Gamlat Veeraa juhlimassa

Espoon kaupunki oli niitä harvoja, jotka kielsivät lukioita järjestämään uusien ylioppilaiden lakitusjuhlia kouluissa. Sen sijaan kotiinsa ylioppilaat ja heidän vanhempansa saattoivat kutsua vieraita, kunhan turvavälejä ja muita säännöksiä noudatettiin. Veera, Satu ja Juha päätyivät siihen kaikin puolin hyvään ratkaisuun, että vieraat oli jaettu kolmeen ryhmään: ensimmäiseen vuoroon saivat kutsun Veeran koulukaverit, muut ystävät ja nuoremmat sukulaiset kuten Susanna, Kusti, Sakke ja Timppa. Tämä joukko oli koolla lauantaina 29. elokuuta klo 14 alkaen. Saman päivän illansuussa tapasivat toisiaan Veeran kotitalon naapurit sekä Veeran poikaystävän Roopen vanhemmat. Kolmannen ryhmän muodostimme me "Gamlat", yli 70-vuotiaat, jotka saavuimme juhlataloon sunnuntaina klo 14. Mukava oli tulla kun Veera oli meitä iloisesti ja tyylikkäänä vastaanottamassa kotiovella. Yläkerrassa tapasimme meitä hieman aikaisemmin saapuneet, joita olivat Jääskeläiset, Pena ja Arolat. Kotijoukkoina olivat Veeran vanhemmat sekä velipoika Jaakko, joka hänkin oli selvästi ylpeä sisarestaan. Ulla onnitteli Veeraa Aleksis Kiven teoksella Seitsemän veljestä, josta SKS oli juuri julkaissut 150-vuotisjuhlapainoksen. HP kirjalahja oli Juhana Torkin teos Plutarkhos ja mielen tyyneys. Yhdessä muistimme Veeraa myös stipendillä. Plutarkhoksen myötä tulivat onnittelut myös Risto Krogerukselta Jyväskylästä. Veeran kotijoukot olivat jälleen kerran kattaneet oivat tarjoilut: koronahenkeen hyvin sopivat tapas-tyyppiset ateriat ja kakkukahvit. Päivällisen jälkeen HP esitteli Juhan kokoaman koosteen Toukolan ensimmäisestä luontokoulusta, jossa Veera 8-vuotiaana oli yhdessä Kustin (11) kanssa luontokoulun ensimmäiset oppilaat (ks. blogi 17.8.2009). Tv-ruudun kuvassa Veera ja Kusti esittelevät sieniretkien satoa. Tällaiset vanhat blogijutut ovat todella viehättävää katsottavaa, koska niissä näkyy lastenlasten kehitys kohti aikuisuutta. Luontokouluja pidettiin kaikkiaan kymmenkunta, siis kymmenenä kesänä, ja ne huipentuivat luontokuvaukseen Toscanassa ja aitan rakentamiseen Korpilahdella. Tässä vaiheessa seuraamme oli liittynyt myös Roope, jonka kanssa Veeran suunnittelee yhteistä jatkoa. Roopella on jo opiskelupaikka kauppakorkeakoulussa Lappeenrannassa, Veera puolestaan keskittyy nostamaan yo-kirjoitusten arvosanoja ja työskentelee samalla vakituisessa työsuhteessa Lidlissä. Yhteinen asunto heillä on jo Lappeenrannassa. Satu ja Juha. Olittehan jälleen kerran järjestäneet tyylikkäät juhlat. Parhaat kiitokset siitä. Teillä on hieno koti ja hienot lapset. Paremmin ei voisi olla. Onnea Prinsessa, vielä kerran.

Ritvan ravut ja muikut

Elokuun alkupuolella vierailimme perinteisellä rapu- ja muikkuretkellämme Karttulassa Ritvan ja Ilkan vieraina. Siellä oli ilmaa ja tilaa hengittää vapaasti näin korona-aikanakin. Ohjelmakin oli tuttu ja turvallinen. Tuloiltana nautimme hienon rapuillallisen ja seurustelimme pitkän kaavan mukaan. Toisena päivänä teimme maakuntamatkan Pielavedelle, jossa pääkohteena oli Lepikon torppa. Siitä HP kertoo myöhemmin eri jutussa. Parhaat kiitokset Ritvalle ja Ilkalle. Juttu siis jatkuu, pysykää kanavalla. Niin, ne otsikossa mainitut muikut. Ne me nautimme toisen päivän päivälliseksi. Maukkaita olivat, kun Ritvalla on tapana paistaa ne voissa.

Koronakesän vieraita Toukolassa

Tänä keväänä emme kutsuneet mökille yövieraita lukuun ottamatta lastenlapsia, joiden innokasta tuloa emme halunneet torjua. Jaakko ja Sakke tekivät entiseen tapaa puusouvia, paistoivat lettuja, narrasivat kaloja, kävivät lenkillä ja futaamassa, pitivät iltaisin lukutuntinsa ja yöpyivät Vauvalassa. Heistä muutama kuva. Veera oli yhdessä ystävänsä Minnin kanssa jo viidennen kerran kesävierainamme. Molemmat ovat tämän kevään ylioppilaita. Mökillä he harrastivat lukemista, lenkkeilyä, saunomista ja kiersivät kahdesti Vaarunvuoren luontokierroksen. He ilmoittivat halunsa tulla ensi kesänäkin, ja sehän passaa. Elokuun lounasvieraita olivat Sinikka ja Risto Krogerus. Heidän kanssaan keskustelimme ulkosalla viitisen tuntia maailmanmenosta, grillasimme lihavartaat ja alkuruokana oli venäläinen salaatti. Kahvin kanssa Ulla tarjoili mustikkapiirakkaa ja me miehet nautimme vielä mallasviskit, yhdet tai pari. Parhaat kiitokset kaikille kesävieraillemme. Mukavaa oli olla yhdessä.

Onittelukäyninllä Hankasalmella

Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka järjestivät miellyttävän iltapäivän kauniissa kesäresidenssissään Hankasalmella. Erityishuomion sai Pekka, joka oli äskettäin täyttänyt 75 vuotta. Hienon päivällisen jälkeen kävimme katsomassa Pekan uutta ruohonleikkuukonetta. Kuvassa on myös kahdeksan banaanilaatikollista kuivia koivuklapeja, jotka Pekka antoi HP:lle. Miksi kahdeksan, no siksi, että ne mukavasti mahtuivat Citroeniin. Samalla kiertelimme Pekan kotitalon (1700-luvulta) tilukset. Kesäpaikan portilla on vanha myllynkivi, joka nyt jo puretussa tuulimyllyssä jauhoi talon viljat. Kiitos Marja-Leena ja Pekka mukavasta tapaamisesta. Seuraavan kerran tapaamme sitten Veeran yo-juhlissa elokuun lopulla.

Uskolliset vieraat Toukolan rannassa

Vaikka tapanamme ei ole ruokkia Päijänteen sorsia, ne silloin tällöin piipahtavat meitä tervehtimässä. Rohkeimmat tulevat jopa maihin syömään mustikoita, silloin kun itsekin liikumme ulkona - näin siksi, että sorsat tietävät, että silloin ei tarvitse pelätä metsän pikkupetoja kuten villiminkkejä. Tämän kertaiset vieraamme, yhteensä kymmenkunta, viihtyivät hyvin saunarannassa ja tuntuivat jopa hieman keimailevan kuvaajalle. Näin loppupuolella kesää poikaset olivat jo varsin isoja. Ensimmäiseen kuvaan HP sai vangittua joukkoa johtaneen emosorsan syömässä mustikoita. Kuten huomaat, sorsan värit sulautuvat hyvin metsämaastoon. Kiintoisaa on ollut kesän mittaan seurata, miten sorsaemot kouluttavat poikasiaan sekä varovaisuuteen petojen varalta että etsimään ravintoa. Vähän aikaisemmin HP seurasi erästä tällaista koulutustuntia, jonka aikana joukkoa johtanut emo äänimerkein antoi ohjeita. Terävän varoitusäänen perusteella poikaset ryntäsivät salamanopeasti yhteen ja muodostivat pyöreän ison karvalakin muotoisen keon. Tarkoitus kai oli, että muodostelma näyttäisi isolta eläimeltä, niin kuin näyttikin. Harmi vain, ettei HP:llä ollut kameraa matkassa.

Grillattua ahvenfilettä ja silakkakukkoa

Kun heinäkuussa kävimme mökiltä kotonamme, meille oli tarjolla kaksi mieluisaa kutsua. Toinen oli Espoon Nuottalahteen, jossa Satu ja Juha tarjosivat oivan päivällisen: pääruokana grillattuja ahvenfileitä, joita HP oli toivonut. Kun ilma oli hieno, kattoterassilla oli leppoisaa nautiskella ruoasta ja toinen toistemme seurasta. Mukavaa oli eikä koronaa juuri muisteltu. Katsotaanpa tarinan jatkoksi muutama päivälliskuva. Se toinen kutsu tuli lankoveli Penalta. Hänen ehdotuksestaan tapasimme Senaatintorilla, jossa on lukuisia herkkupaikkoja. Pena oli jo käynyt testaamassa paikkoja ja hän suositteli Sea Horsen pikku myymälää. Sieltä ostimme oluet ja herkulliset pienen piirakan näköiset kalakukot, jossa ahvenen ja muikun korvasi silakka. HP suosittelee, tätä kannattaa käydä kokeilemassa. HP pani merkille, miten Senaatintorilla ihmiset noudattivat hienosti turvaohjeita, toisin kuin Olympialaiturin Cafessa, jossa Ruotsiin lähdössä olleet matkustajat tungeksivat baaritiskillä kiinni toisissaan ja vähät välittivät kuulutuksista, joissa toistuvasti kehotettiin pitämään turvavälit. Kiire oli nauttia olut tai kaksi ennen laivaan nousua.