Vuoroin vieraissa

Rakkaiden ystäviemme Ritvan ja Ilkan kanssa meillä on useita tapaamisia vuosittain. Tapana on ollut, että elokuussa syömme rapuja Karttulassa ikään kuin kesän viimeisenä huipentumana. Ja sitten vuorossa on alkusyksyn tapaaminen Jääkärinkadulla, jossa Ulla tarjoaa syksyisen päivällisen. Viime vuonna pääruokana oli Penalta saatu hirvipaisti. Tänä vuonna söimme alkuun sienipiirasta, pääruokana olivat kaalikääryleet ja jälkiruokana karpalokiisseli. Kaalikääryle on sillä tavalla sesonkiruokaa, että alkusyksystä kaali on pehmeää ja maukasta.

Jälkiruoan jälkeen joimme vielä espressot, jota me miehet täydensimme mallasviskillä. Näin keskustelu vauhdittui mukavasti.

Seuraava tapaaminen onkin sitten jo viikon päästä junassa. Minne Pendolino meidät vie, siitä HP kertoo myöhemmin.

Tervehdys edesmenneeltä kollegalta

HP muistaa lämmöllä edesmennyttä kollegaansa Ilkka-Pekka Innasta, joka opetti Alkio-opistossa äidinkieltä ja kirjallisuutta. Suhteesta tuli läheinen muun muassa siksi, että asuimme opiston alueella samassa paritalossa. Siinä missä HP syksyllä 1980 aloitti uransa kansanopistossa, Ipi oli ainoa, joka oli opettanut jo Perniössä ennen kuin opisto muutti Korpilahdelle 1974. Innasten perheen kanssa istuimme muutaman kerran vuodessa iltaa ja keskustelimme sekä opiston ongelmista että kirjallisuudesta. Ipillä oli laaja ja monipuolinen kirjasto, ja hänen ehdoton suosikkinsa oli Mika Waltari. Ipilta HP osti komean kirjasarjan "J.V. Snellmanin kootut teokset I-XII", joka ilmestyi WSOY:n kustantamana vuosina 1928-1932. Kun Ipi muutama vuosi sitten kuoli, olimme Ullan kanssa häntä Muuramessa saattelemassa.

Viime keväänä tapasimme Ipin lesken Helyn päiväkahvilla Kappelissa. Siitä kiitokseksi Hely lähetti Ipin kirjastosta teoksen "Viipurin valloitus", joka ilmestyi heti sisällissodan jälkeen 1919. Teoksen kirjoittajat ovat jääkäriluutnantti Heikki Nurmio ja jääkärikapteeni Leonard Grandell. Vaikka kirjoittajat olivat valkoisen armeijan upseereita, teos on varsin tasapuolinen kertomus siitä, miten valkoinen armeija valtasi Viipurin punaisilta.

Kesän lopussa vierailimme Helyn kotona Muuramessa, jossa meille tarjottiin maistuvat piirakat ja päiväkahvit. Muistelimme yhteisiä vuosiamme Alkio-opistossa 1980-luvulla, jolloin Hely oli opiston kurssisihteeri. Myöhemmin hän väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa. Meidätkin oli kutsuttu mukaan sekä väitökseen että iltakaronkkaan.Tästä HP kertoi blogissaan 5. marraskuuta 2014.

Tapaamisen lopuksi Hely poimi meille matkaevääksi omenoita puutarhastaan. Suuret kiitokset siitä, että otit yhteyttä ja järjestit tapaamisen. Ensi kesänä on miedän vuoromme tarjota päiväkahvit Toukolassa.

Ullan, Timon, Susannan ja HP:n tehoketju

Jutussaan 24.syyskuuta HP kertoi, miten Pekan tuomat 14 banaanilaatikollista koivuklapeja turvaavat ensi vuoden takkapuiden tarpeen Toukolassa. Koska HP ei raaski polttaa koivua kiukaassa, saunapuut on tähän saakka, siis vuodesta 1984, otettu omalta tontilta. Nyt jäljellä on enää isoja mäntyjä ja isoja koivuja. Vaikka niitä on kymmenittäin, ehkä noin sata, HP ei niihin enää koskenut vaan saunapuut ostettiin enimmäistä kertaa muualta, Putkilahden klapikauppiaalta, joka toi puut Toukolan parkkipaikalle. Tilaus oli kaksi heittokuutiota leppäklapeja. HP oli ajoittanut tilauksen viikonloppuun, jolloin Susanna ja Timo tulivat pariksi päiväksi mökille.

Klapien kantoa varten perustettiin Timon oivalluksesta ketju, jossa Ulla ja Timo täyttivät parkkipaikalla puukoppia ja isoja kantokasseja, jotka Timo kuljetti kottikärryillä yläterassille. Sieltä Susanna kantoi kopat ja kassit rantaan pitkin rappuja, joita on yhteensä 62. Saunalla HP ja Susanna pinosivat puut katon alle. Koko urakka kesti noin tunnin, joten työ tehtiin rivakasti ja jokainen sai tililleen kelpo kuntosuorituksen.

Muutenkin Toukolan kesän viimeinen viikonloppu, siis vuonna 2023, sujui mallikkaasti. Susanna ja Timo kävivät sienessä Vaarunvuorella, syötiin hyvin ja saunottiin. Ynnä todettiin, että leppäklapit paloivat iloisesti ja tuottivat mukavasti lämpöä kiukaaseen.

Kiitos Susannalle ja Timolle käynnistänne ja avustanne puusouvissa. Jäädään odottamaan ensi kesää.

Ensi visiitillä Laukaassa

Ystävämme Sinikka ja Risto hankkivat pari vuotta sitten itselleen vapaa-ajan asunnon Laukaasta. Vaikka paikka oli kuta kuinkin valmis, he ovat sitä viimeistelleet mieleisekseen. Ja kelpo paikka ympärivuotiseen käyttöön, kolmelle sukupolvelle, siitä on tullutkin, kuten vierailullamme saatoimme todeta.

Alkutervehdysten jälkeen tutustuimme paikkoihin. Päärakennus on vankkaa lautahirttä (kuva tosin on otettu "kyökin puolelta"), tontti mukavan tasaista rantakoivikkoa, ja isännän mielipuuhaa näytti täälläkin olevan puusouvi.

Muuten seurustelimme sisätiloissa. Juttua riitti, kun emme olleet muutamaan kuukauteen tavanneet. Sinikan valmistama kolmen ruokalajin päivällinen oli todella maukas, kuten oli Riston tarjoama mallasviskikin.

Kiitos Sinikka ja Risto, kun saimme viettää ihanan loppukesän päivän vierainanne. Mukava oli todeta, että mökkihankintanne oli kaikin puolin onnistunut.