Eilen matkustin Kuopioon, sikäläisen yliopiston pääkirjastoon, johon Valio 1985 lahjoitti kemian nobelistin (1945) A. I. Virtasen ja hänen johtamansa Biokemiallisen tutkimuslaitoksen kirjaston vanhimmat teokset, noin 1200 nidettä ja ison joukon sarjajulkaisuja ja tiedelehtiä. Uudemmat teokset liitettiin Valion tutkimuskeskuksen kirjastoon.
A. I. Virtasen kokoelma on hienosti esillä heti pääkirjaston tuloaulassa, kuitenkin omaksi osastokseen järjestettynä. Kiintoisaa antia minulle, Suomen ainoan tiedenobelistin elämäntyön ja perinnön tutkijalle, olivat Virtasen ohjaamat kaikki 36 väitöskirjaa, joista ensimmäinen on vuodelta 1930 ja viimeisin Virtasen kuolinvuodelta 1973. Valio, joka käytännössä rahoitti Virtasen ja hänen tutkimuslaitostensa toiminnan 1920-1973 (Virtanen oli koko ajan myös Valion tutkimusjohtaja), tarjosi kokoelmaa ensin Helsingin yliopistolle, jossa Virtanen oli opiskellut, väitellyt ja toiminut proffana. HY ei kuitenkaan luvannut sälyttää kirjoja yhtenäisenä kokoelmana vaan olisi hajoittanut teokset eri puolille. Tätä Valio ei katsonut nobelistin arvolle sopivaksi ja niin kokoelma sijoitettiin Kuopioon, joka otti sen ilomielin ja näyttävästi vastaan.
Myöhemmin, 1989, Kuopion yliopisto perusti kirjalahjoituksen inspiroimana biotieteisiin keskittyvän monipuolisen AIV-instituutin, jossa nykyisin työskentelee päälle 200 tutkijaa ja toimihenkilöä ja joka tuoreen kansainvälisen arvion mukaan on Kuopion yliopiston "kruununjalokivi". Alunperin tarkoitus oli perustaa instituutti Helsingin yliopiston yhteyteen, mutta sekään ei sopinut, sen verran jälkikekkoslaista henkeä oli, enemmän kuitenkin valtionhallinnossa kuin yliopistossa.
Ehkä HY:n väkeä vähän kismitti sekin, että Virtanen ilmoitti koko ajan, myös proffana ollessaan, osoitteekseen Valion laboratorion, jossa hän sekä teki tutkimusta, opasti opiskelijoita että piti luentonsa. Myös omat ja oppilaidensa tutkimukset hän julkaisi (pl. väitöskirjat) Valion tutkimussarjassa. Näin AIV osoitti kiitollisuuttaan rahoittajalleen, jonka veroiseen panokseen maan suurin yliopistokaan ei olisi koskaan pystynyt, ei sinnepäinkään. Kun Virtanen 1948 valittiin päätoimiseksi akateemikoksi ja Suomen Akatemian esimieheksi, silloinkin hän jatkoi Valion laboratorion johtajana, tosin palkkaa Valio ei enää voinut maksaa, sen Akatemian säännöt kielsivät. Kuopioon pääsin Ullan kyydissä. Hän osallistui yliopiston farmakologian laitoksen järjestämään ikääntyvien lääkehoitoa koskevaan kurssiin.
No comments:
Post a Comment