Kun esityksessä oli kaksi väliaikaa, ehdimme mukavasti nauttia oopperan lämpiöön etukäteen tilatut välipalat: alkuun kuohuviiniä ja lohileipiä, myöhemmin kahvia ja leivoksia.
Eilen Helsingin yliopiston kemian opiskelijat esittivät Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun juhlasalissa Otaniemessä näytelmän Virtasesta ja hänen laboratoriostaan. Ennen esitystä HP kertoi siitä, millainen mies Virtanen oli ja mikä oli hänen suhteensa TKK:hon (korkeakoulun ja koko maan ensimmäinen biokemian professori 1931-1939). Kuva jäi vähän hämäräksi kun hovikuvaaja otti sen puolesta kentästä.
Kemisti-insinööri Ilkka Pollarin kirjoittama näytelmä oli hauska ja opiskelijat esittivät sen hyvin. Alakuvassa on kohtaus, jossa Neuvostoliiton tiedemiesryhmä vieraili Virtasen laboratoriossa. Laitoksen esittelyn suoritti maisteri Jorma K. Miettinen (oikeasti esittelijä oli maisteri Olavi Nikkilä), Virtanen puolestaan käänsi vieraille selkänsä.
Entiseen tapaan meistä isistä ja lapsista otettiin iloinen valokuva. Antti-vaari ei tällä kertaa päässyt mukaan.
Kappelin uudistuminen oli onnistunut, työ oli tehty ravintolan perinteitä - ikää komeat 144 vuotta - kunnioittaen. Meitä oli Sweet Saturdayssa paikalla kahdeksan aktiivia arvioimassa muutosta.
Suurimmat muutokset oli tehty keittiössä ja wc-tiloissa, mutta myös kalusteet oli uusittu ja kristallivalojen määrää oli lisätty.
Juhlissa oli runsaasti Simon ystäviä, eniten Kajaanin Eino Leino Seurasta ja Elias Lönnrot Seurasta, joiden hallinnossa ja toiminnassa päivänsankari on aktiivisesti mukana.
Hyvä oli myös Karhu-Koplan tervehdys, jonka Olavi esitti ja jossa hän muisteli mm. opiskeluvuosiamme Turun yliopistossa ja kertoi, miten Karhu-Kopla sai alkunsa. Yhdessä (vaimot mukana) lauloimme perinteisen "Paljon onnea vaan" Simolle.
Yövyimme Kajaanin Seurahuoneella, ja kun vielä teimme matkan junalla, joka Mauno Koiviston mukaan on kaikkein sivistynein tapa matkustaa, kokonaisuus oli muutenkin onnistunut.