Sakke otti etkot Mammansa juhlavuoteen

Ullan juhlavuosi alkaa huomenna 10. tammikuuta. Kun hänen tyttärenpoikansa Sakke astui 8.1. asepalvelukseen yhdessä 12 000 muun alokkaan kanssa, Ulla järjesti hänelle ja HP:lle ihan kelvolliset etkot ravintola Pontuksessa 7. tammikuuta, kun oletuksena oli, ettei Sakke olisi heti alkuun saanut armeijasta perhelomaa. Sakke siirtyi vahvistamaan Suomen itärajan puolustusta, sillä hänen joukko-osastonsa on Karjalan Prikaati, joka kouluttaa Sakesta panssarijääkärin, niin kuin koulutti kuusi vuotta sitten velipojastaan Kustista.

Kuten huomaat, Sakken hiukset oli jo leikattu täyteen sotilaskuosiin. HP toivotti hänelle saman minkä oli oppinut isältään Oskarilta kesällä 1961 samassa tilanteessa: "Pidä ittes miehenä", mitä se sitten tarkoittaakin. Hän myös kehotti Sakkea arvioimaan sotilaan ammattia, joka nykyisin on entistä kansainvälisempi, mahdollisena työurana. Näin HP:kin oli aikanaan tehnyt, vaikka päätyikin siviilitehtäviin, toisin kuin lankoveljensä Pentti - Sakken isoeno - joka jäi armeijaan ja siirtyi aikanaan reserviin kenraalina. Sakke. Ei muuta kuin reipasta mieltä, asevelvollisuus on nuoren miehen parasta aikaa ja isänmaallinen velvollisuus.

Joulumme monta huipentumaa

Joulun aatonaattona Juhan perhe piipahti yllätysvierailulle. Joimme glögit, vaihdoimme lahjat ja juttelimme mukavia, kun molemmat lapsetkin olivat mukana. Meiltä espoolaiset lähtivät vielä tervehtimään Halosia.

Iän karttuessa hyvässä joulussa korostuvat entisestään jouluateriat ja niihin kuuluva lämmin yhdessäolo lähimpien kanssa. Meidän kasikymppisten oikeudeksi on tullut kutsut valmiiseen pöytään. Aattoilallisen nautimme Susannan ja Timon luona, ja joulupöytä oli entiseen tapaa Timon loihtima. Monista herkuista erityismaininnan ansaitsee mehukas ja maukas graavattu lohi. Hienot astiat ja tyylikäs kattaus antoivat erinomaiset lähtökohdat.

Ruokailuhuoneesta siirryimme salin puolelle, jossa jouluiltamme jatkui traditioita arvostaen.

Vähän ennen puoltayötä taksi vei meidät Jääkärinkadulle. Edessä oli sosiaalisen joulun osalta välipäivä, jolloin vedimme henkeä ja valmistauduimme Tapaninpäivän päivälliselle Satun ja Juhan kotona Espoossa, jonne pääsimme Veeran kyydissä. Kovin kaunis oli tämäkin koti ja kattaukset ensiluokkaisia. Alkuruoka oli suorastaan herkullista, ja pääruoka oli vähän yllättävä eli lipeäkala, mutta herkullista oli sekin.

Tämän blogin lopuksi HP kiittää lastensa perheitä hienoista joulujuhlista sekä toivottaa heille ja kaikille lukijoilleen oikein Hyvää Uutta Vuotta. Näkemisiin ensi vuonna.

Rauhallista joulua - hyvät ystävät

Viimein päätimme - monen vuoden harkinnan jälkeen - että emme enää lähetä perinteisiä joulukortteja. Sen sijaan toivotamme ystävillemme joulurauhaa ja hyvää uutta vuotta näin blogitekstin muodossa, ja otamme myös muutaman puhelinkontaktin. Tämä tuntuu aikaan sopivalta tavalta. Tietysti ilahdumme jokaisesta saamastamme joulukortista.

Myös joulukuusesta olemme luopuneet, ja sen sijaan nautimme salimme nurkkauksesta, jonne Ulla on rakentanut hyvin rauhoittavan ja jouluisen miljöön. Pöydällä on esillä myös Antti Järven teos, joka sai vuoden 2023 Tieto-Finlandian. Kirja on HP:n toivoma joululahja.

Yhteisin askelin kohti joulun pyhiä

Onpas ollut mukavaa joulun odotusta, kun lähimmät omaiset ja ystävät ovat halunneet tavata ihan noin fyysisesti. Aloitetaan kuvareportaasi itsenäisyyspäivästä, jolloin saimme vieraaksemme Pirjon ja Pentin, jotka tulivat miltei suoraan Madeiralta, loma-asunnolta, jonka he olivat ottaneet haltuunsa kun me siitä luovuimme. Hyvin ovat hekin viihtyneet. HP sai tuliaisiksi pullon Macieiraa, joka on parhaita brandejä. Ulla sai Penan paistamia hirvilihapullia. Molemmista saimme herkutella samalla kun katselimme televisiosta Linnan juhlia. Ulla taas oli laittanut ison lohisalaatin.

Pari päivää myöhemmin saimme lounasvieraiksi Kustin ja Sakken, ja tyylikäs tapaaminen oli tämäkin.

Kusti ja Mette tulivat päivälliselle, jossa tarjolla oli "Merellistä vuokaa", yksi Kustin suosikeista.

Toissapäivänä tapasimme Johannan ja Heikin Senaatintorilla Tuomaan markkinoilla. Nautimme pari glögiä ja söimme porilaiset. Paikan hittiä, puuroannosta, emme tilanneet, koska jono sinne oli kymmeniä metriä pitkä.

Juha piipahti tänään yllätyskäynnille Jääkärinkadulle, ja tuotti näin vanhemmilleen ison ilon.

Upea brunssi upeassa miljöössä

Heimomme nautti yhteisen lauantaibrunssin Pikku Finlandiassa, joka on remontissa olevan Finlandia-talon väistötila vuosina 2022-2025. Olihan tyylikäs paikka ja hienostunut brunssi. Puurakenteisen Pikku Finlandian lumo perustuu Loviisassa kaadettuun 95 isoon mäntyyn, joista kaarna on poistettu vesisuihkulla. Näin puun pinta ei vahingoittunut. Erikoista on sekin, että mäntyjen oksia ei ole karsittu vaan ne toimivat visuaalisina elementteinä. Pikku Finlandiassa on monenlaisia kokous- ym. tiloja, kaiken kruununa hieno ravintola, jossa joka lauantai on tarjolla monipuolinen brussi, paras, jonka HP on pitkän elämänsä aikana kohdannut.

YcfoVAfYwRsLokNuhXJCbB6xlYdXdMLmstu7bYe4fnYbpapWwMDbhbyS8skdwpY7adR4mu9Gd0tskAF2HCPz7cNV468X6KtfOLAiRJOto6WsH4ieMBmKhrBl2AK3HczpN1ymo3zP8x-3Mz90XX/s400/DSC04968.JPG"/>

Kyyneleet pois, Argentiina

Edellisessä blogissaan HP ennakoi, että lähipäivinä matkustamme Pendoliinolla, joka on VR:n hienoin juna. Sillä pääsimme mukavasti Jyväskylään, ja matkaseurana meillä olivat Ritva ja Ilkka. Runsaan kolmen tunnin junamatka sujui lähes huomaamatta, kun virkistäydyimme ravintolavaunussa oluella ja nakkimukilla.

Jyväskylässa seuraamme liittyivät Johanna ja Heikki. Söimme päivällisen hotellimme Alexandrian ravintolassa. Lepäilimme vähän ja sitten suunnistimme kohti Jyväskylän kaupunginteatteria, joka esitti hittimusikaalin Evita. Olihan hieno näytäntö. Mukava oli väliajalla tavata myös mökkinaapurimme Hannan ja Vesan.

Sitä HP ei oikein muistanutkaan, miten hienosti Alvar Aallon arkkitehtuuri istui teatteriin. Laitetaan siitäkin pari kuvaa.

Ja lopuksi kokonaisarvio illan musikaalista. Jos HP olisi tiivistämisen mestari Jorma Uotisen tapaan, hän varmaan sanoisi: "Tanssin, tarinan ja musiikin sopusuhtainen balanssi."

Vuoroin vieraissa

Rakkaiden ystäviemme Ritvan ja Ilkan kanssa meillä on useita tapaamisia vuosittain. Tapana on ollut, että elokuussa syömme rapuja Karttulassa ikään kuin kesän viimeisenä huipentumana. Ja sitten vuorossa on alkusyksyn tapaaminen Jääkärinkadulla, jossa Ulla tarjoaa syksyisen päivällisen. Viime vuonna pääruokana oli Penalta saatu hirvipaisti. Tänä vuonna söimme alkuun sienipiirasta, pääruokana olivat kaalikääryleet ja jälkiruokana karpalokiisseli. Kaalikääryle on sillä tavalla sesonkiruokaa, että alkusyksystä kaali on pehmeää ja maukasta.

Jälkiruoan jälkeen joimme vielä espressot, jota me miehet täydensimme mallasviskillä. Näin keskustelu vauhdittui mukavasti.

Seuraava tapaaminen onkin sitten jo viikon päästä junassa. Minne Pendolino meidät vie, siitä HP kertoo myöhemmin.