Kiirettä piti Joulun aikaan

Joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Jääkärinkadulla aattopäivät olivat kuitenkin sikäli vilkkaat, että puhelin soi ja tekstiviestit lauloivat kun ystävät onnittelivat HP:tä professorin arvosta. HP oli tähän sikäli varautunut, että tarjolla oli yllätysvieraille aitoa samppanjaa, jota kävivät nauttimassa ensin Susannan ja sitten Juhan perheet. Näistä tapaamisista pari kuvaa. Jouluaattona kokoonnuimme perinteisesti Susannan kotiin Eiraan, jossa mukana oli myös Antti-vaari, Timon isä. Yllätyskäynti oli Timon sisaren Krissen perheen vierailu - mukana olivat vanhemmat ja neljä lasta, kun viides oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Heillä oli lahjojen lisäksi myös pullo kuohuvaa, josta Krisse ja miehensä Klasu halusivat skoolata HP:n arvonimen kunniaksi. Henkeä vedimme Joulupäivänä, jolloin Juhan perhe palasi kotiinsa Jyväskylästä, jossa he olivat vierailleet Satun vanhempien kotona ja käyneet tapaamassa myös Satun iso-isää, tv:stä tuttua (ks. blogi 7.12.2017) Hankasalmen Pappaa. Tapanina koko heimo oli sitten yhdessä koolla Jääkärinkadulla. Ullan loihtima Tapanin menuu käsitti lohileivät, ankanrintaa, juustoja ja jouluhalon. Hyvin maistui ja mukavaa oli, kiitokset kaikille osallisille.

Joulurauhaa ja terveyttä

HP toivottaa ystävilleen ja lukijoilleen Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta.

Presidentti palkitsi professorin arvolla

Valtioneuvoston istunnossa 19.joulukuuta tasavallan presidentti myönsi pääministerin esityksestä HP:lle professorin arvon tunnustukseksi yhteiskunnallisista, akateemisista ja kirjallisista ansioista. HP ottaa arvonimen kiitollisena ja nöyränä vastaan. Kyse on eräänlaisesta elämäntyöpalkinnosta. Parhaat kiitokset niille laajoille taustavoimille, jotka olivat tämän hankkeen takana. Tämän lyhyen jutun kuvitukseksi HP laittaa piirroksen, joka oli 2000-luvun alussa parisen vuotta hänen työhuoneensa oven pielessä Keskisuomalaisessa. Mitä lienee pilapiirtäjä Raimor ajatellut kuvaa ripustaessaan?

Vilkkaan loppuviikon kohokohta

Loppuviikon aktiviteetteja olivat Suomen Sotahistoriallisen Seuran esitelmä Tieteiden talossa; dosentti Hannu Takala kertoi siitä sotasaalista, jonka puna-armeija otti haltuunsa Karjalasta talvisodan päätyttyä. Arvokkaimmat esineet, kaikkiaan 107, löysivät tiensä Eremitaasin kokoemiin. Muita tapahtumia olivat glögit Kustin ja Kieran kotona Korkeavuodenkadulla sekä Rajaton-yhtyeen joulukonsertti Musiikkitalossa yhdessä Satun ja Juhan kanssa. Perjantai meni eri tapahtumissa, joissa aiheena oli P.E. Svinhufvud. Päivä alkoi sillä tavalla lupaavasti, että HP sai tiedon apurahasta, Jonka Suomen Tietokirjailijat oli myöntänyt hänen uudelle tutkimukselleen Vihan kylvöstä vallankumoukseen ja vankileirille. Puolilta päivin Svinhufvudin muistosäätiö jakoi hallintoneuvostonsa kokouksessa Bottalla vuosittaiset palkintonsa. Ensimmäinen meni työryhmälle, joka oli vastannut Svinhufvudin kotitalon Kotkaniemen entisöinnistä ja laatinut siitä myös hienon kuvateoksen. Tunnustuspalkintoja jaettiin kaksi: toisen sai HP von der Goltz-kirjastaan ja toisen Kati Katajisto kirjastaan Sodasta sovintoon, joka käsittelee Helsingin kaupunginvaltuustoa vuosina 1917-1920. Muistosäätiön hallinnossa tapahtui myös joitakin muutoksia, joista maittakoon tämä: HP:n lankoveli Pena teki säätiön hallituksessa tilaa tohtori, toimittaja Kalle Virtapohjalle, joka on HP:n vanhoja kollegoja Keskisuomalaisesta ja Jyväskylän yliopiston journalistiikan tohtorikoulusta. Penasta puolestaan tuli hallintoneuvoston jäsen. Bottalta siirryimme Svinhufvudin patsaalle seppeleenlaskuun ja sieltä Pikkuparlamenttiin kutsuseminaariin, jonka aiheena oli Svinhufvud, Mannerheim ja valtionpäämiehen asema. Eduskunnan puhemies Paula Risikko avasi seminaarin ja esitelmiä pitivät professorit Martti Häikiö ja Mikael Hidén sekä Mannerheim-museon johtaja, tohtori Kristina Ranki. Päätöspuheen piti vuorineuvos Kari Jordan. Tässä vaiheessa olimme saaneet seuraamme myös professori Seikko Eskolan, jota HP pitää hienoimpiin kuuluvana urbaanina herrasmiehenä.

Riemukkaat viisikymppiset Tahkolla

Juha ja Satu ovat syntyneet kuukauden sisällä marras-joulukuussa 50 vuotta sitten. HP ei voi muuta kuin ihmetellä, että niin se aika kuluu. Syntymäpäivänsä kunniaksi he kutsuivat heimonsa kolmeksi päiväksi lähellä Kuopiota olevaan Tahkovuoren kylpylä- ja liikuntakeskukseen, jonka monipuolisesta tarjonnasta - laskettelu, keilailu, uinti ym. - varsinkin heimomme nuorempi väki nautti täysin sydämin. Me vanhemmat keskityimme herkkupöytien tarjontaan, jota olikin monenmoista. Ilma oli tähän aikaan vuodesta pimeänsorttinen, mutta onneksi maa oli saanut jo kevyen lumipeitteen. Heimomme kaikille perheille oli varattu isot tasokkaat lomahuoneistot, joiden varusteisiin kuului mm. aina valmis sauna, jossa HP:kin ehti kahdesti piipahtaa. Varsinaiset juhlat alkoivat tervetulomaljoilla 50&50 -huoneistossa, jossa nautimme myös aamiaiset ja lounaat. Ratkaisu oli erinomainen, näin yhdessäolo oli tiivistä ja tunnelma kaikin puolin rento. Tulopäivän, perjantain, huippu kahdessakin mielessä oli Fondue-ilta Pehku-ravintolassa, joka sijaitsee Tahkovuoren huipulla ja jonne menimme mukavasti pikkubussilla jylhiä maisemia ihaillen ja toistemme seurasta iloiten. Pehku on alppityylinen ravintola, jonka Satu ja Juha olivat varanneet pelkästään meille. Komea takkatuli loi lämpöä ja tunnelmaa. Fondue-illallinen oli runsas ja maittava: Sakkekin kertoi kypsentäneensä 15 palaa sisäfileetä. Viiskymppiset huipentuivat juhlaillalliseen El Monte -ravintolassa, jossa meille oli varattu iso ja valoisa kabinetti. Muuten ravintola oli koko lailla täysi, sillä lauantaina Tahkolla vietettiin myös laskettelukauden avajaisia. Menuumme oli seuraava: aluksi onnittelulaulut ja Cavaa, sitten herkullinen tattikeitto, pääruokana paistettua kuhaa ja jälkiruokana kahvi ja komea 50&50 -koristeinen täytekakku. Jälkiruokaan siirryttäessä oli juhlapuheiden vuoro. Ulla aloitti komeiden onnittelupuheiden sarjan korostamalla vahvojen naisten merkitystä perheissä ja laajemminkin. Hän ojensi Satulle lahjaksi tätä naisten roolia symboloivan rintakorun, Naisen ääni. Juha puolestaan sai City Bird -linnun, joka on keskisuomalaisen taiteilijan Samuli Allosen huipputuote ja jonka Ulla katsoi symboloivan Juhan luontosuhdetta ja pyrkimystä hiilijalanjäljen pienentämiseen. Jääskeläisten puheenvuoron käytti Marja-Leena, jolla oli paljon onnittelukirjeitä myös Satun sukulaisilta. Kirjekuoret sisälsivät lippuja mm. kylpylöihin, terveydenhoitoon ja ravintoloihin. Satun ja Juhan juhlat siis jatkuvat pitkälle ensi vuoteen. Samaa linjaa jatkoivat Haloset. Susanna ojensi juhlaparille lipun, joka oikeuttaa illalliseen jossakin helsinkiläisessä ravintolassa. Kustin ja Kiaran lahjana oli pullo samppanjaa. Susannan puhe oli erityisen syvällinen. Hän korosti sitä suurta merkitystä, joka veljellä on ollut hänen elämässään. Sisar on aina voinut luottaa veljensä tukeen silloinkin, kun muut turvaverkot näyttävät olleen lujilla. Hän myös kertoi arvostavansa Juhan ja Satun elämää ja saavutuksia, erityisesti sitä, että näillä on ollut elämässään yhteinen unelma, jonka keskiössä ovat olleet hienot lapset Veera ja Jaakko, ja siinä ohessa ovat onnistuneet myös kotitalon rakentaminen ja työskentely yhdessä omassa firmassa. Illan koskettavimman puheen pitivät Veera ja Jaakko. He ojensivat vanhemmilleen ison onnittelukortin, johon olivat kirjanneet vanhempiensa suuren merkityksen heidän elämässään, ja lausuivat tästä liikuttavan kauniit kiitokset. Tämän puheenvuoron aikana kaikille tulivat kyyneleet silmiin, Satulla ja Juhalla silmät vuotivat valtoimenaan. Viimeisen puheen piti HP. Hän korosti sitä, että tällaisen heimon keskinäisiin suhteisiin sisältyy valtava määrä rakkautta, kun kaikki rakastavat toisiaan. Sitä vain ei suomalaiseen tapaan tule juuri sanotuksi. Tärkeää on, kun kaikki iloitsevat toistensa onnesta ilman kateutta. Puhui HP myös niistä lukemattomista yhteisistä myönteisistä kokemuksista, joita hänellä on poikansa kanssa vuosikymmenten varrella ollut. Lopuksi tarjoilija otti kuvan ryhmästämme. Juhlallista ja mukavaa, eikös vain. Lämpimät kiitokset Satulle ja Juhalle. Järjestitte meille ikimuistoisen juhlan, joka samalla oli kolmen päivän loma hienoissa maisemissa ja loistavassa seurassa. Katsopa blogin kuvat myös tietokoneen isolta ruudulta. Älypuhelin on kuvakerronnassa heikonlainen.