Kun pakkanen hyydytti kameran

Olimme saaneet Juhalta mukavan kutsun Espooseen seuraamaan Jaakon penkkariajelua. Juha haki meidät Jääkärinkadulta ja toi myös takaisin. Ajelun jälkeen kävimme myös juomassa kuuman totin Matinkylän hotellissa, kun pakkasta oli parisenkymmentä astetta. Kylmää meillä siis oli, mutta niin oli abeillakin kuorma-autojensa lavoilla. Abien iloa ei pakkanen suinkaan latistanut, kuten hotellissa isovanhempiaan tervehtimässä käynyt Jaakko vakuutti. Hänellä alkoi olla jo kiire Helsingin Eteläsatamaan, jossa abiristeilylle varattu laiva Tallinnaan odotti. Ainoa joka pakkasessa hyytyi, oli HP:n kamera, joka ei suostunut käynnistymään. HP oli aamulla todennut, että kameran akussa oli vielä virtaa 42 prosenttia, mutta se ei riittänyt, kun odotusaika pakkasessa venyi noin tuntiin. Ehkä täydet 100 prosenttia virtaa olisi pitänyt kameran toimintakunnossa. Tämän vrheensä HP korjaa sitten myöhemmin kun kokoonnumme Jaakon yo-juhliin. Onnea Jaakko alkavalle lukulomalle ja edessä oleviin kirjoituksiin.

Karjalan prikaatin alokas Jääkärinkadulla

Tämän viikon tärkein tapaus ei suinkaan ole se, miten käy presidentinvaalin ensimmäinellä kierroksella vaan se, että tyttärämme nuorin poika Sakke vieraili luonamme. Hän oli ensi lomalla Karjalan prikaatista, mukanaan äitinsä Susanna, joka oli silmin nähden ylpeä siitä, että hänen nuorimmaisensa oli ottanut vastuuta itärajamme puolustamisesta. Ylpeänä hän kertoi myös siitä, miten vastaantulijat kaupungilla olivat katsoneet lämmöllä nuorta asevelvollista.

On selvää, että myös me isovanhemmat olemme ylpeitä Karjalan prikaatin alokkaasta. HP:lle tuli kyyneleet silmiin, kun hän ajatteli ajan rientoa ja sitä, miten vastuu isänmaan puolustuksesta siirtyy vanhemmilta lapsille ja nyt jo lastenlapsille.

Juhlavuoden etkoista päätapahtumaan

Ullan juhlavuoden päätapahtuma oli varsinainen syntymäpäivä 10. tammikuuta, jolloin juhlimme Ullan 80-vuotispäivää. Juhlinta alkoi brunssilla ja pöytää koristi yksinäinen ruusu. Ruusu oli Sakken onnittelukukka Mammalleen, jonka hän ojensi Pontus-ravintolan etkoilla (ks. blogi 9.1.2024).

Vähän brunssin jälkeen heti aamutuimaan toi kukkakaupan lähetti komean kukkalaitteen, jossa oli neljäkymmentä vaalenpunaista tulppaania ja freesiaa. Kukat olivat tervehdys Ritvalta ja Ilkalta, pitkäaikaisilta sydänystäviltä. Näistä kukista on iloa pitkäksi aikaa.

Ullan veli Pentti osoitti jälleen kerran olevansa upseeri ja herrasmies. Hän soitti HP:lle ja tilasi audienssin onnitellakseen isosiskoaan. Tapaaminen järjestyi iltapäivällä ja Ullan kukkakokoelma täydentyi mukavasti. Pentin kanssa nautimme myös päivän toiset sampanjat juustoleivän ja täytekakun kera.

Iltakuudelta meillä alkoi juhlaillallinen lähellä sijaitsevassa ranskalaisravintola Paulettessa. Paikka oli Ullan valitsema, se kun vetää vertoja Nizzan parhaille ravintoloille.

Ulla oli valinnut myös illallismenun, jossa pääruokana oli erittäin herkullinen merellinen keitto Bouillabaisse (siikaa, kampasimpukkaa, jättirapua, sinisimpukkaa, hummerilientä ja rouillea). Alku- ja jälkiruoat olivat jokaisen vapaasti valittavissa. HP ja monet muut ottivat alkuruoaksi tartarpihvin, jonka raaka-aineena oli kotimainen peuranpaisti. Paikan tasoa kuvastaa se, että kaksi keittiömestaria kävivät useaan otteeseen kertomassa ruokien raaka-aineista ja niiden valmistamisesta.

Kun illallinen, ravintolan miljöö ja palvelun laatu olivat enemmän kuin kohdallaan, viihdyimme Pauletessa täydet neljä tuntia, eli valomerkkiin saakka.

Ulla oli toivonut, ettei isompia puheita pidettäisi eikä lahjoja annettaisi. Lapsiltaan ja lastenlapsiltaan hän sai kuitenkin mieluisan lahjan, muistojen albumin, johon oli kerätty valokuvia vuosikymmenten varrelta ja johon jokainen oli kirjoittanut omat saatesanansa. Tämä albumi on nähtävissä Jääkärinkadulla. Seuraavassa teoksen lähtösivu, joka on sopivasti kuvattu Nizzassa, sekä Juhan kaunis teksti äidilleen, joka tätä tehdessä livahti vähän väärään paikaan.

Sakke otti etkot Mammansa juhlavuoteen

Ullan juhlavuosi alkaa huomenna 10. tammikuuta. Kun hänen tyttärenpoikansa Sakke astui 8.1. asepalvelukseen yhdessä 12 000 muun alokkaan kanssa, Ulla järjesti hänelle ja HP:lle ihan kelvolliset etkot ravintola Pontuksessa 7. tammikuuta, kun oletuksena oli, ettei Sakke olisi heti alkuun saanut armeijasta perhelomaa. Sakke siirtyi vahvistamaan Suomen itärajan puolustusta, sillä hänen joukko-osastonsa on Karjalan Prikaati, joka kouluttaa Sakesta panssarijääkärin, niin kuin koulutti kuusi vuotta sitten velipojastaan Kustista.

Kuten huomaat, Sakken hiukset oli jo leikattu täyteen sotilaskuosiin. HP toivotti hänelle saman minkä oli oppinut isältään Oskarilta kesällä 1961 samassa tilanteessa: "Pidä ittes miehenä", mitä se sitten tarkoittaakin. Hän myös kehotti Sakkea arvioimaan sotilaan ammattia, joka nykyisin on entistä kansainvälisempi, mahdollisena työurana. Näin HP:kin oli aikanaan tehnyt, vaikka päätyikin siviilitehtäviin, toisin kuin lankoveljensä Pentti - Sakken isoeno - joka jäi armeijaan ja siirtyi aikanaan reserviin kenraalina. Sakke. Ei muuta kuin reipasta mieltä, asevelvollisuus on nuoren miehen parasta aikaa ja isänmaallinen velvollisuus.

Joulumme monta huipentumaa

Joulun aatonaattona Juhan perhe piipahti yllätysvierailulle. Joimme glögit, vaihdoimme lahjat ja juttelimme mukavia, kun molemmat lapsetkin olivat mukana. Meiltä espoolaiset lähtivät vielä tervehtimään Halosia.

Iän karttuessa hyvässä joulussa korostuvat entisestään jouluateriat ja niihin kuuluva lämmin yhdessäolo lähimpien kanssa. Meidän kasikymppisten oikeudeksi on tullut kutsut valmiiseen pöytään. Aattoilallisen nautimme Susannan ja Timon luona, ja joulupöytä oli entiseen tapaa Timon loihtima. Monista herkuista erityismaininnan ansaitsee mehukas ja maukas graavattu lohi. Hienot astiat ja tyylikäs kattaus antoivat erinomaiset lähtökohdat.

Ruokailuhuoneesta siirryimme salin puolelle, jossa jouluiltamme jatkui traditioita arvostaen.

Vähän ennen puoltayötä taksi vei meidät Jääkärinkadulle. Edessä oli sosiaalisen joulun osalta välipäivä, jolloin vedimme henkeä ja valmistauduimme Tapaninpäivän päivälliselle Satun ja Juhan kotona Espoossa, jonne pääsimme Veeran kyydissä. Kovin kaunis oli tämäkin koti ja kattaukset ensiluokkaisia. Alkuruoka oli suorastaan herkullista, ja pääruoka oli vähän yllättävä eli lipeäkala, mutta herkullista oli sekin.

Tämän blogin lopuksi HP kiittää lastensa perheitä hienoista joulujuhlista sekä toivottaa heille ja kaikille lukijoilleen oikein Hyvää Uutta Vuotta. Näkemisiin ensi vuonna.

Rauhallista joulua - hyvät ystävät

Viimein päätimme - monen vuoden harkinnan jälkeen - että emme enää lähetä perinteisiä joulukortteja. Sen sijaan toivotamme ystävillemme joulurauhaa ja hyvää uutta vuotta näin blogitekstin muodossa, ja otamme myös muutaman puhelinkontaktin. Tämä tuntuu aikaan sopivalta tavalta. Tietysti ilahdumme jokaisesta saamastamme joulukortista.

Myös joulukuusesta olemme luopuneet, ja sen sijaan nautimme salimme nurkkauksesta, jonne Ulla on rakentanut hyvin rauhoittavan ja jouluisen miljöön. Pöydällä on esillä myös Antti Järven teos, joka sai vuoden 2023 Tieto-Finlandian. Kirja on HP:n toivoma joululahja.

Yhteisin askelin kohti joulun pyhiä

Onpas ollut mukavaa joulun odotusta, kun lähimmät omaiset ja ystävät ovat halunneet tavata ihan noin fyysisesti. Aloitetaan kuvareportaasi itsenäisyyspäivästä, jolloin saimme vieraaksemme Pirjon ja Pentin, jotka tulivat miltei suoraan Madeiralta, loma-asunnolta, jonka he olivat ottaneet haltuunsa kun me siitä luovuimme. Hyvin ovat hekin viihtyneet. HP sai tuliaisiksi pullon Macieiraa, joka on parhaita brandejä. Ulla sai Penan paistamia hirvilihapullia. Molemmista saimme herkutella samalla kun katselimme televisiosta Linnan juhlia. Ulla taas oli laittanut ison lohisalaatin.

Pari päivää myöhemmin saimme lounasvieraiksi Kustin ja Sakken, ja tyylikäs tapaaminen oli tämäkin.

Kusti ja Mette tulivat päivälliselle, jossa tarjolla oli "Merellistä vuokaa", yksi Kustin suosikeista.

Toissapäivänä tapasimme Johannan ja Heikin Senaatintorilla Tuomaan markkinoilla. Nautimme pari glögiä ja söimme porilaiset. Paikan hittiä, puuroannosta, emme tilanneet, koska jono sinne oli kymmeniä metriä pitkä.

Juha piipahti tänään yllätyskäynnille Jääkärinkadulle, ja tuotti näin vanhemmilleen ison ilon.