Kirkkokonsertti Helsingissä - Hope for Haiti

Sunnuntaina olimme Helsingin Tuomiokirkossa Haitin katastrofin hyväksi järjestetyssä konsertissa. Salintäysi kirkkoväki, mukana mm. presidenttipari, toi keräykseen vajaat sata tuhatta euroa. Konsertin aikana käynnissä ollut puhelinkeräys onnistui myös hienosti, sillä loppusumma oli noin 800 000 euroa.

Konsertti polkaistiin käyntiin viikossa. Primus motor oli Kirkon Ulkomaanavun Marianne Heikkilä, tuleva Marttaliiton toiminnanjohtaja, sekä muusikko Mikko Kuustonen. Kuustonen oli hankkinut talkoisiin ison joukon ystäviään, hienoja artisteja, jotka esittivät aiheeseen sopivaa herkkää ja koskettavaa musiikkia kuten serkkuni poika Jukka Perko, joka soitti Kaanainmaa-virsikokoelmansa kappaleita. Upeasti lauloivat myös Samuli Edelman, Katri-Helena, Jari Sillanpää, Kari Tapio, Kristiina Wheeler ja Mikko Kuustonen.

Talkoissa olivat mukana myös Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta, joka antoi kansallispyhättömme konsertin käyttöön, sekä YLE, joka lähetti konsertin suorana lähetyksenä, jossa kansalaisia kannustettiin lahjoituksiin. Parituntista konserttia varten YLE oli raivannut tilaa muulta ohjelmistolta poistaen TV2:n ohjelmasta mm. urheilua.

Yhteisvastuukeräys, joka oli konsertin kolmas taustavoima, oli jo ennen sunnuntaita tehnyt suurteon; sen 40 000 (sic!) keräjää ja keräysvastaavaa olivat saaneet kasaan 1,2 miljoonaa euroa. Konsertissa Mariaenne Heikkilä kertoi, että erityisen aktiivisia lahjoittajia ovat olleet työttömät ja eläkeläiset. Kun Mikko Kuustonen kysyi Katri-Helenalta, mistä tämä johtui, artisti vastasi syynä olevan sen, että työttömillä ja eläkeläisillä oli parempaa aikaa kuin työssä käyvillä seurata maailman tapahtumia.

En pitänyt vastausta kovin hyvänä. Itse sanoisin näin: työttömillä ja eläkeläisillä on muita suurempi herkkyys ymmärtää vaikeuksissa eläviä ihmisiä.

Konsertissa ei luonnollisesti saanut kuvata. Yllä olevan kuvan ehdin ottaa noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, jolloin kuvaus kielto ei vielä ollut voimassa - niin tulkitsin.

Jääkärinkatu onkin Metsästäjänkatu

Tutkin äskettäin vuodelta 1909 olevaa Helsingin karttaa, jossa kotikatumme Jääkärinkatu oli merkitty Metsästäjänkaduksi. Ruotsinkielisessä katuhakemistossa se oli Jägaregatan kuten on nykyisinkin. Knut Cannelinin sanakirja (1953) antaa jägare-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi juuri metsästäjän. Toissijainen merkitys on jääkäri, joka alunperin tarkoitti kevyttä valiojalkaväkeä.

Googlesta puolestaan selvisi, että Metsästäjänkatu muutettiin vuonna 1928 Jääkärinkaduksi. Mistä syystä, sitä ei kerrottu.

Arvelisin seuraavaa: vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Saksassa koulutuksensa saaneiden jääkärien arvostus oli korkealla, siis voittajapuolella, ja tämä on todennäköisesti vaikuttanut nimenmuutokseen. Tosin Jääkärinkatu istuu myös ympäristöönsä sikäli, että seuraava katu kaupungin keskustaan päin on Tarkk´ampujankatu. Läheltä löytyy myös Kasarminkatu, jota pitkin pääsee mukavasti Kaartinkaupunkiin, jossa sotilassanastoa löytyy enemmänkin.

Pablo Picasso ja uusi vuosi

Uuden vuoden aattoilta oli sillä tavalla merkittävä, että vietimme sen noin viidennentoista kerran Salokankaiden luona, nyt toisen kerran Kulosaaressa. Pari poikkeusta 1994 jälkeen on ollut; kerran olimme Madeiralla ja kerran, Milleniumina 1999-2000, vietimme Susannan ja Timon häitä Alkio-opistolla, jossa Ulla ja Raimo olivat toki mukana.

Uuden vuoden alkupäiviä voit hyvin juhlistaa käymällä Ateneumin Pablo Picasso (1881-1973) näyttelyssä. Sen piti päättyä 6.1. mutta runsas suosio toi näyttelylle jatkoaikaa tammikuun loppuun.

Näyttelyssä on pari sataa Picasson työtä: maalauksia, veistoksia, piirroksia ja grafiikkaa, jotka kuvaavat hyvin Picasson pitkän taiteilijauran eri kausia. Teokset ovat lainassa Pariisin Picasso-museosta. Valitettavasti töiden kuvaaminen oli kielletty. Picasson koko tuotanto käsittää noin 50 000 teosta.

Jos tunnet tarvetta tukea hienon museomme Ateneumin toimintaa, voit liittyä Ateneumin ystävät ry:hyn.

Tämän blogimerkinnän lopuksi: Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!