Syysmyrskyjen ja jäiden tuhoja

Kun saavuimme kesälaitumille toukokuun viimeisenä päivänä, edessämme oli varsin masentava näky. Ennen niin hieno j vuonna 2009 uusittu rantaterassi (ks. blogi 9.8.2009) oli kirjaimellisesti myrskyn jäljiltä. Syysmyrskyt olivat nostaneet rakenteet pois telineiltään ja jäät olivat särkeneet pahoin paikkoja kun veden korkeus Päijänteessä oli korkeammalla kuin koskaan 40 vuoden aikana. Kun hätä oli tällainen, oli apukin lähellä. Ullan kanssa irrotimme rikkoutuneet kaiteet, jolloin veden alla ollut terassi alkoi hiljalleen nousta samalla kun veden pinta laskeutui normaalille tasolleen. Apuun tulivat Helsingistä Sakke, Kusti, Jaakko ja Juha. He kantoivat kaiteet ja rikkoutuneet terassilaudat ylös parkkipaikalle, josta Juha vei jätteet Fiat Double Grande pakettiautollaan Espoon kaatopaikalle. Muut pojat jäivät muihin hommiin, erityisesti Kusti avusti monitaituriamme Niemelän Tapsaa terassin oikaisussa ja tukevien kannatuspukkien asentamisessa. Lähtö tuli myös lujalle koivulle, joka kasvoi keskellä terassia ja jonka ansiosta myrsky ei vienyt terassin kantta ulapalle. Saa nähdä, tuliko tehtyä pahakin virhe? Jäät särkivät myös terassin aitaan kiinnitetyn aurinkopaneelia. Samalla uusimme myös Toukolan katolla olleen lähes 30 vuotta vanhan pienitehoisen paneelin. Laitoimme rantaan ja katolle uudet paneelit, joilla on kokoa 2,0 x 1,6 metriä. Järjestelmä sai myös uudet akut, tehokkaan säätimen ja inverterin. Lyhyesti: järjestelmän tehontuotto kasvoi kuusin kertaiseksi. Muutostyöt suoritti alaan erikoistunut JoMarco Jyväskylästä. Kuvassa vanhat paneelit ja toinen uusista. Kun kaikki oli kunnossa, Jaakko ja Sakke jäivät vielä pariksi päiväksi tekemään erilaisia mökkitöitä. Iltaisin meillä oli vanhan tavan mukaan lukutunti. Lettujankin tietysti paistettiin. Parhaat kiitokset kaikille avusta. Hyvää loppukesää.

Juhannusvieraita ja juhannuksen ruusu

Toukolan juhannuksen pitkä perinne on, että Juhan perhe viettää keskikesän juhlaa kanssamme. Satu ja Jaakko olivat mukana, Veera sen sijaan vietti juhannusta ystävänsä Roopen vanhempien mökillä. Seuraavassa muutama kuva juhannusaaton päivällisestä, johon Ulla oli tehnyt venäläisen salaatin Arolan Heikin reseptin mukaan ja Juha grillannut lihavartaat. Mutta pieni takaiskukin tapahtui: HP:n vasen nilkka alkoi oireilla jo juhannusaattona, mutta lääkäriin ei vielä menty, kun päivystävä hoitaja kehotti tarkkailemaan yön yli. Juhannuspäivänä tauti oli jo niin pitkällä, että Ulla vei HP:n Jyväskylään päivystävälle lääkärille, joka totesi sen jonka mekin jo tiesimme - ruusuhan se siinä. Ruusu alkoi kukkia nopeasti, ja lääkäri määräsi siihen antibiootit, sekä parin päivän päästä tarkastuskäynnin Korpilahden terveyskeskuksessa. Tulehdusarvot olivat jo päälle 130:n, joten lääkeannosta lisättiin. Paraneminen vei parisen viikkoa. Huomenna menen vielä kontrollikäynnille Helsingissä. Olihan muuten kauniista nimestään huolimatta viheliäinen tauti, kipeä kuin mikä ja ulkonäöltään kuin pieni porsas. Mutta Suomen julkinen terveydenhoito osaa asiansa ja pitää kaiken koronakriisin keskellä hyvää huolta meistä muistakin. Kiitos siitä.

Ylioppilas Veera Perko, Haukilahden lukio

Tänään pojantyttäremme Veera sai todistukset pääsystään ylioppilaaksi. Illansuussa hän kävi Jääkärinkadulla tervehtimässä isovanhempiaan, jotka olivat ylpeitä ja onnellisia Veeran saavutuksesta. Valkolakin kunniaksi istuimme taloyhtiömme pihalla noin tunnin verran, nautimme kuohuviinit ja juttelimme Veeran jatkosuunnitelmista. HP oli iloinen myös siitä, että ohitsemme kulkevat talon asukkaat, yhteensä kymmenkunta, tervehtivät meitä iloisesti ja onnittelivat Veeraa. Huomenna ajamme Korpilahden mökille, ja tulemme kotiin ainakin elokuun lopussa, jolloin Veeran valkolakkia juhlitaan isolla joukolla Satun ja Juhan patiolla.

Jaakko ja Sakke pelastavat pörriäisiä

Ulla antoi Jaakolle ja Sakkelle synttärilahjaksi (16 v.) Pörriäisen pesät, jotka molemmat pojat ottivat innolla vastaan. Näkivät siinä ehkä pienen sivupolun Toukolan luontokouluihin. Tarkoitus on osallistua talkoisiin pölyttäjähyönteisten pelastamiseksi. Taustalla on huoli maailmanlaajuisesta hyönteiskadosta, jonka osaselitys on siinä, ettei pörriäisille oikein tahdo löytyä sopivia majapaikkoja. Yllä oleva kuva on Sakken hyönteishotelista Eirasta ja alakuva Jaakon vastaavasta Espoon Nuottalahdesta. Molemmissa pesissä on kuuleman mukaan käynyt iloinen ja kesäinen pöhinä heti alusta saakka. Pörriäiset siis kiittävät. Meidän ihmisten puolestaan pitää kiittää pörriäisiä, kun esim. 75 prosenttia viljelyskasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Tutkijat korostavat, että pölyttäjien suojelu vaatii välittömiä toimenpiteitä. Hyönteishotellit2020-kampanja on osa YK:n kasvinterveysvuotta, jota vietetään Suomen aloitteesta.

Elämä on kallis ja ainutlaatuinen, sanoi Veera

Aamubrunssilla 23. toukokuuta HP (79) arveli, että syntymäpäivä huipentuisi koko heimon päivälliseen Susannan ja Timon puutarhassa. Niin se huipentuikin, mutta kaiken kruunasi Veeralta tullut tekstiviesti, jossa hän pahoitteli sitä, että oli estynyt tulemasta. Sen sijaan hän lähetti oheisen koskettavan runon, jonka HP luki kaikille juhlassa olleille. Monille näyttivät silmät kostuvan. Veera antoi luvan tekstinsä julkaisuun. Paistatellessa keväisessä, polttavassa auringossa ja kuunnellessa luonnon moninaisia ääniä voi mielen huolet hetkeksi unohtaa. Merellä rauhallisesti liplattavat aallot muodostavat kauniin raamin korvaamattomalle elämälle maalla, yhdessä valoisan taivaan kanssa. Illan saatossa taivaankaari muotoutuu upeaan väriloistoonsa, ja lopulta päivällä piilossa olleet tähdet ilmestyvät meille osoittamaan valaistettua tietä. Ainutlaatuinen elämämme on tänä päivänä rajoittunutta, kun meille siunattuja läheisiä ei pysty aidosti tapaamaan. Jokainen elämä on kuitenkin liian lyhyt ja liian kallis, ettei apeuden saisi antaa valloittaa mieltämme. Lämpimät kiitokset Prinsessalle, Halosten perheelle, erityisesti Timpalle grilliherkuista ja salaateista, sekä kaikille muille mukana olleille. Vuoden päästä on sitten edessä 80-vuotisjuhlat, niiden suunnittelu on jo käynnissä. Päivä on myös heimomme järjestäytymisen 20-vuotisjuhla. Mutta ennen sitä - nautitaan kesästä ja pidetään yhteyttä. Tämä viimeinen kuva on Juhan ottama ja e-postissa lähettämä.

Kusti ja Sakke koronakahvilla

Kusti ja Sakke piipahtivat Jääkärinkadulla iltapäiväkahvilla, ja samalla ennakoitiin heidän tulevia syntymäpäiviään kesäkuussa (Kusti 22 ja Sakke 16). Samalla päivitimme päättyvän koulu- ja opiskeluvuoden kuulumiset. Paikaksi olimme oppikirjan mukaisesti valinneet Jääkärinkadun sisäpihan, jossa puut ovat jo mukavan vihreitä ja jonne Ulla oli kattanut kahvi- ja voileipäpöydän. Näitä synttäreitä vietettiin etuajassa siksi, että noin viikon päästä Ulla ja HP ajavat kesäpaikkaansa Päijänteelle, joten synttärit jäävät kesäkuussa pitämättä. Myöhemmin kesällä varmaan tapaamme, Sakke ainakin lupasi tulla heinäkuussa mökkitalkkarin hommiin. Kiitos pojat kun kävitte ilahduttamassa isovanhempianne. Ja onnittelut hienosti menneen koulu- ja opiskeluvuoden johdosta.

Kun punainen pioni kellastui

Tarkkaavainen lukija muistaa, miten Äitienpäivänblogissa oli näyttävä kuva onnittelukukista, lämpimän punaisista pioneista. Kukkaa on kutsuttu puutarhojen kuningattareksi. Mutta kuihtuu se nättikin kukka ja lopulta terälehdet varisivat. Runsaan viikon verran pioni kuitenkin jaksoi meitä ilahduttaa. Kukka vain muutti väriään, kun punainen muuttui keltaiseksi.