Toistamiseen Toscanassa: osa I/III eli yleistä

Kuten muistat, viime vuoden heinäkuussa klaanimme vietti viikon Toscanassa, tukikohtanaan satoja vuosia vanha Castello di Grotti lähellä Sienaa (ks. blogin kolme juttua elokuussa 2011). Matka oli niin mukava, että uusimme sen lasten pidennetyn syysloman aikana lokakuussa 2012. Joukkomme oli kasvanut kymmenestä kahteentoista kun Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka olivat mukana - isoon linnaan mahtui.

Castellosta ja Sienasta en toistamiseen kerro, sen sijaan keskityn ykköskohteeseemme Firenzeen sekä muuhun lomailuun, kuten jalkapalloon (Toscana Cup) ja lasten luontokouluun, joka Toscanassa oli ennen muuta luonnon (ja myös kulttuurikohteiden) valokuvausta.

Ateriat hyvässä seurassa ovat lomien juhlahetkiä. Niin meilläkin, kun Timppa ja Juha vastasivat päivällisestä. Marja-Leenan ja Ullan huolena oli aamiainen.

Päivällisestä kaksi esimerkkiä. Toscanassa on paljon villisikoja, ja kun parhaillaaan oli niiden metsästyskausi, kaupasta sai herkullisia villisian rimpsuja. Olivat erityisen maukkaita, koska olivat rasvaisempia kuin ne, joihin olimme Suomessa tottuneet.

Myös monenlaisia äyriäisiä sekä kaloja, kuten mustekalaa ja tonnikalaa, sai jopa pienen kylämme kaupasta.

Firenzen kiinnostavimpia nähtävyyksiä on silta, jonka kantta reunustavat ikivanhat rakennukset. Ovat aikanaan olleet asuntoja; nyt ne on rakennettu korkeatasoisiksi pikku myymälöiksi.

Sillalta kävelymme jatkui Firenzen keskustorille, Piazza della Signoriaan, jonka laidalla on 1200-luvun lopulla valmistunut Palazzo Vecchio, Firenzeä vuosisatoja hallinneen Medici-suvun palatsi. Palatsin torni oli rakennettu paitsi vartiointiin myös osoittamaan, että maallinen valta oli vähintäänkin kirkollisen vallan veroinen. Torni on yhtä korkea kuin Firenzen pääkatedraalin Duomon torni.

 

Palatsin edustalla on monia loistavia patsaita, kuuluisin niistä Michelangelon "Daavid", kuvassa vasemmalla. Vasta Suomessa luin erään tunnetun naiskirjailijan dekkarista, että naiset haluavat nähdä varsinkin Daavidin pakarat. Kun en tätä tiennyt, pakarat jäivät kuvaamatta, mutta ehkä ensi kerralla.

 

 

 

Lasten riemuksi vastaan tuli perinteinen karuselli.Kun muutaman minuutin ajelu ei maksanut kuin euron, lempeämielinen Sakke toimi serkkujensa sponsorina. Hauskaa oli tivolimusiikin tahdissa.

 

 

Välillä me myös herkuttelimme: lapset jäätelöllä ja aikuiset kahvilla. Firenzen hinnat olivat noin kolminkertaiset verrattuna kotikyläämme Ville de Corsanoon, jossa 12 hengen päivällistarpeet sai kaupasta muutamalla kympillä. Viini maksoi pari euroa litralta ja olut 50 senttiä, siis kaupassa. Eivätkä hinnat huimanneet myöskään paikallisessa pubissa, josta näytän kuvan seuraavassa jutussa.

 

 

Varsin komea nelivuotias kuusikko

Tarkka lukijani muistaa, miten 1.6.2008 kerroin kuusitalkoista Marttilassa. Istutimme silloin 300 erilaista kuusentaimea (lehtikuusia, serbiankuusia ja ihan tavallisia kuusia) Johannan ja Heikin pientilalle.

Nyt silloin istutetut kuuset ovat jo päihittäneet vanhalla pellolla kasvaneet heinät, voikukat ja rikkaruohot. Näin kasvun voi odottaa tästä vain nopeutuvan, joten muutaman vuoden päästä paikalla humisee jo komea nuori kuusikko.

Tiesitkö muuten, että alan tutkijat ovat huolissaan siitä, että kuusi saa Suomen metsissä ylivallan männystä lähitulevaisuudessa. Metsänomistajat näet suosivat uudisistutuksissaan kuusta männyn sijasta, koska kuusen latvat eivät kelpaa hirville ja kauriseläimille ravinnoksi toisin kuin männyn latvat, jotka ovat näiden isojen riistaeläinten herkkua.

Seuraava juttuni ilmestyy runsaan viikon päästä, kunhan palaamme Toscanasta.

Upea näkymä modernia kulttuuria

Muutaman viime vuoden ajan olen Helsingissä asuessani ihaillut vanhoja komeita keisariajan rakennuksia. Ja olen niitä monesti myös esitellyt. Musiikkitaloa kuvatessani, itse asiassa vasta kuvasta, huomasin, että komea on Töölönlahteen vievän pyörätien, joka oikeastaan on jatkoa Baanalle, vasen laita.

Vai mitä sanot seuraavasta: Musiikkitalo, Finlandia-talo, Ooppera ja viimeisena Stadionin torni, kaikki peräjälkeen upeassa arkkitehtoonisessa järjestyksessä. Kaikki ovat historiallisesti katsoen uutta tuotantoa, vanhimpana Olympiastadion, joka valmistui vuonna 1938 pitämättä jääneisiin vuoden 1940 olympiakisoihin. Ne oli tarkoitus järjestää Helsingissä mutta kun tuli vähän muunlaista liikuntaa.

Nyt kun tämän komeuden olen havainnut, otan joskus kuvan hiukan toisesta kulmasta, kuvan jossa Musiikkitalo ei ole ihan niin hallitseva kuin tässä.

Muistathan klikata kuvaa suuremmaksi!