Ei Friedrich Karl vaan Karl König

Ravintola Königin äyriäisvati täytti odotukset. Mukana nauttimassa olivat Larjomaat, jotka toivat terveisiä kahden viikon kuunaripurjehdukseltaan Kuuban ja Meksikon vesiltä. Salokankaan Ulla joutui kuumeilun takia jäämään kotiin mutta lähetti terveisiä ja kumosi HP:n veikkauksen ravintolan nimestä. Nimi ei viitannut Suomen kuninkaaseen Friedrich Karliin, jonka piti hallita Suomea vuodesta 1918 alkaen nimellä Väinö I vaan Karl Königiin, joka perusti ravintolan jo 1800-luvun lopulla. Kuten yläkuvasta näkyy, meille viidelle äyriäiset tuotiin kahdessa vadissa, toinen kolmelle ja toinen kahdelle. Alakuvassa kahdelle tarkoitettu vati, halkaisijaltaan noin 45 senttiä.

Sweet Saturday tällä kertaa Königissä

Viime lauantaina sovimme, että Sweet Saturday on tulevana lauantaina ravintola Königissä, jossa on meneillään Äyriäisviikot. Tarjolla on puolikas hummeria, osteri, tiikeriravun pyrstöjä, kampasimpukka, katkarapuja sekä viher- ja sinisimpukoita. Viinisuositus on laadukas ranskalainen Trimbach.

Tapaamme siis entisen saksalaiskuninkaamme (Friedrich Karl 1918) jalanjäljissä Königissä lauantaina 26.2. klo 16. Osoite on Mikonkatu 4.

Hessenin prinssillehän kävi vähän samoin kuin Lapin Kansan päätoimittajaksi valitulle Johanna Korhoselle, paitsi että hän erosi itse ennen kuin ehti työpaikalleen. Ihan varma en ole siitä, onko ravintola saanut nimensä Friedrich Karlista. Kun yritin tarkistaa asian Googlesta, ko. sivut eivät suostuneet avautumaan. No, lauantaina asia selviää.

Sinkkiarkut ja poskellaan oleva journalismi

Kun aloitin vuonna 2006 päiväkirjan pidon, päätin, etten kommentoi maailmanmenoa, jota olin tehnyt 15 vuoden ajan kahdessa eri sanomalehdessä. Linjaksi valitsin perhe- ja ystävälähtöisen kerronnan.


Nyt teen poikkeuksen ja tarkastelen tämän viikon uutistarjontaa ja sen esillepanoa. Ykkösuutinen on ollut suomalaisen sotilaan kuolema Afganistanissa. Ikävä tapaus sinällään, mutta tolkun rajat ylittyvät komeasti, kun presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri antavat vakavina lausuntojaan (tietysti heidän on niitä annettava kun toimittajat niitä vaativat). Tai että iltapäivälehdet tekevät asiasta monen päivän ajan alkuun kolmen myöhemmin kahden ja yhden aukeaman juttukokonaisuuksia ja lisäksi pääkirjoittajat ja kolunistit panevat parastaan. Ja kun iltapäivälehdet näyttivät suunnan, ei muu media tohdi jäädä paljonkaan pekkaa pahemmaksi.


Kuitenkin kysymys oli siitä, että sotilaan uran valinnut nuori mies, siis kadettikoulun käynyt ammattisotilas (ei siis reserviläinen), sai surmansa työnsä yhteydessä työpaikalla, jonne hän oli vapaaehtoisesti lähtenyt. Vertaisin onnettomuutta lähinnä siihen, että riskialtista elämää viettävä Nokian insinööri kuolee liikenneonnettomuudessa matkalla työpaikalleen.


Juuri äsken tuli nettiin uutispätkä siitä, miten varusmies kuoli verenmyrkytykseen varuskunnassa, jonne hän ei välttämättä ole mennyt vapaaehtoisesti vaan yhteiskunnan päätöksellä. Nähtäväksi jää, minkä verran tämä tapaus jaksaa journalisteja kiinnostaa.


Ja vielä kolmaskin tapaus. Miinalaivamme Pohjanmaa on jo jonkin aikaa seilannut vartointitehtävissä Afrikan itärannikolla. Isot jutut tehtiin siitä, kun jonkun merisotilaan vaimo oli itkunpartaalla, kun ei ihan joka päivä saanut kännykällään yhteyttä mieheensä. Lähes yhtä pahalta tuntui sekin, että sotilaat joutuvat laivassaan tekemään kolmivuorotyötä.


Nämä tapaukset saavat lähes koomisia piirteitä, kun muistamme, että virallinen Suomi vannoo itsenäisen maanpuolustuksen nimiin sekä siihen, että meillä on oltava oma valmius puolustaa ison maamme kaikkia maakuntia, ihan Lappia myöten. Kun tähän uskotaan, silloin ei tietysti haluta etukäteen surra lukemattomien sinkkiarkkujen määrää. Afganistanistahan niitä on tähän mennessä tullut pitkän operaation aikana tasan kaksi.

Mitähän mahtavat ajatella sotiemme veteraanit?

Viikonloppu Saken tahtiin

Sakke (6 v) oli Jääkärinkadulla koko viikonlopun, kun vanhemmillaan oli kiiruita. Ohjelmaamme sopivat niin lapsen kuin isovanhempienkin tarpeet. Ulkona olimme niin paljon kuin pakkanen (noin 15 C) salli.

Lauantaina olimme Kappelissa Sweet Saturdayssa. Sakkenkin parituntinen sujui mukavasti, kun kummisetä Jussi Arola lähetti kummipojalleen hienon koottavan poliisiauton (Leco).

Sunnuntaina iltapäivällä oli vuorossa Kampin Gym -nimisessä paikassa jumppaharkat. Sakke viihtyi mainiosti.

Ihan vaatimatonta ei tuonikäisten harjoittelu ole, kuten alakuvamme nojapuilta osoittaa.

Isä Aurinkoisen jäljillä

Piipahdimme parin yön matkalla Tallinnassa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa. Tarkoitus oli olla vähän pidempääkin, mutta kun Sakke tarvitsi huolenpitoa perjantaista maanantaihin, suunnitelma muuttui. Tärkeimmät asiat ensiksi.

Ohjelman muutos tarkoitti myös sitä, että käymättä jäi Rimski-Korsakovin muusiikkin rakentuva konsertti. Se vaihtui musikaaliin My Fair Lady, joka ei ihan suosikkeihini kuulu. Muutama hyvä laulaja Estonian lavalla toki esiintyi.

Käymättä jäi myös Viru-hotellissa avattu KGB-museo, kun se on talvella avoinna vain viikonloppuisin (suomeksi opastettu kierros klo 10 la-su). Täytyy mennä keväämmällä uudestaan ja tutustua samalla Tallinnan kaupunginmuseossa olevaan Stalin ja Viro -näyttelyyn.

Voin järjestää matkan vähän isommallekin joukolle, jos halukkaita löytyy (ohjelmassa esim. ooppera tulopäivän iltana ja seuraavana päivänä sitten KGP ja Stalin -näyttelyt. Ja jotta linja pitäisi, voisimme käydä myös hienossa Pushkin-ravintolassa. Ilmoitelkaa, jos asia kiinnostaa.

Dekkarin ystävää hemmotellaan

Kuluneena talvena kotimaisen dekkarin ystävää hemmotellaan, kun tarjolla on muutama kohtuullisen tasokas kotimainen filmatisointi. Viime vuoden lopulla teattereissa meni (ja voipi mennä vieläkin) Matti Yrjänä Joensuun poliisiromaaniin perustuva "Harjunpää ja pahan pappi". Eilen kävimme katsomassa Reijo Mäen hahmoihin rakentuvan "Vares ja pahan suudelma". Television Kotikatsomossa pyörii Alamaailma- sarjan "Kyttä" ja kohtapuoliin tv:ssä aloittaa seikkailunsa Matti Röngän luoma Viktor Kärppä sarjassa "Tappajan näköinen mies".


Dekkareiksi on palkattu tämän hetken karismaattisimmat miesnäyttelijämme: Peter Franzén on Timo Harjunpää, Antti Reini on sekä Jussi Vares että Kyttä ja Samuli Edelman näyttelee Viktor Kärppää.

Toistaiseksi voin verrata vain Harjunpäätä ja Varesta. Mielestäni Harjunpää on parempi: siinä on tiiviimpi käsikirjoitus ja kuvausten jälki tuntuu aidommalta, vaikka ylikonstaapeli Harjunpään virka-auto onkin Lexus. Harjunpää on selvästi tehty vähän isommalla rahalla, mikä joskus on eduksi filmille. Lisäksi rosvojahti istuu Helsinkiin luontevammin kuin pieneen Turkuun, jonka kaupunkimaisemaa toki on hyödynnetty varsin taidokkaasti.

Vares on alkuun vähän katkonainen, kun kaikille Reijo Mäen romaanihahmoille (Pastori Alanen, novellikirjailija Luusalmi, Iltalehden toimittaja Ruuhio, Kyypakkays ym.) koetetaan löytää filmissä oikeaa tekemistä. Sen sijaan Reini on oiva valinta Varekseksi. Kaikkiaan "Pahan suudelma" hakkaa kaksi aiempaa Vares-elokuvaa suunnilleen 6-3.

Sunnuntaina 6.2. näemme sitten MTV3:ssa klo 21.00 ensimmäisen jakson 8-osaisesta Viktor Kärppä -tarinasta. Odotamme mielenkiinnolla.