Lehmusjoen Hege, 80 v.

Korpilahden emeritus koulutoimenjohtaja Heikki Lehmusjoki, joka on ystäväni lähes kolmen vuosikymmen ajalta, täytti heinäkuussa kunnioitettavat 80 vuotta. Kun emme silloin päässeet juhliin mukaan, vierailimme viime viikonvaihteessa Lehmusjoen kesäpaikassa Viitasaarella. Mukana olivat myös Peltoniemen Sinikka ja Antti.


Hauskaa oli. Söimme loimulohta, joimme hyviä juomia, mm. XO Calvadosta, saunoimme ja valvoimme pitkälle yöhön saakka. Heikillä riitti virtaa siinä kuin nuoremmillaankin.


Valitettavasti kamera ei ollut matkassa. Näin valitettavasti joskus käy vanhalle ex-journalistille.

Karhu-Koplan kiehtova 45-vuotismeeting

Karhu-Kopla lienee yleisimpiä nimityksiä pienryhmille, joissa raavaat urokset hyrisevät jätkäenergiaa ja hankkivat voimaa elämän taisteluun.

Meidän koplamme syntyi Turun yliopiston vapaan-ajan riennoissa 1962, siis 45 vuotta sitten, kun joukko samanmielisiä ja saman vuosikurssin historianopiskelijoita ryhmittyi tiiviiksi pienyhteisöksi, joka jo opiskeluvuosina täydentyi nykyisillä vaimoillamme. Nimensä ryhmä otti suosikkijuomastaan Porin Karhusta. Oluen silloinen valmistaja Porin Oluttehdas huomioi koplamme synnyn - meiltä vinkin saatuaan - lähettämällä Turkuun korin olutta, hienot tuopit ja rintamerkit.

Valmistumisemme jälkeen erkaannuimme kuka mihinkin. Olavi Hovi päätyi vanhemmaksi lehtoriksi Varkauteen, Simo S. Soininen hallintotehtäviin Helsingin yliopistoon, nyttemmin edesmennyt Pentti Kuopio järjestöjen ja kaupan palvelukseen Helsinkiin. Kesäisin kokoonnuimme perhekunnittain vuoronperään toistemme kesämökeille. Tähän käytäntöön tuli 1990-luvulla katkos, mutta viime viikonloppuna alkoi elpyminen kun karhukoplalaiset vaimoineen tapasivat toisensa Korpilahden Toukolassa.

Monella tavalla hauskaa oli, aivan kuten vuosikymmeniä sitten. Sovimme myös, että ensi kesänä kokoonnumme Kaarinan ja Olavin uuteen hirsilinnaan, joka on Kangasalan kunnassa lähellä Tamperetta. Paikan nimi on osuvasti Hovimäki ja sen Hovit ovat rakentaneet eläkepäiviään varten. Epäilemättä Hovimäessä sovitaan seuraavasta tapaamisesta Soinisten kesäpaikassa Sotkamossa. Meitä karhukoplalaisia yhdisti aikoinaan hyvän oluen lisäksi aito kiinnostus historiaan (ja muihinkin yhteiskuntatieteisiin) sekä tietoisuus historian yleistä ymmärrystä syventävästä ja mieltä jalostavasta vaikutuksesta. Opiskelun jälkeen meille on ollut yhteistä myös harrastus kaikenlaiseen rakentamiseen; olemme tehneet taloja, kesämökkejä ja saneeranneet kerrostaloasuntoja. Eikä tämänkään työn jäljessä ole ollut isommin moittimista.

Jäähyväiset työyhteisölle

Ullan viimeinen työpäivä ylihoitajana Keski-Suomen Keskussairaalassa oli 11. toukokuuta, josta olen aiemmin kirjoittanut. Virallisesti eläkepäivät alkoivat 1. elokuuta.

Näissä tunnelmissa Ulla kutsui 6. elokuuta lähimmät työtoverinsa eli sisätautien johtoryhmän mökillemme Toukolaan. Ilma oli - hieman jo kulunutta vertausta käyttääkseni - kuin morsian ja tunnelma iloinen. Ei mikään ihme, että Ulla on noin välittömässä joukossa viihtynyt. Itse olin paikalla kokkina, jonka vastuulla oli loimulohen valmistus. Hauska oli rupatella ja aterioida kaikkien kahdeksan vieraan kanssa, ennestään tunsin heistä vain Savolaisen Maijan, jonka kanssa meillä on ollut yhteisiä asuntobisneksiä. Paikalla oli myös Ullan seuraaja Jaana Peltokoski (alakuvassa keskellä), joka oli ottanut ylihoitajan viran vastaan saman päivän aamuna.




Että maailma on pieni, sekin tuli todistetuksi. Ollin Timo tuntui tutulta, ja kun kysyin, paljastui, että muinaisessa nuoruudessamme 1960-luvulla otimme yhteen parikin kertaa Turun yliopiston koripallosarjan loppuottelussa, Timo Lääkiksen ja minä Kritiikin (historianopiskelijat) joukkueessa. Muistaakseni Lääkis voitti ainakin toisen ottelun.