Monday, June 20, 2016

HP:n esikoinen täytti 18 vuotta

Tässä jutussa HP tarkoittaa esikoisellaan vanhinta lastenlastaan Kustia, joka tuli täysi-ikäiseksi 19.6. 2016. Komeita juhlia vietettiin Kustin kotona edellisenä päivänä, joka oli sopivasti lauantai. Kaikkiaan kolmeen sukuharaan kuuluvia vieraita oli paikalla yhteensä 36, heistä 12 Kustia nuorempia.
Seuraavassa kuvassa kannattaa panna merkille kimppu lupiineja, jotka Ulla poimi Korpilahdelta Helsinkiin tullessamme maantien varresta (eihän niitä muualla kasvakaan), osti sitten Joutsasta muoviämpärin ja laittoi siihen riittävästi vettä, joten ne säilyivät tuoreina juhlaan saakka. Lupiinit Ulla toi siksi, että hän oli aikanaan, kun Kusti oli pieni, noukkinut niitä yhdessä Kustin kanssa kesäisin Toukolan pöytään. Kusti erityisesti tykkäsi juuri lupiineista.


Juhlaväki kokoontui Lapinlahdenkadulle klo 18, kelloaika oli tarkoituksella valittu, koska päivä oli 18.6. ja Kusti täytti 18, siis 18-18-18. Juhla jatkui aina iltayhteentoista.



Istuimia ei kaikille riittänyt, mutta eipä niitä kukaan kaivannutkaan.



Illan isäntäpari, siis Kustin vanhemmat, kohottivat alkumaljat Kustin onneksi ja menestykseksi. Eikä paikalla näkynyt muuta kuin iloisia ilmeitä. Yhdessä riemuittiin siitä, että Kusti, josta kaikki pitävät, oli tullut miehen ikään. Ja mukava oli nähdä vanhaa sukua jälleen koolla.


Kustista on kasvanut komea nuorimies, joka vuoden päästä kirjoittaa ylioppilaaksi, menee armeijaan ja sen jälkeen aloittaa opinnot (tai toisinpäin). Parhaillaan hän suorittaa autokoulua ja siirtyy työelämään menemällä kesätöihin enonsa ja kummisetänsä Juhan firmaan.


HP muisteli tapansa mukaan menneitä - yhteisiä kokemuksiaan Kustin kanssa. Ja niitähän löytyi viljalti monesta eri maasta, eniten kuitenkin Päijänteen kesämaisemista. Lahjana hänellä oli tuore historiateos, joka kertoo keisarin sotilasperinnöstä Helsingin lähialueilla.





Illan kokokohta oli tietysti juhla-ateria, josta päävastuun kantoi Kustin isä Timppa. Hyvin maistui kaikille.




HP:n puoliso otti illan loppupuolella kuvan paikalla olleista tohtoreista, vasemmalta katsottuna Pena (aiheenaan sotahistoria ja oppilaitoksena Maanpuolustuskorkeakoulu, 2007), sitten Krisse (tuotantotekniikka, Aalto-yliopisto, 2013), Susanna (Social Scienses, Georgia State University, 2011) ja HP (Suomen historia, Turun yliopisto 1971)


 Onnittelut vielä kerran Kustille. Ja kiitokset Sussulle ja Timpalle hienosta illasta.

Friday, June 17, 2016

Ensimmäiset kesävieraat Toukolassa...

...he olivat Veera ja ystävänsä Minni, kuten viime vuonnakin. Veera oli toivonut, että he voisivat tehdä ihan omia juttujaan ilman, että heitä mitenkään työllistettäisiin mökin alkukesän tekemisillä. Näin sovittiinkin. Koulun ja rankan harjoittelukauden (taitoluistelussa) päätteeksi rento lomailu oli paikallaan, varsinkin kun rippikoulukin oli edessä heti Toukolan jälkeen.

Neljän päivän vierailun aikana tytöt viihtyivät varsinkin laavulla, vaikka eivät tällä kertaa siellä yöpyneetkään kuten vuosi sitten. Saunan ja uinnin lisäksi heidän suosikkejaan oli letunpaisto, päivittäin taisi taikinaa kulua puolitoista litraa.


Veeran ja Minnin jälkeen Toukolaan tuli Sakke, jolle letut myös maistuivat.


Lisäksi Sakke urakoi mökkitalkkarin hommissa: tehtiin puusouvia ensi vuoden tarpeisiin ja levitettiin männyn kuorikatetta mökin polkuihin ja arkikäytön kuluttamiin tasanteisiin (ks. kuva alla). HP oli tilannut kuoriketta kaikkinaan viisi kuutiota, ja sitä riittää myös ensi kesän tarpeisiin.


Tämä urakka, jota teimme kaksi päivää, jäi vielä kesken - niin kuin mökin hommilla yleensäkin on taipumus jäädä. Siihenhän mökkielämän viehätys perustuukin, kun jatketaan siitä, mihin edellisenä kesänä on päästy.

Ulla oli ottanut urakakseen  maalauksen: yläterassin huonekalut, terassin lattia ja kaiteet saivat tuoreen pinnan.

Iltasaunan jälkeen klo 21 pidimme lukutunnin, Sakke tätä erityisesti edellytti, mikä on nuorelle miehelle kunniaksi. Lukutunnin jälkeen kuuntelimme radiosta klo 22 alkaen futiksen EM-peleistä illan kolmannen pelin. Kahta aikaisempaa ei radio lähettänyt, mutta se ei meitä surettanut.


Lopuksi kuva Toukolan Kukkivasta muurista, jossa monivuotinen raparperi näyttää erityisesti viihtyvän.