheessä. Hän jatkaa itseoikeutetusti Olga-vainaan perinteitä. On luja persoona vaikka ei tuokaan itseään esille yhtä aktiivisesti kuin Olga.

Antonio Vivaldi Nizzan keväässä

Tämän kevään Nizzan matkamme parasta antia oli Antonio Vivaldi -konsertti Sainte Réparaten katedraalissa. Nautinnon tarjosi Rivieran alueen parhaista jousisoittajista koottu Ensemble Cafe Zimmermann: neljä viulua, kaksi alttoviulua, sello, kontrabasso ja piano. Italialainen Vivaldi eli 1678-1741 ja oli aikansa tunnetuimpia kirkkomuusikkoja ja oopperasäveltäjiä. Hän sävelsi noin sata viulukonserttoa. 1300-luvulla rakennettu katedraali löytyi aivan vanhan kaupungin keskustasta, hienosta historiallisesta miljööstä. Vai mitä sanotte seuraavista otoksista? Katedraali oli komea varsinkin sisältä, tällaista loistoa me luterilaiset voimme vain ihastella, ja ehkä vähän ihmetellä. Ensemble Cafe Zimmermann soitti kuusi Vivaldin viulukonserttoa ja vielä yhden ylimääräisen kun yleisön aplodit olivat valtaisat. Se mitä HP jäi Vivaldin ystävänä vähän kaipaamaan, oli Neljä vuodenaikaa, mutta se ei tähän ohjelmaan olisi oikein luontunutkaan. Mitä muuta Nizzassa tapahtui, siitä lisää seuraavassa jutussa.

Suomikin sai Unicef-apua 1947-1951

Perjantaina MTV lähetti puolitoistatuntisen ohjelman otsikolla Maailman tärkein ilta. Ohjelma kuvasi lasten syvää hätää, kuten nälkää, sairauksia ja kaikinpuolista puutetta, eri puolilla maailmaa. Ohjelma oli niin koskettava, että kokeneet juontajatkin liikuttuivat kyyneliin. Tarkoitus oli, että mahdollisimman moni katsoja liittyisi Unicefin kuukausilahjoittajaksi 12 euron summalla, jolla maailman köyhimmissä maissa saadaan paljon aikaan lasten hyväksi. Uusia lahjoittajia liittyikin runsaasti, sillä lähetyksen puhelimet olivat kuumina. Harva meistä muistaa, että myös me suomalaiset olemme saaneet Unicefin (YK:n kansainvälinen lastenavun rahasto) apua. Rahasto perustettiin noin vuosi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Sen tuli auttaa pitkän sodan runteleman maailman sairaita ja nälkää näkeviä lapsia. Tuolloin niitä arvioitiin pelkästään Euroopassa olevan 40 miljoonaa. Myös Suomen lapset olivat kovilla. Niinpä Suomi pääsi Unicefin avun piiriin vuosiksi 1947-1951: Saimme maitojauhetta pienille lapsille, kalanmaksaöljyä, rasvaa, lihaa, kalaa, sokeria, lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita. Koillis- ja Pohjois-Suomessa pystyttiin tarjoamaan lämmin kouluateria noin 135 000 koululaiselle. Heille se olikin päivän ainoa ateria. Muualla Suomessa lämmin kouluateria pystyttiin jo järjestämään omin voimin. Nyt on meidän vuoromme osallistua Unicefin arvokkaan työn tukemiseen.

Viisi laukausta senaatissa

Sattuneesta syystä HP ja ystävänsä Risto kävivät äskettäin Valtioneuvoston kansliassa ja tapasivat siellä Susannan, joka oli lupautunut esittelemään meille työpaikkaansa. Valtioneuvoston linnaa, jossa Valtioneuvoston kanslia sijaitsee, kutsutaan myös Senaatinlinnaksi, koska se on ollut Suomen hallinnon keskus jo Venäjän vallan aikana. Senaatinlinnan tunnetuin osa on paikka, jossa apukamreeri Eugen Schauman ampui kenraalikuvernöörin ja Suomi-syöjän Nikolai Bobrikovin kesäkuussa 1904, ja sen jälkeen itsensä. Senaatinlinnan jyhkeässä portaikossa on tapahtuman muistoksi kiinnitetty muistolaatta. Susanna näytti meille myös monia muita kiintoisia paikkoja. Pääministerin huoneeseen ja valtioneuvoston kokoushuoneeseen emme päässeet eikä kiireisiä ministereitäkään tullut käytävillä vastaan. Sen sijaan saatoimme ihastella entisiä valtiaitamme. Kiitos Susanna kun kierrätit meitä juhlallisessa ympäristössä. Blogin otsikon HP on lainannut ystävänsä professori Seppo Zetterbergin samannimisestä kirjasta. Teos on mainio esitys siitä, mistä Bobrikovin murhassa oli kysymys.