Monday, September 27, 2010

Lyhyt matka Urheilumuseosta Storyvilleen

Urheilumuseo Stadionilla on ihan mukava museo. Viime viikot siellä on ollut RR-ajaja Jarno Saarisesta (1945-73) kertova näyttely. Jarnohan ehti nousta lajinsa legendaksi vaikka kuoli nuorena Monzan ajoissa toisten tekemiin virheisiin.


Me varttuneet muistamme, miltä Jarno näytti ja että hänen lempinimensä oli Paroni. Senkin tiedämme, että hänen mukaansa on ristitty monien RR-fanien poikia varsinkin Italiassa ja Hollannissa. Ja on heitä Suomessakin. F1-ajaja Jarno Trulli on heistä kuuluisin. Päiväntasaajan Guinea puolestaan julkaisi Jarnosta postimerkin.

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Jarno voitti 125-luokassa Puch-Tunturi pyörällä, jossa moottori oli itävaltalainen, mutta pyörän oli rakentanut hänen silloinen pääsponsorinsa Jarnon kotikaupungissa Turussa. Tällä pyörällä Jarno ajoi myös ensimmäisen kilpailunsa ulkomailla, Salzburgissa.
Jarnon suurin saavutus oli 250-luokan maailmanmestaruus 1972. Sen hän ajoi japanilaisella Yamahalla. Hän ajoi myös isommilla pyörillä, johti 350-luokkaa kuollessaan Monzassa.

Näyttelyn kolmas pyörä oli pieni Italjet-mopo, toki Numero Uno, jolla Jarno kurvaili varikolla.

Museosta kävelin seuraavaan tapahtumaan, joka oli melkein kulman takana. Kuten aikaisemmin olen kertonut, Sweet Saturday avasi syksyn komeasti Storyvillessä Happy Hour Jazzin merkeissä. Tupa oli ihan täynnä, joten jäimme terassille, jossa oli sopivan lämmintä ja jonne musiikki - perinteistä jazzia - kuului hyvin. Sen kuitenkin päätimme, että ensi lauantaina palaamme tilavampaan Kappeliin.

1 comment:

Pappa's Blog said...

Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, miksi olen kiinnostunut Jarno Saarisesta, vastaan: kun vuodesta 1995 vuoteen 2005 ajoin prätkää, minua samalla kiinnostivat sekä vanhat pyörät että RR-kilpailut.
Tarkoitus oli, että kirjoittaisin Saarisen elämäkerran, jollainen on julkaistu ainoastaan Hollannissa (myös saksaksi), noin 400 sivua. Luovuin kuitenkin hankkeesta kun Saarisen leski Soile Jarme kertoi, että hänen leikekokoelmansa oli hukkunut Saksassa, kun toimittaja, jonka piti kirjoittaa kirja Paronista, kuoli eikä materiaalia löytynyt.
Toinen takaisku oli se, että Saarista koskevat leikkeet ja valokuvat oli varastettu Turun Sanomien arkisto.