Juhani-serkun tyylikkäät ysikymppiset

Raumanhovista suunnistimme Eurajoelle, Villa Lokariin, joka on komeaan kartanotyyliin saneerattu entinen Irjanteen kylän osuusmeijeri. Villa Lokari siitä tuli, kun niin sanottu Lokari-Laine, autojen varmuuslokasuojien keksijä ja tekijä vaurastui ja osti kiinteistön ja kunnosti sen kodikseen. Nykyisin ravintolassa on satakunta asiakaspaikkaa, ja sen seiniä koristavat monet taideteokset. Miksi me olimme paikalla, selviää seuraavasta kutsukortista.

Juhlan aiheena oli se, että HP:n ja hänen sisarensa Johannan serkku Juhani täytti kunnioitettavat 90 vuotta. Hänen kolme lastaan Anna-Kaarina, Heikki ja Päivikki vastasivat juhlan järjestelyistä ja kutsuista. Meitä Juhanin sukulaisia ja läheisiä ystäviä oli koossa kuutisenkymmentä. Oli mukavaa tulla paikalle, kun iloiset ilmeet ja aidon juhlan tuntu hallitsivat ilmapiiriä. Hienoa oli nähdä, että Juhani oli ikävuosistaan huolimatta solakka, ryhdikäs ja kaikin puolin hyvinvoivan oloinen. Emme olleet tavanneet kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta puhelimessa ja sähköpostilla olimme toki viestitelleet.

Kun olimme valinneet paikkamme, Juhanin poika Heikki toivotti meidät tervetulleiksi ja puhui kauniisti isälleen, joka kuunteli lähes liikuttuneena.Juhla jatkui noudattaen sitä parasta perinnettä, jossa pääosassa ovat koskettavat puheet. Päivän sankari luonnollisesti aloitti tämän vapaan sanan osuuden, ja varsin moni hänelle vastasi. Pääteemaksi nousi Juhanin keskeinen rooli sukyhteisössä, varsinkin suvun historian vaalijana.

Yhtä pääroolia juhlassa näytteli Satakuntalainen pitopöytä, jonka Villa Lokari oli vaivoja säästämättä kattanut. Pöydän antimia erikseen luettelematta HP mainitsee vain herkullisesti graavatut lohen ja siian, kaikki Eurajoen lähivesiltä pyydettyjä. Lähiruokaa oli muukin tarjonta.

Juhlamusiikista vastasi Juhanin vävy Matti sekä lapsenlapset Eveliina, Juha ja Lauri. Yhdessä lauloimme heidän johdollaan Juhanin ja Anjan häävirren Niin ihanaa on ylistää.

Kaikin puolin upea juhla päättyi kahviin ja kakkuun. Onnittelut vielä kerran Juhanille ja suuret kiitokset juhlan järjestäjille. Olihan ikimuistoinen iltapäivä.

Matkalla Eurajoelle löytyi Rauman seminaari

Seuraavassa blogissa HP kertoo, miksi menimme Raumalle Arolan uudenkarhealla Opel Astralla. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Vuojoen kartanossa Eurajoella, mutta sen palvelut olivat näin talvikautena kovin niukat. Niinpä varasimme huoneet hotelli Raumanhovista, joka olikin tasokas hotelli, entinen vuonna 1933 valmistunut suojeluskuntatalo. Siellä yöpyi samaan aikaan HIFK:n jääkiekkojoukkue, jolla oli edessä ottelu Rauman Lukkoa vastaan. Siistit huoneet, hyvä palvelu ja tasokas aamiainen alakerran Mr. Jones -ravintolassa. Ennen majoittumista kiertelimme Vanhaa Raumaa, joka on Unescon suojelukohde ja kaikin puolin hieno nähtävyys. HP:n pyynnöstä Heikki etsi vanhan 1890-luvun lopulla rakennetun seminaarin, jonka nelivuotisen kurssin kävi 1930-luvun lopulla HP:n isä Oskari Perko.

Arvokas seminaarinmäki kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Nykyisin seminaarin rakennukset ja puistoalue ovat Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen käytössä ja hienosti kunnostettuja. Miesopettajien koulutuspaikaksi perustettu seminaari oli yksi Suomen ensimmäisistä opettajakouluista. Seminaarirakennusten arkkitehti oli Jac. Ahrenberg. Kun ilma oli varsin kehveli, päätimme, että Raumalle täytyy tulla uudemman kerran katselemaan ja kuvaamaan.

Veera ja Vilma lähdössä Nizzaan

Myös tänä keväänä jouduimme jättämään matkamme Nizzaan nuoremmille. Kahden viikon matkasta maaliskuun lopulla ensimmäisen viikon käyttävät Juha, Satu ja Jaakko. Toiselle viikolle menevät Veera ja ystävänsä Vilma, molemmat Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteen opiskelijoita. Varmaan he lähettävät kuvia ja tekstiä tällekin palstalle.

Viime sunnuntaina Veera ja Vilma piipahtivat Jääkärinkadulla päiväkahvilla, jolloin keskustelimme sekä heidän opinnoistaan että tulevasta Nizzan matkasta. Kiintoisa oli myös uutinen siitä, että Veera aikoo tehdä opintoihinsa kuuluvan vaihto-opiskelijakauden (neljä kuukautta) Antibesin yliopistossa, joka on Ranskan Rivieralla lähellä Nizzaa. Oheisessa kuvasssa näkyy myös kaunis kukkakimppu, jonka Vilma toi Ullalle. HP:n mielestä se oli osoitus hyvästä kotikasvatuksesta.