Toistamiseen Toscanassa: osa I/III eli yleistä

Kuten muistat, viime vuoden heinäkuussa klaanimme vietti viikon Toscanassa, tukikohtanaan satoja vuosia vanha Castello di Grotti lähellä Sienaa (ks. blogin kolme juttua elokuussa 2011). Matka oli niin mukava, että uusimme sen lasten pidennetyn syysloman aikana lokakuussa 2012. Joukkomme oli kasvanut kymmenestä kahteentoista kun Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka olivat mukana - isoon linnaan mahtui.

Castellosta ja Sienasta en toistamiseen kerro, sen sijaan keskityn ykköskohteeseemme Firenzeen sekä muuhun lomailuun, kuten jalkapalloon (Toscana Cup) ja lasten luontokouluun, joka Toscanassa oli ennen muuta luonnon (ja myös kulttuurikohteiden) valokuvausta.

Ateriat hyvässä seurassa ovat lomien juhlahetkiä. Niin meilläkin, kun Timppa ja Juha vastasivat päivällisestä. Marja-Leenan ja Ullan huolena oli aamiainen.

Päivällisestä kaksi esimerkkiä. Toscanassa on paljon villisikoja, ja kun parhaillaaan oli niiden metsästyskausi, kaupasta sai herkullisia villisian rimpsuja. Olivat erityisen maukkaita, koska olivat rasvaisempia kuin ne, joihin olimme Suomessa tottuneet.

Myös monenlaisia äyriäisiä sekä kaloja, kuten mustekalaa ja tonnikalaa, sai jopa pienen kylämme kaupasta.

Firenzen kiinnostavimpia nähtävyyksiä on silta, jonka kantta reunustavat ikivanhat rakennukset. Ovat aikanaan olleet asuntoja; nyt ne on rakennettu korkeatasoisiksi pikku myymälöiksi.

Sillalta kävelymme jatkui Firenzen keskustorille, Piazza della Signoriaan, jonka laidalla on 1200-luvun lopulla valmistunut Palazzo Vecchio, Firenzeä vuosisatoja hallinneen Medici-suvun palatsi. Palatsin torni oli rakennettu paitsi vartiointiin myös osoittamaan, että maallinen valta oli vähintäänkin kirkollisen vallan veroinen. Torni on yhtä korkea kuin Firenzen pääkatedraalin Duomon torni.

 

Palatsin edustalla on monia loistavia patsaita, kuuluisin niistä Michelangelon "Daavid", kuvassa vasemmalla. Vasta Suomessa luin erään tunnetun naiskirjailijan dekkarista, että naiset haluavat nähdä varsinkin Daavidin pakarat. Kun en tätä tiennyt, pakarat jäivät kuvaamatta, mutta ehkä ensi kerralla.

 

 

 

Lasten riemuksi vastaan tuli perinteinen karuselli.Kun muutaman minuutin ajelu ei maksanut kuin euron, lempeämielinen Sakke toimi serkkujensa sponsorina. Hauskaa oli tivolimusiikin tahdissa.

 

 

Välillä me myös herkuttelimme: lapset jäätelöllä ja aikuiset kahvilla. Firenzen hinnat olivat noin kolminkertaiset verrattuna kotikyläämme Ville de Corsanoon, jossa 12 hengen päivällistarpeet sai kaupasta muutamalla kympillä. Viini maksoi pari euroa litralta ja olut 50 senttiä, siis kaupassa. Eivätkä hinnat huimanneet myöskään paikallisessa pubissa, josta näytän kuvan seuraavassa jutussa.