Sivistyskahvilaa ja muuta mukavaa

Entinen kollegani tohtori Aaru Harju vetää Helsingissä Pro Humanum -yhdistystä, joka kokoontuu muutamen kerran vuodessa Sivistyskahvilan merkeissä. Keskiviikkona olimme Svenska Teaternissa tutustumassa uudistuneeseen ruotsinkielisten kansallisteatteriin. Taloa ja sen ohjelmapolitiikkaa esitteli (på svenska) teatterin johtaja Johan Storgård. Hän kertoi monia mielenkiintoisia asioita, kuten sen, että Suomessa katsotaan teatteria enemmän kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa, ja että meidän edellämme Euroopassa ovat vain virolaiset ja islantilaiset. Miksi pienet kansat ovat teatterifanien kärjessä? Siksi, että saamme katsella hiljaa ja pimeästä kun muut puhuvat puolestamme.

Svenskanin teatteri on peräisin 1860-luvulla, jolloin siihen tietysti rakennettiin Keisarin aitio, josta myöhemmin tuli Presidentin aitio. Itse näytelmää sieltä ei nähnyt, mutta tärkeää oli, että hallitsija näkyi kansalle. Sittemmin presidentit ovat siirtyneet salin puolelle, toki eturiviin.

Sivistyskahvilasta ehdimme vielä Paviljonkiin, jossa nautimme pienen juhla-aterian - kalenteri kun näytti 23. toukokuuta. Kolean sorttista edelleen oli, ja niinpä vetäydyimme lämmittelemään Jääkärinkadulle.