Neljä näkökulmaa vappuun

Laatulehden etusivun pitäisi olla pyhitetty päivän tärkeimmille uutisille. Hesari kuitenkin myy sen mainoksille. Joskus nekin voivat olla yleisestikin ajankohtaisia kuten Elisan koko sivun mainos vapunaaton lehdessä. Mainos istuu tähän päivään ja synnyttää hyvän olon tunteen viestillään: Tänä vuonna ollaan yhdessä etänä. Sen sijaan pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kaipaa kolumnissaan entisten vappujen luokkataisteluhenkeä ilkkumalla porvareita siitä, että paha on nyt mennä vappubrunssille Ullanlinnaan ja ravintolaan silli-ja snapsilounaalle. Toisaalta hän suree sitä, ettei työväestö nyt pääse osoittamaan joukkovoimaansa vappukulkueissa punalippujen loisteessa. HP mietti juttua lukiessaan, että onko tämä satiiria mutta päätyi siihen, että ei ole. Ihan tulee mieleen vanhat taistolaiset parhaina päivinään. Vapunaaton parhaat jutut löytyivät Hesarin yleisönosastosta. Helsinkiläinen Kylli Tikkanen ihmetteli, mikä meitä suomalaisia vaivaa kun emme saa ruokaa omin voimin pelloiltamme. Ja Vesa Huttunen Vantaalta tarjosi ratkaisuksi kaupunkilaisten pikakoulutusta maataloustöihin. Hän muistutti, että vuonna 1939 yksi sukupolvi sai pikakoulutuksen talvisotaan. Että on sitä ennenkin osattu yhdessä ottaa isoa vastuuta, kun on löytynyt tahtoa. Kun Mantan lakitus ei tänä vuonna onnistunut muuta kuin virtuaalisesti, Ulla lakitti oman Mantamme, joka on Jussi Vikaisen patsas Metsänistuttajatar vuodelta 1943. Ullan isä Viljo Airio, joka oli koulutukseltaan metsänhoitaja, sai patsaan häälahjaksi aikaisemmalta työnantajaltaan Vakka-Suomen maatalouskoululta. Kerrotaan, että Vikaisen mallina oli hänen vaimonsa, joka näyttää olleen varsinainen kaunotar. Ulla puolestaan sai hienon patsaan perintönä, ja Jääkärinkadulla se on kunniapaikalla. Patsaan merkeissä HP toivottaa lukijoilleen ja ystävilleen oikein Hyvää vappua. Pidetäänhän yhteyttä.