Viimeinen sammuttaa valot

Kun entisen Itä-Saksan asukkaat sankoin joukoin ylittivät Berliinin muurin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, lähtijät sanoivat jäljelle jääneille: "Viimeinen sammuttaa sitten valot."

Muutaman kymmenen vuoden päästä tämä on edessä kaikilla kansoilla, jos emme kykene muuttamaan kulutustottumuksiamme, uudistamaan tekniikkaamme, vähentämään päästöjämme ja siten pysäyttämään ilmastonmuutosta. Voi siis tulla päivä, jolloin viimeinenkin valo pakosta sammuu.

Huomenna lauantaina, 28. maaliskuuta, jokaisen velvollisuus on osoittaa olevansa mukana ilmastotalkoissa. Sen voit tehdä WWF:n maailmanlaajuisen Earth Hour -kampanjan merkeissä sammuttamalla valot klo 20.30-21.30. Kampanjan tarkoitus on tuoda esiin huoli ilmastonmuutoksesta. Kampanjassa on mukana yksityisiä ihmisiä, organisaatioita ja kokonaisia kaupunkeja, ympäri maailman.

Ei yksi tunti tietysti maailmaa pelasta, vaikka paljon sähköä säästyykin. Tunti pimeässä kuitenkin kertoo, että haluamme kukin tykönämme olla ilmastotalkoissa mukana. Keinoja siihen on monia muitakin kuin sähkön kulutuksen rajoittaminen.

Kyllä saksalainen osaa

Tiedäthän sanonnan: Kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen - paitsi saksalainen. Tämä tuli mieleen, kun jokakeväisellä matkallamme Nizzaan vaihdoimme konetta Frankfurtissa. Siellä, siis lentokentällä, kuvasin seuraavanlaisen esineen.

Oikein arvasit. Kyse on roskalaatikosta, jossa on omat osastonsa erilaatuisille jätteille: paperille, muoville, pahvipakkauksille ja ihan tavallisille roskille. Eikä muotoilukaan ole hullumpi.

Ohikulkevat ihmiset näyttivät tunnollisesti lajittelevan omat roskansa. Olivat varmaankin saksalaisia, jotka aloittivat jätteiden lajittelun jo kauan sitten. Tämän tiedän, kun Susanna oli 1990-luvun alussa puolisen vuotta Berliinin Suomi-Instituutissa opiskelija-harjoittelijana. Hänen ekologinen herätyksensä syntyi viimeistään silloin.

Hyvä lukijani. Ole hyvä ja kerro omista vastaavista kokemuksistasi.

Kotiseutuoppia Ullanlinnassa: 3. kurkistus

Ihan kulman takana meiltä, Kapteeninkadulla on vanha ja maineikas ravintola Sea Horse, jota myös "Sikalaksi" on toisinaan kutsuttu. Sillä on vahva kulttiravintolan imago, eikä vähiten siksi, että sen sekä sisustus että ruokalista ovat suoraan 1930-luvulta. Erityisesti suosittelen Sea Horsen voissa paistettuja silakoita ja voikastikkeella ,austettua muusia.

Alexander Stubb on kova jätkä

Olet varmaan pannut merkille, miten ulkoministeri Alexander Stubb on noussut kohisten kaikissa mahdollisissa pörsseissä. Kyseessä on myös tietoinen imagonrakennus. Vai mitä sanot siitä, että keskiviikkona hän heitti juoksulenkin Etiopiassa juoksijalegenda Haile Gebreselassien kanssa ja päivää myöhemmin juoksi Tsadin 60 C-asteen kuumuudessa turvamiehensä lähes tiputukseen. Tällaiset uutiset purevat meihin suomalaisiin.

Merkittävintä kuluneella viikolla oli kuitenkin Hesarissa julkaistu iso kuva, jossa Stubb puhuu ja supervallan ulkoministeri Hillary Clinton ja joukko miespuolisia kollegoita kuuntelevat tarkasti, mitä Stubbilla on sanottavaa. Milloin muistat nähneesi tällaisen kuvan, jossa suomalainen poliitikko on arvovaltaisen joukon kiinnostuksen ja arvostuksen kohteena. Yleensähän olemme nähneet Matti Vanhasen (tai vast.) plaraamassa papereitaan silloin kun muut keskustelevat.