Sivistyskahvilaa ja muuta mukavaa

Entinen kollegani tohtori Aaru Harju vetää Helsingissä Pro Humanum -yhdistystä, joka kokoontuu muutamen kerran vuodessa Sivistyskahvilan merkeissä. Keskiviikkona olimme Svenska Teaternissa tutustumassa uudistuneeseen ruotsinkielisten kansallisteatteriin. Taloa ja sen ohjelmapolitiikkaa esitteli (på svenska) teatterin johtaja Johan Storgård. Hän kertoi monia mielenkiintoisia asioita, kuten sen, että Suomessa katsotaan teatteria enemmän kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa, ja että meidän edellämme Euroopassa ovat vain virolaiset ja islantilaiset. Miksi pienet kansat ovat teatterifanien kärjessä? Siksi, että saamme katsella hiljaa ja pimeästä kun muut puhuvat puolestamme.

Svenskanin teatteri on peräisin 1860-luvulla, jolloin siihen tietysti rakennettiin Keisarin aitio, josta myöhemmin tuli Presidentin aitio. Itse näytelmää sieltä ei nähnyt, mutta tärkeää oli, että hallitsija näkyi kansalle. Sittemmin presidentit ovat siirtyneet salin puolelle, toki eturiviin.

Sivistyskahvilasta ehdimme vielä Paviljonkiin, jossa nautimme pienen juhla-aterian - kalenteri kun näytti 23. toukokuuta. Kolean sorttista edelleen oli, ja niinpä vetäydyimme lämmittelemään Jääkärinkadulle.

Jäähyväiset Isomummulle

Viime viikolla jätimme jäähyväiset Ullan Äidille ja Isomummullemme Kaijalle (90 v). Saattoväkeä Turun Ylösnousemuskappelissa ja Katariinan Pappilassa oli viitisenkymmentä. Laitan tähän kuvia vain oman perheemme jäähyväisistä.

Veera lausui kauniilla ja kuuluvalla äänellä Eeva Kilven runon:

Kun mummit kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummeista tulee puita
ja ne humisevat lastenlasten yllä
ja suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.

Sweet Saturday oli vaihteeksi kolea

Olen jo pariin otteeseen kertonut Ullanlinnassa olevasta Paviljongista, joka nyttemmin on ristitty Puu-Paviljongiksi. Avajaispäivä oli kolea, mutta lämpimiä peittoja löytyi daameille. 

Seuraava kuva kertoo, että Paviljongissa on Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden ideoimana hyödynnetty kierrätystarvikkeita. Pöydät ovat kunnostettuja vanhoja trukkilavoja, ja muidenkin kalusteiden puuosat ovat vähintäänkin kertaalleen käytettyjä.

Kun kerran kylmä oli, otimme käyttöön myös Plan B:n eli siirryimme lähellä olevan Black Doorin lämpöisiin tiloihin, jolloin hymytkin olivat herkemmässä.

Tyylikäs Paviljonki valmistuu ajoissa

Designpaviljonki valmistuu ensi Sweet Saturdayhin mennessä, eli tapaamme siellä 12.5. klo 16 (ks. osoite aikaisemmasta¨blogijutusta). Oheiset kuvat ovat keskiviikolta, jolloin paviljongissa oli harjakaiset - hernekeittoa ja olutta. Tarjoilua riitti myös kuvaamaan sopivasti tulleelle bloginpitäjälle.

Paviljonki edustaa modernia puurakentamista. Sen on suunnitellut Aalto-yliopiston puustudio. Neljän kuukauden kuluttua rakennus puretaan ja sille etsitään uusi sijoituspaikka.
Paviljongissa on lasikuitukatto, ja sivuilla ohuet metalliverkot, joita avaamalla ja sulkemalla sisälämpötilaa on mahdollista säädellä. Toimiiko, sen näemme Sweet Saturdayssa, kun ilman lämpötilaksi on ennustettu kahdeksan astetta.


Muistithan klikata kuvat suuremmiksi.






Iloiset leidit ja joukko miesväkeä

Elämässä on koko joukko vuosittain toistuvia rutiineja, kuten nyt tämä Vapun vietto. Yhtä hauskaa on toki aina, varsinkin kun ilma hellii. Kuva on Vapun päivän aamulta noin klo 10.30 Ullanlinnanmäeltä.

Jotkut asiat antavat aihetta ajankohtaiseen iloon, kuten Even ja Oton tuore kihlaus.

Sakken kummisetä Jussi oli käynyt Sisiliassa ja toi tuliaisiksi kummipojalleen FC Palermon hienon pelipaidan. Pelaajanumero oli luonnollisesti 10.

Jukka, joka on Oton ja Jussin vanhoja kavereita, puolestaan oli tullut isäksi, ja esitteli ylpeänä poikaansa, joka kantaa nimeä Filip.

Viimeinen kuva on puolilta päivin, jolloin väki alkoi jo virrata kohti kotia, vappulounasta, terasseja tai muuta semmoista.