Koukussa kuntosaliin

Jääkärinkadulla parin talon päässä meiltä on mukava kuntosali, jossa Ulla aloitti harjoittelun viime syyskuussa. Ohjelman rakensi Personal Trainer, mistä Ulla on hyvin ylpeä. Kun HP huomasi selvät positiiviset muutokset vaimonsa liikkumisessa, hän liittyi tammikuussa mukaan, rupesi noudattamaan vaimonsa ohjelmaa ja jätti sauvakävelyn sikseen. Käymme salilla 2-3 kertaa viikossa ja harjoittelemme noin 45 minuuttia kerrallaan. HP on keskittynyt erityisesti lihasvoiman kartuttamiseen. Kuten huomaatte, modernissa kuntosalissa on laitteita vaikka muille jakaa. Sali on ihan erilainen kuin se sali, jossa HP viimeksi 1980-luvulla harjoitteli. Korpilahden kuntosalissa ei juuri muuta ollut kuin kuntopyörä, levypainot ja jokunen käsipaino. Se oli toki ilmainen, mutta ei nykyinenkään sali kallis ole, kun käyttää eläkeläisen korttia, jolla pääsee sisään klo 15 asti. Saunat ja suihkut kuuluvat tietysti hintaan. Ja mikä parasta, sali on vain parin minuutin kävelyn päässä. Sillä on vahva merkitys siihen, että jaksaa lähteä liikkeelle. Saliharjoittelu on myös sosiaalisesti mukavaa; kaikki tervehtivät toisiaan eikä kukaan seuraa, paljonko rautaa sinulla on laitteissasi. Lisäksi laitteet ovat turvallisia ja suorastaan mukavia käyttää. Kun muutaman päivän päästä siirrymme kesälaitumille, pidämme kuntosalissa neljän kuukauden tauon. Tarkoitus on korvata saliharjoittelu monipuolisella mökkiliikunnalla. Hyvää kesää kaikille, ja muistakaahan harrastaa liikuntaa ja pitää huolta lihasvoimasta.

Andrea Bocellin upea konsertti

Viime perjantaina olimme Hartwall-areenalla konsertissa, jossa esiintyi maailmankuulu italialainen Andrea Bocelli(60). Hän on oopperatenori, jonka ohjelmistoon kuuluu oopperamusiikin lisäksi myös kevyempää musiikkia. Iso areena oli loppuunmyyty: mekin olimme saaneet liput joululahjaksi Susannalta ja Timolta, joten ne oli ostettu jo puoli vuotta sitten. HP arvelee, että paikalla oli noin 15 000 katsojaa. Kuvat on otettu ennen kuin areena ehti täyttyä. Glaukoomaa syntymästään asti sairastanut Bocelli sokeutui 12-vuotiaana jalkapallon iskeydyttyä hänen päähänsä. Ennen laulajanuraansa Bocelli ehti opiskella juridiikan tohtoriksi Pisan yliopistossa. Paitsi laulusta saimme nauttia myös komeasta lavastuksesta. Hienosti soitti myös Lohjan kaupunginorkesteri, ja harjoiteltu oli riittävästi. Bocellin ohella lauloivat myös hänen poikansa Matteo sekä kaksi naissopraanoa. Ennen konsertin alkua ehdimme istuskella areenan lämpiössä. Ulla nautti kuohuviinit niin kuin tilaisuuden henkeen sopikin. HP oli astetta rahvaanomaisempi ja herkutteli nakkimukin antimista. Halosille isot kiitokset hienosta joululahjasta.

Uusi parvekegrilli otettiin käyttöön

Tiistaina olimme iltapäiväkylässä Penan residenssissä. Isäntämme grillasi meille herkullista hirvimakkaraa ja parsaa. Sähkögrilli oli Muurikan tuotantoa, ja siitä hyvä, että se kuumensi ruuan yläpuolelta hohkaen. Näin makkaroista tirissyt rasva ei kärynnyt eikä siten häirinnyt naapureiden rauhaa. Ulla oli jälkiruoaksi paistanut makoisan omenapiirakan. HP on ennenkin kehunut Penan parveketta (ks. blogi 9.4.2019). Mutta toistettakoon: leppoisa on siellä istuskella iltauringossa isojen puiden katveessa ja jutella mm. sotahistoriasta. Kiitos Pena.

Mannerheimin voitonparaatista 101 vuotta

Sisällissota tai Vapaussota - kumminpäin tahansa - päättyi virallisesti 16. toukokuuta 1918, kun kenraali Mannerheim marssitti talonpoikaisarmeijansa Helsinkiin pitkin Heikinkatua, joka myöhemmin ristittiin Mannerheimintieksi. Paraati oli upea näytös, se löi laudalta kenraali von der Goltzin kuukautta aikaisemmin toteuttaman paraatin, joka juhlisti voittoa pääkaupungin punaisista. Mannerheim halusi muistuttaa Helsingin asukkaille, että sodan ratkaisi Mannerheim eikä suinkaan von der Goltz. Miten siinä oikein kävi, se selviää HP:n kirjasta Haastaja Saksasta (Docendo 2018). Mannerheimin paraatin vuosipäivää ei enää talvisodan jälkeen ole isommin juhlittu, kun on haluttu korostaa valkoisen ja punaisen Suomen raja-aidan hämärtymistä. Pieniä paikallisia muistamisia vieläkin on. Yhden vuosittaisen kokoontumisen järjestää Ikämiessuojeluskunnan Säätiö, jonka taustavoimat kokoontuvat Klaus Kurjen Rake-saliin juhlalounaalle. Sinne HP:kin oli tällä kertaa saanut kutsun sen vuoksi, että piti samana päivänä esitelmän von der Goltzista ja Mannerheimista seminaarissa, jonka Suomen Sotahistoriallinen Seura järjesti yhdessä em. säätiön kanssa. Seminaarin muut esitelmöitsijät olivat professori Laura Kolbe sekä dosentit Aapo Roselius ja Kari Selen. Mukava oli tavata kuulijoiden joukossa myös vanhoja tuttuja: Seppo Heikonen ja Antti Rantanen ovat Ullan ja Penan koulukavereita Paimion yhteiskoulusta 1960-luvulta. Myös Larjomaan Ilkka oli paikalla, hän otti muutaman kuvan silloin kun HP oli puhumassa. Kiitos Ilkka!

Ullan brunssit Jääkärinkadulla

Ulla kutsui Äitienpäivänä lastensa perheet brunssille, jonka pääsisältö oli Ullanlinnan lohisalaatti ja parsapiirakka. Jälkiruoaksi hän tarjoili marja- ja marenkikakkua. Joukkomme jäi vähän vajaaksi, kun Timppa oli pitkällä työmatkalla Filippiineillä, Veera luki vuoden viimeisiin kokeisiinsa ja töissä oli Kustikin. Kuten tapana on, kaikki kolme äitiämme asettautuivat yhteiseen kuvaan juhlapäivän ja onnistuneen brunssin merkeissä. Kun muut olivat jo lähteneet, Kusti vapautui töistään ja saapui onnittelemaan Mammaansa. Samalla iloitsimme siitä, että Kusti oli saanut opiskelupaikan Haaga-Helian ammattikorkeakoulun englanninkieliselle Global Business -linjalle. Kolmivuotisen tutkinnon jälkeen lukuja on mahdollista jatkaa esim. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tai ulkomailla. Onnittelut opiskelupaikasta.

Jukka Perkon ja Sid Hillen kirkkokonsertti

Ei ole mikään ihme, että Temppeliaukion kirkko on pääkaupunkiseudun kiinnostavimpia nähtävyyksiä ja turistikohteita. Sen verran jylhän komea se on, graniitin sisään rakennettu. Viime perjantaina olimme kirkkokonsertissa, jossa esiintyivät HP:n sukulaismies Jukka Perko ja saksalaissyntyinen suomalainen Sid Hille. Sid soitti pianoa ja Jukka saksofonia ja klarinettia. Musiikki oli mietoa jazzia, kuten kirkkoon hyvin sopi. Salintäysi yleisö oli maksuttomaan konserttiin perin tyytyväinen. Me olimme liikkeellä ystäviemme Ritvan ja Ilkan kanssa. Kirkosta poistuessamme HP:llä oli tilaisuus rupatella Jukan ja Sidin kanssa. Jukan kanssa muistelimme hetken myös proffakaronkkaa maaliskuun alussa (ks. blogi 5.3.2019).

Vappuna ei enää isommin juopotella

Vapun viettomme noudatteli perinteisiä tapoja. Ensin seurasimme Amandan lakitusta Esplanadi-Kauppatorilla. Väkimäärä näyttäisi vuosi vuodelta kasvavan, ja samalla juhlintatavat ovat tulleet siistimmiksi - humalassa toikkaroivia ei näillä kulmilla juuri tapaa. Väkikatselmuksen jälkeen siirryimme aattoaterialla lähellä olevaan Kita-ravintolaan, josta on viime vuosina tullut yksi suosikeistamme. Sitä mielitarjoilijamme huomasi ihmetellä, että meitä oli tällä kertaa vain kaksi. Annokset olivat maukkaita: Ulla tilasi paneeratut jättikatkaravut ja HP annoksen nimeltä Chicken Teriyaki. Vappuaamuna oli Ullanlinnanmäelle saapunut tuhansia hillittyjä juhlijoita. Myös kaupunki oli pannut parastaan organisoimalla tyhjien kuohuviinipullojen keräyksen mallikkaasti: yhdestä kassillisesta pulloja kerääjä sai korvaukseksi elokuvalipun. Vappua viettämässä kanssamme olivat Pena, Susanna ja Timo sekä myöhemmin Jääkärinkadun brunsseilla myös Kusti ja Sakke. Lopuksi HP toivottaa kaikille aurinkoista toukokuuta.