Sukulaisten perinteisiä joulutapaamisia

Joulu meni perinteisin menoin - niin kuin hyvä onkin. Aaton otimme vastaan Espoon Nuottaniemessä Satun ja Juhan vieraina. Mukana olivat myös Isomummu Turusta, Jääskeläiset Jyväskylästä ja Härköset Kirkkonummelta.

Juhan laittama hieno jouluateria maistui niin vanhemmille kuin lapsillekin. Alakuvassa vasemmalta Jaakko, Veera ja heidän serkkunsa Aaro. Piparkakkutorni on Satun käsialaa.

Pukki tuli tasan sovittuun aikaan klo 18. Vanhemmat jännittivät sitä siinä kuin lapsetkin, ehkä enemmänkin.

Veera esitti parketilla kilpaluisteluohjelmansa kuvioita. Hän kertoi, että nämä harjoitukset kotiyleisön edessä totuttavat kilpailujännityksen hallintaan.

Joulupäivänä kokoontuivat vieraiksemme Jääkärinkadulle Perkot Espoosta ja Arolat Helsingistä. Myös Jussi, Sanna ja Otto olivat mukana.

Joulupäivällisen alkuruokana oli lohta ja muikunmätiä, pääruokana kalkkunaa suoraan uunista.

Joukosta puuttuivat Haloset, jotka olivat matkustaneet Rukalle joulun ja uudenvuoden viettoon.

Mukavaa joulun tunnnelmaa Kappelissa

Sweet Saturdayn tunnelma oli poikkeuksellisen kotoisa. Tapaamisemme kesti peräti kolme ja puoli tuntia, taitaa olla uusi ennätys. Johannalla sekä Ullalla ja Raimolla oli aihetta kuohujuomatarjoiluun. Mukana olivat ensi kertaa myös kummipoikani Otto ja ystävänsä Eve.

Kappelissa vierailivat myös Tiernapojat. Olivat jo aikamiehiä ja lauloivat hyvin.

Eipä sitten muuta kuin Oikein Hyvää Joulua kaikille päiväkirjan lukijoille. Lopuksi siteeraan Ravitsemuksen Tutkimussäätiön juhlaseminaarissa 10.12. puhunutta nuorta tutkijaa Taru Pilveä, joka antoi oivalliset ohjeet tulevia pyhiä varten: "Ei ole väliä, mitä syöt ja juot joulun ja uudenvuoden välillä. Sen sijaan sillä on väliä, mitä syöt ja juot uudenvuoden ja joulun välillä."

Risto Räppääjästä Sweet Saturdayhin

Heimomme nuoriso-osasto kävi lauantaina Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Risto Räppääjä -näytelmän. Se oli hauska kuin mikä, näyttelijät olivat erinomaisia ja lavastus kohdallaan.

Näytelmään sisältyi myös merkittävä viesti: Liika uppoutuminen tietokonepeleihin aiheuttaa vakavan riippuvuuden ja jyrää alleen elämän muut arvot ja sisällöt.

Väliajan välipalan nautimme teatterin rapuilla istuen, kun kaikki pöydät ja istuimet olivat varattuja.

Teatterista matkasimme spåralla Kappeliin, jossa alkoi sopivasti Sweet Saturday.

Lapset valitsivat luontevasti omat pöytänsä, joivat colaa ja alkoholitonta glögiä ja söivät croissantteja.

Teatterimatka päättyi Jääkärinkadulle, jonne kaikki neljä lastenlasta jäivät yökylään.

A. I. Virtanen ja Kalevankadun Akatemia

Ravitsemuksen Tutkimussäätiön edeltäjä Kemiantutkimus-Säätiö perustettiin 80 vuotta sitten tukemaan myöhemmän Nobel-voittajan Artturi Ilmari Virtasen tutkimuksia. Torstaina 10.12. Alfred Nobelin syntymäpäivänä pidettyyn juhlaan olin kirjoittanut säätiön historian: Kalevankadun Akatemia: Säätiö - A. I. Virtanen - Ravitsemus (296 sivua). Kirja valmistui painosta Jyväskylässä edellisen päivän aamuna, eli ei siis jäänyt mitenkään viime tippaan.

Kirja julkistetiin Simonkentän Scandic-hotellissa pidetyssa pidetyssä aamias- ja pressitilaisuudessa, jossa paikalla oli mukavasti kolmisenkymmentä vierasta.

Myös heimomme aikuiset pääsivät paikalle, vain Timpalla oli työeste.

Iltapäivällä vuosijuhla jatkui Valion pääkonttorin auditoriossa pidetyssä juhlaseminaarissa, jonne oli kutsutti yli sata vierasta ja jossa pidin esitelmän aiheesta "Virtasen tieteellinen perintö". Muita puhujia oli kuusi, joukossa Virtasen lahjakkain oppilas, akateemikko Jorma K. Miettinen. Juhla päättyi maittavaan buffet-illalliseen Valion ylimmässä kerroksessa. Iltaa isännöi Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen.

Kuvassa näkyy vuonna 1931 valmistunut komea seitsenkerroksinen Biokemiallinen tutkimuslaitos, jonka olen ristinnyt Kalevankadun Akatemiaksi. Se oli kymmeniä vuosia aivan ainutlaatuinen tieteellinen yhteisö Suomessa. Vuonna 1992 rakennus saneerattiin osaksi Seaside-hotellia, kun Valion tutkimuskeskus oli siirtynyt Hietalahdesta pääkonttorin yhteyteen Pitäjänmäelle.

Taitoluistelijoiden joulutarina

Espoon Taitoluisteluklubin yksinluistelujaostolla oli perinteinen joulushow viime sunnuntaina, tällä kertaa Espoonlahden Forum-hallissa. Luistelijat esittivät puolitoistatuntisen näytöksensä kolme kertaa, klo 12, klo 15 ja klo 18. Eli pitkän päivän tekivät.

Veeran (8v) ryhmä Kilpa 3 (ylin kuva) esitti kolme eri kuvaelmaa: Heino, Kreeta ja lapset, Lapset pulkkakisassa ja Revontulet. Kaikesta näki, että 2-3 vuoden tiukan harjoittelun jälkeen meno alkaa jo olla lähellä sitä, mitä taitoluisteluksi kutsutaan.

On hienoa seurata, miten kehitys tuossa iässä edistyy vauhdilla, vaikka taitoluistelu epäilemättä onkin liikunnan lajeista niitä vaikeimpia. Taidokas suoritus edellyttää henkisen voiman, fyysisen taidon ja näyttävän visuaalisuuden sopuisaa yhdistelmää musiikin tahdittamana.

Heimomme oli kannustamassa Veeraa sataprosenttisesti, kaikkiaan meitä oli katsomon puolella yhdeksän.

Valitettavasti oma pokkarikamerani (Lumix Leica) ei pikku zoomeineen ole lainkaan riittävä taltioimaan kunnolla tapahtumia jäällä. Pitäisi varmaan hankkia järeämpää kalustoa.

Pikkujoulu herkkusuiden paratiisissa

Alkuviikosta meni painoon A. I. Virtasesta ja hänen tutkimuslaitoksestaan kertova kirja "Kalevankadun Akatemia". Juhlistimme asiaa viettämällä firmamme (Touko Perko Ky) pikkujoulua Itävallan Bad Gasteinissa, jonne Alppimatkat järjestää marraskuun lopulla kolmen päivän matkoja, joita markkinoidaan nimenomaan pikkujoulumatkoina.

Alppimatkojen ruotsalainen emoyhtiö Alpenresorna keroo asian suoremmin; sen matkat ovat Julbordsresorna, eli matkan päätarkoitus on syödä erittäin hyvin. Hotellina on yli satavuotias Salzburger Hof, joka hienosti entisöitynä edustaa keisariajan perintöä ja Itävallan alppien komeinta tarjontaa.

Aloitetaan kulinarismin tarkastelu aamiaisesta: parempaa ja monipuolisempaa on vaikea muualta löytää, pienenä esimerkkinä se, että tarjolla oli mm. blinejä, joita sai suoraan paistinpannulta.

Ensimmäisenä iltana hotelli tarjosi buffee-illallisen, jonka erikoisuuksiin kuului lipeäkalalautasen laitto halukkaille. Toisena iltana herkkusuut saivat viiden ruokalajin illallisen. Molemmat illalliset olivat alansa ehdotonta huippua. Hienoa oli sekin, että hotellin johtaja kävi molempina iltoina keskustelemassa jokaisen pöytäkunnan kanssa (meitä oli noin pari sataa) eikä kiirettä pitänyt.

Illallisen jälkeen tarjolla oli neljä tuntia hyvää tanssimusiikkia. Kolmihenkisen tsekkiyhtyeen helmi oli solisti Katreen, jonka lauluista varsinkin Tina Turner -tulkinnat olivat huippua.

Muutakin ohjelmaa kolmeen päivään mahtui. Nuoremmat vietiin laskettelmaan läheiselle jäätikölle, kun lunta ei Bad Gasteinissa vielä ollut. Enin osa suomalaisista lähti kuitenkin Salzburgiin tutustumaan juuri avattujen joulumarkkinoiden tarjontaan ja Salzburgin hienoon vanhaan kaupungiin, jonka rauhaa vanha linnoitus Hohen-Salzburg vartioi.

Matkalla näimme myös toisen vanhan linnoituksen, joka tuntee nimen Hohen-Werfen. Se rakennetiin yhtä aikaa Salzburgin linnoituksen kanssa 1000-1300-luvuilla. Hohen-Werfen tunnetaan siitä, että siellä filmattiin elokuva "Kotkat kuuntelevat", jonka pääosissa ovat Richard Burton ja Clint Eastwood. Alakuvassa linna erottuu pilvien verhosta kun oikein tarkkaan katsoo.

Eli summa edellisestä: Not Bad - Bad Gastein. Suosittelemme herkkusuille. Hinnan ja laadun suhde on pikkujoulumatkalla kohdallaan.

Big Apple News: Part Three

New Yorkin raporttini lopuksi laitan vielä muutaman kuvan ja vähän informaatiota.

Kaupungin Must-nähtävyyksiä on tietysti Statue of Liberty, Ranskan valtion lahja Yhdysvalloille ja koko Amerikan tunnetuin ikoni. Se pystytettiin saarelle, jonne on jatkuva laivayhteys. Viralliselta nimeltyään patsas on: "Vapaus valaisee maailmaa". Patsaan suunnitteli arkkitehti Frederic-Auguste Bartholdi. Häntä avusti maineikas Gustave Eiffel, joka suunnitteli 46 metriä korkean metallipatsaan sisällä olevat tukirakenteet, jotka muistuttavat Eiffel-tornia. Patsas koottiin ensin Pariisissa 1884, purettiin, pakattiin 214 isoon puulaatikkoon ja pystytettiin uudelleen nykyiselle paikalleen. Patsaan komeutta lisäävat isot jalustarakennelmat, joiden sisällä olevassa museossa voit nähdä patsaan rakenteet ja eri työvaiheet.

Central Park on Manhattanin sydän ja keuhkot - komea kokonaisuus, jossa kaupunkilaiset ja turistit ulkoilevat ja nauttivat kauniista ympäristöstä. Puisto rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Se on neljä kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä.

Kun Arolan miehet olivat Harlem hei -kierroksella, me muut söimme päivällistä Restaurant Roccon terassilla.

World Trade Centerin purkutyöt ovat kestäneet kahdeksan vuotta. Mikä sillä kohtaa on tilanne, sitä ei päässyt näkemään tiiviiden aitojen takia. Ainoan kuvan (yllä) sai kapeasta raosta sen jälkeen kun oli hiukan harhauttanut vartiossa ollutta poliisia.

Terrori-iskun jälkeen rakennetussa museossa oli nähtävissä tulevan muistomerkin pienoismalli. Muistomerkki valmistuu lähi-vuosina.

Wall Street on yksi maailman kuuluisimpia katuja, ja myös merkittävä bisneksen keskus, vaikka ei kovin komealta näytäkään. Sillä kohtaa oli 1600-luvulla muuri (Wall), jonka hollantilaiset rakensivat suojaamaan silloista kaupunkiaan New Amsterdamia brittien hyökkäyksiä vastaan. Ennen pitkää britit kuitenkin voittivat ja kaupungin nimi muutettiin viittaamaan Britannian Yorkiin.

Vuonna 1833 rakennettu Brooklyn Bridge on yksi kaupungin nähtävyyksiä.

Suomeen lähtömme oli lauantaina, jolloin New Yorkissa on tapana aamiaisen sijasta nauttia brunssia jossain ravintolassa. Kummipoikani Oton kanssa olimme thai-ravintolassa, jossa kuohujuoman sijasta saattoi valita aperitiiviksi Bloody Maryn ja ruokajuomaksi oluen. Eikä brunssissa muutenkaan ollut valittamista.

Alles Gute zum Vatertag

Isäinpäivän lounaalla Jääkärinkadulla olivat vieraina lastenlapset Jaakko, Veera, Kusti ja Sakke vanhempineen (eivät kuvassa). Tarjolla oli maukasta hirven sisäfilettä, jota Ulla oli paistanut uunissa kahdeksan tuntia. Heimopäällikkö sai joukon mieluisia tervehdyksiä, joista kirjaan tässä yhden.Veera (8) oli kirjoittanut piirtämäänsä onnittelukorttiin seuraavan tervehdyksen: "Lieber Papa, Alles Gute zum Vatertag, deine Veera." Tämä miellytti kovasti vanhaa pitkän saksan lukijaa.

Samana päivänä klo 11 paljastettiin lähellä kotiamme Yrjönkadun ja Iso-Roopertinkadun kulmatalossa graniittilaatta marraskuussa 1942 tapahtuneen pommituksen muistoksi. Tuolloin yksi ainoa punakoneen pommi tappoi 51 kaupunkilaista, jotka olivat epäonnekseen elokuvateatterin lippujonossa. Useimmat surmatut olivat lapsia.

Sweet Saturday on jo brändi

Viime viikolla olimme ystäväpariskunnan kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Kuninkaan kädet -näytelmää, joka oli hyvä, ei kuitenkaan ihan helppo. Esityksen päätyttyä kuljimme aseman ohi, jolloin ystäväperheen rouva sanoi: "Minulla on vähän nälkä, eiköhän mennä iltapalalle Sweet Saturdayhin?" Mihin minä: "Tarkoitat varmaan Oysteersia?" "Ei kun Sweet Saturdayta."

Hyvä paikkahan se Oysteers on, kokoonnuimme siellä parisen vuotta. Mutta nyt tapaamispaikka on Kappeli ja kelloaika yhden sijasta neljä, edelleen lauantaisin.

Nähdään Kappelissa.

Big Apple News: Part Two

Hyvä tapa tutustua New Yorkin keskustaan Manhattaniin on ostaa kolmen päivän lippu Sight-seeing -bussiin. Sen toisesta kerroksesta kaupungin komeus näyttäytyy ihan eri tavalla kuin katutasosta. Tietysti näkymä tulee vielä huikeammaksi, kun kaupunkia katsoo Empire State Buildingin 86. kerroksesta.

Busseissa on asiantuntevia oppaita, jotka kertovat kaupungista ja sen historiasta. Bussista voi myös jäädä joka pysäkillä pois, tutustua eri kohteisiin ja jatkaa sen jälkeen vaikkapa kevyen lounaan jälkeen.

Tällä kerralla esittelen New Yorkin ulkoista näyttävyyttä. Muita kohteita tarkastelen osassa kolme.

Yllä olevassa kuvassa on yksi New Yorkin maamerkeistä, ns. Flatiron (silitysrauta) Building. Talo valmistui 1902 ja siinä on 22 kerrosta.

Mereltä käsin Manhattanin siluetti on komea ja symboloi kaupungin modernia otetta.

On jossain määrin yllättävää, että Manhattanin pohjoisosassa vastaan tulee yksi maailman suurimmista goottilaisista katedraaleista, Episcopal Cathedral Church of St. John the Divine, joka rakennetiin 1890-luvulla.

Yksi kaupungin komeita taloja on myös YK:n päämaja. Kun siellä oli viikollamme yleiskokous, jossa olivat mm. Obama, Halonen, Vanhanen, Ahtisaari ja Stubb, ei vierailuaikoja taloon ollut. Ahtisaaaren tapasimme lentokentällä sekä tulo- että paluumatkalla. Muita tuttuja olivat Valion korkein johto sekä Ullan entinen lähikollega, ylilääkäri Pekka Hannonen vaimoineen.

YK:n päämaja edustaa 1950-luvun arkkitehtuuria, alla olevat talot taas aivan uutta.