ilmestymisen vauhdin, on se, että pitkäaikaisen urheilujournalistina Kalle on oppinut nopean kirjoittamisen taidon. Docendolle kiitokset siitä, että edelleen järjestätte näitä hienoja julkkareita. Kiinnostuneita on runsaasti paikalla ja julkisuus taattu: Kallea haastateltiin illan uutislähetyksissä, ja Hesari julkaisi kirjasta myönteisen arvion heti tuoreeltaan.
Mutta Kämp on tietysti näistä kaikkein komein, Keisari-Saksan kreiville ja sotapäällikölle sovelias ympäristö.
Heti kirjan ilmestymisen jälkeen HP tarjosi illallisen lähimmille tukimiehilleen Pentti Airiolle ja Martti Häikiölle. Illallisen kolmituntinen vierähti mukavasti ja keskustelun pääteemana oli edelleen von der Goltz.
Pari iltaa myöhemmin HP oli kutsunut paikalle oman heimonsa. Erityiskiitoksen saivat lastenlapset, joita oli muistettu myös kirjan kansilehdellä tekstillä Kustille, Veeralle, Jaakolle ja Sakarille. Näin siksi, että he ovat viime vuosina olleet Pappansa suurimmat ilon ja motivaation aiheet. Mutta kaikilla muillakin näytti olevan mukavaa, ja nyt keskusteltiin monista muistakin aiheista, kuten Kustin armeijasta, lasten koulusta ja heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Karjalan prikaatista lomalla ollut Kusti oli pukeutunut asepukuunsa, von der Goltzin kantapöydässä kun kerran istuttiin. Miesten alkuruokana oli tällä kertaa Porotartar, jonka kanssa sopi mainiosti Kämpin oma nimikko-olut, suomalainen pienpanimotuote. Pääruoan kanssa juomana oli saksalainen Riesling, kuten aikanaan von der Goltzillakin.
Tilaisuuden avasi Docendon kustantaja Juha Janhonen, kuvassa vasemmalla, ja parituntinen eteni sillä tavalla, että professori Martti Häikiö
Yleisön joukossa oli monia HP:n lähipiirin jäseniä. Myös monet kokeneet kirjoittajat kuten Jaakko Iloniemi ja Seppo Hentilä osallistuivat keskusteluun.
Bottalta pienempi piiri siirtyi Jääkärinkadulle, jossa Ulla oli järjestänyt kiitosta saaneet cocktailit. Osanottajista kannattaa erikseen mainita HP:n luokkatoveri Turun Norssista, Tauno Metsänkylä, ja opiskelutoveri Timo Joutsamo, jonka vaimo taas on Ullan opiskelutovereita.
Kiitos kaikille ystävällisestä mukanaolosta. Tämän jutun kuvat otti Juha, jolle erityiskiitokset.
Pahoittelut siitä, että tekstinkäsittelyssä oli ongelmia. Tarkoitus oli kertoa, että sali oli täynnä kutsuvieraita ja että Häikiö ja HP keskustelivat kirjan teemoista.
Tasan sata vuotta myöhemmin Svinhufvudin muistosäätiö järjesti Kotkan Merikeskus Wellamossa seminaarin, jossa em. aihetta käsiteltiin ja jonka kohokohtana oli Tarmon matkaa kuvaavan dokumenttifilmin ensiesitys. Yleisöä oli paikalla komeasti runsaat sata. Dokumenttifilmin olivat suunnitelleet lankoveljeni Pentti, professori Martti Häikiö ja toimittaja-kirjailija Maarit Tyrkkö. Lopputulos oli oivallinen.
Seminaarin pääesitelmän piti Häikiö, joka kertoi Svinhufvudin paluusta Siperiasta, Tarmon valtauksesta ja matkasta Berliiniin.
HP puhui siitä, miten saksalaisten panos ratkaisi sisällissotamme lopputuloksen keväällä 1918.
Kuulijakunta on varsin edustavaa joukkoa. Eturivin paikoilla oli myös vanha ystävä Ilkka. Pentti oli seminaarin puheenjohtaja, ja lisäksi hän piti bussissa noin tunnin mittaisen erinomaisen luennon siitä, miten sotaa oli Suomenlahden pohjoisrannikolla eri vuosisatoina käyty.
Seminaari päätteeksi meillä oli tilaisuus tutustua restauroituun Tarmoon, josta HP laittaa malliksi kuvan kapteenin hytistä.
Hieno kokopäivämatka Kotkaan. Kiitokset järjestäjille.
Taistelevat metsot ja jokunen muu hieno maalaus on seuraavassa näytillä.
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQrd1gi42aLEGqPRZPxQaGQ3dCJI5qtOyE7dnfouyFWJf4_u6QkJaRO8SC_N5l3wCVTk0u68B1KeKzvFYHFGybCmaW-HmMnR8RI7fvq88ujWN69Edu3L9HmSISwbsnEVIlKa2goobcWgje/s1600/DSC08495.JPG" imageanchor="1" >
Kappelissa Ritva kutsui meidät ensi kesänä heidän mökilleen Karttulaan, jonka seudulla on mahdollista tutustua moniin sellaisiin paikkoihin, joissa von Wrightit olivat työskennelleet
Ennen valajuhlaa meillä oli aikaa tutustua sotilaskodin tarjontaan ja ihastella Karjalan prikaatin asekalustoa. Ensimmäisen tykki on vanhempaa perua ja viimeisin panssariajoneuvo on maamiinojen nostaja, jonkalaista HP ei ollut aiemmin nähnytkään.
Alokkaat järjestäytyivät varuskunnan paraatikentälle, jossa heille pidettiin kannustavia puheita ja jossa he vannoivat sotilasvalan. Pieni osa alokkaista, alle kymmenen prosenttia, oli antanut jo etukäteen sotilaan vakuutuksen. Paraatikentältä uudet jääkärit marssivat ryhdikkäästi kasarmeihinsa. Mukana oli jokunen nainen ja myös muutama tummaihoinen.
Valajuhlan jälkeen vierailla oli tilaisuus oman panssarijääkärinsä opastuksella tutustua armeijan sisäpalvelukseen. Punkka ja pinkat olivat viimeisen päälle ojennuksessa, minkä varsinkin äiti ja isoäiti panivat ilolla merkille. Tupatarkastuksen jälkeen siirryimme päivälliselle, jossa pääruokana oli - kuinkas muuten - hernekeitto
Seuraava kuva osoittaa, että Kusti on ylpeä uudesta sotilasarvostaan.
Kiitos Kusti, kun saimme olla mukana. Ja hyvää motivaatiota ja oikeaa asennetta jatkossakin Karjalan prikaatin Kymen jääkäripataljoonassa, joka on armeijamme valiojoukko-osastoja ja vastuullisella paikalla.
