Viime lauantaina HP järjesti parhaille ystävilleen ja tukijoilleen karonkan. HP:n aikaisempi tohtorikaronkka oli joulukuussa 1971. Nyt
ravintola Savoyn juhlakerroksessa oli paikalla 24 juhlijaa, osa heistä tuli kaukaakin, kuten
Soiniset Kajaanista,
Larjomaat Karttulasta,
Krogerukset ja
Jaana Laitila Jyväskylästä sekä
Joutsamot Maskusta. Meille syntyi hieno ja iloinen juhla - jo alkuminuutit ennen illallispöytään asettautumista osoittivat, ettei mitään pönötysjuhlaa ollut tulossa, kaikkien paikallaolijoiden oli helppoa ja luontevaa tutustua toisiinsa. Savoy puolestaan oli keittiömestari
Kari Aihisen johdolla pannut parastaan, ja näkymät Etelä-Esplanadin seitsemännestä kerroksesta olivat upeat. Blogin kuvat ovat enimmäkseen
Juhan ottamia.
Varsinainen juhla alkoi siten, että professorihankkeen "isä", rovasti
Risto Krogerus, luki tasavallan presidentin
Sauli Niinistön avoimen kirjeen, jossa HP:lle luovutettiin professorin nimi ja arvo. Tätä julistusta HP ja vieraat kuuntelivat varsin keskittyneesti. Nimitys vahvistettiin presidentinesittelyssä 19. joulukuuta 2018, ja asiakirjan varmensi allekirjoituksellaan pääministeri
Juha Sipilä.
Ennen illallista meille esiintyi jazzmuusikko ja saksofonisti
Jukka Perko, joka on HP:n serkun
Heino Perkon poika ja siis
Juhan ja
Susannan pikkuserkku. Toisen kerran Jukka esiintyi ennen jälkiruokaa. Kaikkiaan hän soitti viisi kappaletta omina jazzahtavina sovituksinaan: Kuolleet lehdet, Kertokaa se hänelle, Stompin at The Savoy, osia Finlandiasta ja lopuksi Herraa hyvää kiittäkää. Tällä virrellä huittislainen Perkon suku on yleensä lopettaa yhteiset tilaisuutensa. Jukan ohella juhlaan osallistui myös hänen puolisonsa
Katja Leppäkoski, joka on Jyväskylän yliopistosta valmistunut musiikkitieteen maisteri. Jukan soitosta on hyviä kuvia alla olevan linkin takaa löytyvästä Timon tekemästä kuvakollaasista.
Juhlaillalliseksi HP oli valinnut
Menu Mannerheimin, jossa alkuruokana oli
Savoyn vorschmack ja ruokajuomana legendaarinen
Marskin ryyppy. Iltamme
seremoniamestari, prikaatikenraali ja sotahistorian dosentti
Pentti Airio kertoi aluksi Marskin ryypyn taustoista ja sen jälkeen HP opasti, miten piripintaan täytetty lasi oli parhaiten huulille nostettava. Hänelle tosin kävi samoin kuin monille Päämajassa vierailleille rintamakenraaleille, joiden ryypystä osa valui lautaselle, jolloin Marski sai aiheen huomauttaa: "Kas, kenraali käyttää viinaa kastikkeena." Todettakoon vielä, että alaikäisten, eli
Veeran ja
Sakarin lasit oli täytetty vedellä.
Vorschmackin jälkeen HP piti puheen vierailleen, kertoi yhteisistä kokemuksista ja elämyksistä. Samalla hän perusteli sitä, miksi jokainen vieras oli saanut karonkkakutsun. Pääruokana oli
Kuhaa Mannerheimin tapaan, jonka jälkeen vieraat puhuivat HP:lle siinä järjestyksessä kuin HP oli heille puhunut. Ensimmäisenä oli juhlan kunniavieras
Risto Krogerus, jonka ajatuksesta koko hanke lähti viime toukokuussa liikkeelle ja joka hankkeen asiamiehenä vastasi siitä, että professorianomus oli kelvollinen ja että sen allekirjoittajiksi löytyi iso määrä tukijoita. Risto on HP:n vanha ystävä vuodelta 1987, jolloin Risto, jo valmiina pappina, päätti kokeilla journalistina, suoritti alan opintoja, työskenteli muutaman vuoden Kotimaa-lehdessä, kunnes palasi entiseen ammattiinsa. Hän jäi eläkkeelle Säynätsalon kirkkoherrana ja arvostettuna lääninrovastina. Riston vaimo
Sinikka puolestaan on keuhkotautien erikoislääkäri emerita,joka vuonna 2005 oli yhtenä sairaalatiimin jäsenenä pelastamassa HP:tä pahan keuhkokuumeen kynsistä.
Seuraavaksi puhui professori emeritus
Seikko Eskola, jota HP on 1970-luvulta alkaen oppinut arvostamaan urbaanina herrasmiehenä, pätevänä tutkijana ja aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on myös parhaita nobelisti
A.I. Virtasen elämäntyön tuntijoita.
Lankoveljensä
Pentti Airion HP on tuntenut noin kuusi vuosikymmentä, ja molemminpuolinen arvostus on kehittynyt lujaksi veljelliseksi ystävyydeksi. Oli hienoa, että Pentti ryhtyi karonkan seremoniamestariksi. Jouhealla otteellaan ja hyvällä huumorilla hän johdatteli illan ohjelmaa jopa niin, että sovitun neljän tunnin sijasta karonkka kesti viisi tuntia. Savoylle taas pisteet siitä, että se lisännyt tätä ylitystä laskuun, olivat päinvastoin iloisia, että joukkomme viihtyi.
Simo Soininen on HP:n parhaita opiskelutovereita. Hänen kanssaan perustimme yhdessäoloinstituution nimeltä
Karhu-Kopla. Parhaimmillaan siinä oli kuusi jäsentä samalta historian vuosikurssilta, ja monesti vaimot olivat mukana, varsinkin matkoilla ja kesäjuhlissa. Simon aitoa ystävyyttä osoittaa hyvin se, että viime kesänä kun HP joutui sairauden takia perumaan matkansa
Eino Leino -päiville Kajaaniin, Simo ilmoitti, että hän voi puhua
von der Goltzista. Ja hyvin hän roolinsa hoiti, kuten HP:lle heti tuoreeltaan kerrottiin.
Professori
Martti Häikiöön HP on tutustunut lähemmin vasta viime vuosina, mutta hänen kirjojaan (aiheina mm.
Yhdysvallat, Nokia, V.A. Koskenniemi ja P.E. Svinhufvud) on ollut innostavaa lukea jo 1980-luvulta alkaen. Krogerukselta HP kuuli, ettei Martilla ollut vaikeuksia lähteä tukemaan HP:n professorihanketta. Karonkasta keskustelimme myös siitä, mitä aiheita pitäisi ehdottomasti tutkia.
Alkio-opisto oli vahvasti hankkimassa HP:lle professorin arvoa. Juhlassa opistoa edusti tohtori
Jaana Laitila, jonka rehtorikaudella opisto on menestynyt paremmin kuin koskaan ennen. HP:llä ja Ullalla on tapana kerran kesässä käydä Päijänteen mökiltämme tervehtimässä nykyistä rehtoria, jolla puolestaan on määräraha varattuna entisten rehtorien lounaisiin. Kiitos Jaana ja terveiset kollegoillesi opistossa. Jaana on kuvassa oikealla.
Myös
Sanomalehtien liitto oli hakemuksen vahva tukija. Liiton toimitusjohtaja
Jukka Holmberg aloitti journalismin opinnot vuonna 1987 kuten Ristokin. HP ehti valita hänet myös oppiaineen assistentiksi. Myöhemmin Jukka väitteli tohtoriksi (2004), ja toimi mm. päätoimittajana
Salon Seudun Sanomissa ennen nykyistä tehtäväänsä. Jukkaa ei kuvattu hänen puheensa aikana, mutta hänet näet edellisestä kuvassa, istumassa Risto Krogeruksen vasemmalla puolella.
Seuraava puhuja oli
Timo Joutsamo, Luostarinmäen lukion historian lehtori emeritus, jonka kanssa meillä on opiskeluvuosilta monia hienoja muistoja, varsinkin kun molempien vaimot opiskelivat samaan aikaan sairaanhoitoa. Ruuhkavuosien ja etäisyyksien takia yhteys lähes katkesi, mutta on nyttemmin syntynyt uudelleen. Puheensa lopuksi Timo ojensi HP:lle MMM 2019 -teoksen, jossa esiteltiin
von der Goltz -kirja. Ullalta ja Timolta tuli niin hieno kiitosviesti, että HP ei malta olla sitä blogin lopussa siteeraamatta saatuaan lähettäjiltä luvan.
Dipl.ins.
Ilkka Larjomaa on HP:n parhaita ystäviä jo lukiovuosilta 1950-luvun lopulta
Turun Norssista. Sen jälkeen ystävyytemme hänen ja vaimonsa
Ritvan kanssa on ollut varsin tiivistä, varsinkin nyt kun olemme kaikki Helsingissä. Ilkka ja Ritva ovat myös tyttäremme Susannan kummeja. Jokakesäiset rapujuhlat Karttulan mökillä ovat aina yhtä ikimuistoiset, ja ne merkitään kalenteriin niin ajoissa kuin mahdollista.
Tässä vaiheessa
kenraali komensi jaloittelutauon, jonka jälkeen
Jukka soitti edellä mainitut kaksi kappaletta. Muuta herkkua olivat
Susannan ja
Veeran tunteisiin vetoavat puheet, joita monet pitivät illan parhaina. Susanna tarkasteli suhdettaan isäänsä, ja mitä muuta HP on ympäristölleen merkinnyt. Veera taas muisteli
Päijänteen luontokouluja, joita pidimme joka kesäkuu noin kymmenen vuoden ajan. Veera kiitteli erityisesti sitä, että isovanhemmilla oli luontokoulujen aikaan kaikki aika varattuna lapsenlapsilleen.
Ja sitten vieraiden arvio juhlastamme. Ulla ja Timo Joutsamo kirjoittivat:
Olipa todella hienot juhlat! Arvokas, mutta samalla rento, hieno akateeminen henki kenraalin johdatuksella upposi meihin täydellisesti. Ympäristö oli juhlalle sopivan arvokas, maukas ateria oli rakennettu tyylillä marskin henkeen ja sitä täydensi hienolla tavalla Jukka Perkon fantastinen musisointi. Ja akateemisen tilaisuuden luonteeseen kuuluivat myös lukuisat hienot ja viisaat puheenvuorot illan mittaan. Kaksi koskettavinta tuli viimeisinä. Susannan ja Veeran puheissa, eleissä ja ilmeissä näkyi selvästi se, että olet onnistunut isänä ja pappana loistavasti.
Kun edellä oleva raportti noudattelee vähän liiankin tiukasti karonkan kaavaa, on mukava liittää lopuksi linkki HP:n vävyn
Timon kuvakollaasiin, jota kaunis musiikki sopivasti taustoittaa. Siinä kuvat vaihtuvat ikään kuin tajunnan virran mukaan ja samalla kertovat, että iloisesta ja rennosta illasta oli kysymys. Timon kuvien lisäksi osa kuvista on Juhan ottamia.
Kollaasi löytyy täältä . Kollaasin lataus voi kestää jokusen minuutin, mutta sieltä se tulee kuin kympin raitiovaunu.
Varsinainen juhla alkoi siten, että professorihankkeen "isä", rovasti Risto Krogerus, luki tasavallan presidentin Sauli Niinistön avoimen kirjeen, jossa HP:lle luovutettiin professorin nimi ja arvo. Tätä julistusta HP ja vieraat kuuntelivat varsin keskittyneesti. Nimitys vahvistettiin presidentinesittelyssä 19. joulukuuta 2018, ja asiakirjan varmensi allekirjoituksellaan pääministeri Juha Sipilä.
Ennen illallista meille esiintyi jazzmuusikko ja saksofonisti Jukka Perko, joka on HP:n serkun Heino Perkon poika ja siis Juhan ja Susannan pikkuserkku. Toisen kerran Jukka esiintyi ennen jälkiruokaa. Kaikkiaan hän soitti viisi kappaletta omina jazzahtavina sovituksinaan: Kuolleet lehdet, Kertokaa se hänelle, Stompin at The Savoy, osia Finlandiasta ja lopuksi Herraa hyvää kiittäkää. Tällä virrellä huittislainen Perkon suku on yleensä lopettaa yhteiset tilaisuutensa. Jukan ohella juhlaan osallistui myös hänen puolisonsa Katja Leppäkoski, joka on Jyväskylän yliopistosta valmistunut musiikkitieteen maisteri. Jukan soitosta on hyviä kuvia alla olevan linkin takaa löytyvästä Timon tekemästä kuvakollaasista.
Juhlaillalliseksi HP oli valinnut Menu Mannerheimin, jossa alkuruokana oli Savoyn vorschmack ja ruokajuomana legendaarinen Marskin ryyppy. Iltamme seremoniamestari, prikaatikenraali ja sotahistorian dosentti Pentti Airio kertoi aluksi Marskin ryypyn taustoista ja sen jälkeen HP opasti, miten piripintaan täytetty lasi oli parhaiten huulille nostettava. Hänelle tosin kävi samoin kuin monille Päämajassa vierailleille rintamakenraaleille, joiden ryypystä osa valui lautaselle, jolloin Marski sai aiheen huomauttaa: "Kas, kenraali käyttää viinaa kastikkeena." Todettakoon vielä, että alaikäisten, eli Veeran ja Sakarin lasit oli täytetty vedellä.
Vorschmackin jälkeen HP piti puheen vierailleen, kertoi yhteisistä kokemuksista ja elämyksistä. Samalla hän perusteli sitä, miksi jokainen vieras oli saanut karonkkakutsun. Pääruokana oli Kuhaa Mannerheimin tapaan, jonka jälkeen vieraat puhuivat HP:lle siinä järjestyksessä kuin HP oli heille puhunut. Ensimmäisenä oli juhlan kunniavieras Risto Krogerus, jonka ajatuksesta koko hanke lähti viime toukokuussa liikkeelle ja joka hankkeen asiamiehenä vastasi siitä, että professorianomus oli kelvollinen ja että sen allekirjoittajiksi löytyi iso määrä tukijoita. Risto on HP:n vanha ystävä vuodelta 1987, jolloin Risto, jo valmiina pappina, päätti kokeilla journalistina, suoritti alan opintoja, työskenteli muutaman vuoden Kotimaa-lehdessä, kunnes palasi entiseen ammattiinsa. Hän jäi eläkkeelle Säynätsalon kirkkoherrana ja arvostettuna lääninrovastina. Riston vaimo Sinikka puolestaan on keuhkotautien erikoislääkäri emerita,joka vuonna 2005 oli yhtenä sairaalatiimin jäsenenä pelastamassa HP:tä pahan keuhkokuumeen kynsistä.
Seuraavaksi puhui professori emeritus Seikko Eskola, jota HP on 1970-luvulta alkaen oppinut arvostamaan urbaanina herrasmiehenä, pätevänä tutkijana ja aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on myös parhaita nobelisti A.I. Virtasen elämäntyön tuntijoita.
Lankoveljensä Pentti Airion HP on tuntenut noin kuusi vuosikymmentä, ja molemminpuolinen arvostus on kehittynyt lujaksi veljelliseksi ystävyydeksi. Oli hienoa, että Pentti ryhtyi karonkan seremoniamestariksi. Jouhealla otteellaan ja hyvällä huumorilla hän johdatteli illan ohjelmaa jopa niin, että sovitun neljän tunnin sijasta karonkka kesti viisi tuntia. Savoylle taas pisteet siitä, että se lisännyt tätä ylitystä laskuun, olivat päinvastoin iloisia, että joukkomme viihtyi.
Simo Soininen on HP:n parhaita opiskelutovereita. Hänen kanssaan perustimme yhdessäoloinstituution nimeltä Karhu-Kopla. Parhaimmillaan siinä oli kuusi jäsentä samalta historian vuosikurssilta, ja monesti vaimot olivat mukana, varsinkin matkoilla ja kesäjuhlissa. Simon aitoa ystävyyttä osoittaa hyvin se, että viime kesänä kun HP joutui sairauden takia perumaan matkansa Eino Leino -päiville Kajaaniin, Simo ilmoitti, että hän voi puhua von der Goltzista. Ja hyvin hän roolinsa hoiti, kuten HP:lle heti tuoreeltaan kerrottiin.
Professori Martti Häikiöön HP on tutustunut lähemmin vasta viime vuosina, mutta hänen kirjojaan (aiheina mm. Yhdysvallat, Nokia, V.A. Koskenniemi ja P.E. Svinhufvud) on ollut innostavaa lukea jo 1980-luvulta alkaen. Krogerukselta HP kuuli, ettei Martilla ollut vaikeuksia lähteä tukemaan HP:n professorihanketta. Karonkasta keskustelimme myös siitä, mitä aiheita pitäisi ehdottomasti tutkia.
Alkio-opisto oli vahvasti hankkimassa HP:lle professorin arvoa. Juhlassa opistoa edusti tohtori Jaana Laitila, jonka rehtorikaudella opisto on menestynyt paremmin kuin koskaan ennen. HP:llä ja Ullalla on tapana kerran kesässä käydä Päijänteen mökiltämme tervehtimässä nykyistä rehtoria, jolla puolestaan on määräraha varattuna entisten rehtorien lounaisiin. Kiitos Jaana ja terveiset kollegoillesi opistossa. Jaana on kuvassa oikealla.
Myös Sanomalehtien liitto oli hakemuksen vahva tukija. Liiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg aloitti journalismin opinnot vuonna 1987 kuten Ristokin. HP ehti valita hänet myös oppiaineen assistentiksi. Myöhemmin Jukka väitteli tohtoriksi (2004), ja toimi mm. päätoimittajana Salon Seudun Sanomissa ennen nykyistä tehtäväänsä. Jukkaa ei kuvattu hänen puheensa aikana, mutta hänet näet edellisestä kuvassa, istumassa Risto Krogeruksen vasemmalla puolella.
Seuraava puhuja oli Timo Joutsamo, Luostarinmäen lukion historian lehtori emeritus, jonka kanssa meillä on opiskeluvuosilta monia hienoja muistoja, varsinkin kun molempien vaimot opiskelivat samaan aikaan sairaanhoitoa. Ruuhkavuosien ja etäisyyksien takia yhteys lähes katkesi, mutta on nyttemmin syntynyt uudelleen. Puheensa lopuksi Timo ojensi HP:lle MMM 2019 -teoksen, jossa esiteltiin von der Goltz -kirja. Ullalta ja Timolta tuli niin hieno kiitosviesti, että HP ei malta olla sitä blogin lopussa siteeraamatta saatuaan lähettäjiltä luvan.
Dipl.ins. Ilkka Larjomaa on HP:n parhaita ystäviä jo lukiovuosilta 1950-luvun lopulta Turun Norssista. Sen jälkeen ystävyytemme hänen ja vaimonsa Ritvan kanssa on ollut varsin tiivistä, varsinkin nyt kun olemme kaikki Helsingissä. Ilkka ja Ritva ovat myös tyttäremme Susannan kummeja. Jokakesäiset rapujuhlat Karttulan mökillä ovat aina yhtä ikimuistoiset, ja ne merkitään kalenteriin niin ajoissa kuin mahdollista.
Tässä vaiheessa kenraali komensi jaloittelutauon, jonka jälkeen Jukka soitti edellä mainitut kaksi kappaletta. Muuta herkkua olivat Susannan ja Veeran tunteisiin vetoavat puheet, joita monet pitivät illan parhaina. Susanna tarkasteli suhdettaan isäänsä, ja mitä muuta HP on ympäristölleen merkinnyt. Veera taas muisteli Päijänteen luontokouluja, joita pidimme joka kesäkuu noin kymmenen vuoden ajan. Veera kiitteli erityisesti sitä, että isovanhemmilla oli luontokoulujen aikaan kaikki aika varattuna lapsenlapsilleen.
Ja sitten vieraiden arvio juhlastamme. Ulla ja Timo Joutsamo kirjoittivat:
Olipa todella hienot juhlat! Arvokas, mutta samalla rento, hieno akateeminen henki kenraalin johdatuksella upposi meihin täydellisesti. Ympäristö oli juhlalle sopivan arvokas, maukas ateria oli rakennettu tyylillä marskin henkeen ja sitä täydensi hienolla tavalla Jukka Perkon fantastinen musisointi. Ja akateemisen tilaisuuden luonteeseen kuuluivat myös lukuisat hienot ja viisaat puheenvuorot illan mittaan. Kaksi koskettavinta tuli viimeisinä. Susannan ja Veeran puheissa, eleissä ja ilmeissä näkyi selvästi se, että olet onnistunut isänä ja pappana loistavasti.
Kun edellä oleva raportti noudattelee vähän liiankin tiukasti karonkan kaavaa, on mukava liittää lopuksi linkki HP:n vävyn Timon kuvakollaasiin, jota kaunis musiikki sopivasti taustoittaa. Siinä kuvat vaihtuvat ikään kuin tajunnan virran mukaan ja samalla kertovat, että iloisesta ja rennosta illasta oli kysymys. Timon kuvien lisäksi osa kuvista on Juhan ottamia. Kollaasi löytyy täältä . Kollaasin lataus voi kestää jokusen minuutin, mutta sieltä se tulee kuin kympin raitiovaunu.
No comments:
Post a Comment