Käväisin Mikkelissa Suomen Sotahistoriallisen Seuran Jatkosotaseminaarissa, jossa aiheena oli kesän ja syksyn 1941 hyökkäysvaihe. Tarjolla oli neljä erittäin hyvää esitelmää, ja myös keskustelut olivat kiinnostavia.Professori Karl-Erik Michelsen, joka on akateemikko Päiviö Tommilan assistentteja kuten Heimopäällikkökin, esitelmöi Suomen sotataloudesta. Hän osoitti, että Suomen resurssit, vaikka olivat olennaisesti vahvemmat kuin talvisodassa, kestivät vain muutaman viikon sodan, joten luottamuksen Saksan voittoon täytyi olla vahva. Sotapropagandakin kuulutti samaan aikaan, miten elonkorjuuksi sotilaat pääsevät rauhan töihin ja sota on ohi.
Toisin kävi, ja sota jatkui. Jo parin kuukauden taistelujen jälkeen Suomelta loppuivat syksyllä 1941 kaikki sotimisen eväät - aseet ja ammukset ja myös ruoka alkoi olla kortilla.
Saksasta saatu aseapu ja elintarvikkeet pitivät suomalaiset hengissä vuosina 1942-1944, ja lopulta Saksan ammattimainen tuki (ennen muuta ilmavoimat mutta myös uudet panssarintorjunta-aseet) kesän 1944 raskaissa torjuntaisteluissa pelastivat suomalaiset totaaliselta katastrofilta.
Niiden, jotka vannovat itsenäisen puolustuksen nimiin - ja heitä on paljon - kannattaisi muistaa tämä.
No comments:
Post a Comment