Toukolan ensimmäinen luontokoulu

Toukolan ensimmäisen luontokoulu kesti kuusi päivää, 11.-16.elokuuta 2009. Oppilaina olivat Kusti (11) ja Veera (8).Ensimmäinen tehtävä tulomatkalla Helsingistä oli tutustua Heinolan torin tuoretuotteisiin ja niiden alkuperään. Toukolassa nautittiin sitten ensimmäinen luontoaiheinen välipala, eli Hienolan torilta ostettuja maukkaita herneitä.

Luontokoulun kirjasto sijaitsi Vauvalassa.

Yksi Luontokoulun oppitunteja oli vihdanteko. Vihta on syytä tehdä rauduskoivun oksista. Rauduskoivun tuntee siitä, että puun runko on tumma, toisin kuin sitä yleisemmän hieskoivun, jonka runko on valkoinen.

Kasvien keruu oli yksi Luontokoulun pääteeemoja. Niiden kiinnittäminen herbarioon jäi syksyyn, kunnes kasvit ovat prässissä riittävästi kuivuneet.

Kusti ja Veera näkivät monia kiinnostavia eläimiä, kuten teeren ja neljän kurjen ryhmän Veijon pellolla. Ehkä vaikuttavin oli iso etana, joka silminnähden ihastui tutkija Kustiin.

Kustin ja Veeran sieniretket olivat päivittäisiä. Kuvassa on kokoelmaa retkien tuloksista. Kerran saimme nauttia maittavaa kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera.

Myös mansikan istutus oli ohjelmassa. Saa nähdä, miten taimet ensi kesänä jaksavat, sen verran kivikkoista on Toukolan maasto.

Monen vuoden jälkeen Toukola sai myös linnunpöntöt. Kuvassa Kustin ja Veeran nimikkopöntöt. Vähän kauempana ovat Jaakon ja Sakken päntöt.

Mato-onginta oli myös ohjelmassa. Kusti sai lyhyessä ajassa kuusi ahventa ja Veera kaksi. Särkiä ei laskettu, mutta niitä tuli kolme.

Ahvenet luonnollisesti savustettiin, ja niistä tuli herkullinen lounas.


Puusouvi oli yhden iltapäivän ohjelmassa. Aika lailla saimme lämpöä ensi vuoden varalle.

Luontokoulun viimeinen iso ponnistus oli kolme tuntia kestänyt Vaarunvuoren luontopolun kierros, epäilemättä Suomen hienoimmissa maisemissa.

Puolimatkassa oli mahdollisuus paistaa makkaraa.

Retken aikana teimme monia havaintoja luonnosta ja sen eläimistä.

Välillä isot kaatuneet puut vähän haittasivat retkeilyä.

Luontokoulu päättyi todistusten jakoon Toukolan tuvassa.

Kusti ja Veera pitivät koko koulun ajan myös päiväkirjaa siitä, mitä olivat nähneet ja kokeneet.

Toukolan uusi rantaterassi

Heinä-elokuun vaihteessa rakensimme Toukolaan uuden rantaterassin, pinta-alaltaan 24 neliötä. Entinen terassi oli 18 vuotta vanha jo sen verran pehmennyt, että uusi oli tarpeen.

Heimopäällikkö sai apua Juhalta (vanhan terassin purku ja uuden terassin "juoksujen" (lattialankut) asennus, sekä Timpalta (kansilaudoitus ja kaiteiden asennus). Kaiteet olivat kestäneet ajan hammasta hyvin, joten ne kierrätettiin uuteen terassiin.

Apujoukkoihin kuuluivat ensi vaiheessa myös Veera ja Jaakko.

Sekä toisessa vaiheessa Kusti ja Sakke.

Kun terassi oli valmis, sitä juhlittiin asianmukaisesti kuohujuomalla.

Vanhat vuonna 1981 ostetut kalusteet siirrettiin nyt rantaan yläterassilta, kun sinne saimme Halosten Atlantaan jokunen vuosi sitten hankkimat kalusteet (ks. kuvia juhannusjutusta).

Kulttuurimatka II: Läntinen Uusimaa

Viime viikonloppuna olimme Päätoimittajien yhdistyksen senioriklubin kesäretkellä läntisellä Uudellamaalla. Lauantain teemana oli tutustuminen Porkkalan miehityksen (toki virallinen termi on Porkkalan vuokraus) historiaan. Näimme mm. puna-armeijan tekemiä bunkkereita, Igor-museon, punasotilaiden hautamuistomerkin sekä Sjundbyn linnan, jossa oli punajoukkojen esikunta. Hurjia juttuja myös kuulimme.

Sjundbyn linna on hieno nähtävyys. Se on rakennettu 1500-luvun puolivälissä ja on ollut siitä saakka ollut myös asuttuna - välillä siis venäläisten käytössä - sellaisenaan vanhin suomalainen rakennus. Kuuluisia sotapäällikköjä kasvattaneet Hornin ja Tottin suvut ovat hallinneet linnaa, sekä viimeksi Adlercreutz-suku 1700-luvulta alkaen.

Sunnuntain teemana oli tutustuminen Länsi-Uudenmaan ruukkeihin. Ruukithan olivat 1700-luvulla perustettuja rauta-, kupari- tai lasitehtaita, mutta edellytyksenä ruukki-nimen saamiselle oli, että niissä oli myös isot pellot ja metsät (olivat siis omavaraisia) sekä riittävä määrä asuntoja ja muita palveluita. Ruukinpatruunan asumus oli yleensä linna tai kartano.

Tutustuimme Mustion, Fagervikin ja Fiskarsin ruukkeihin. Yläkuvassa Mustion Linna, jossa myös yövyimme ja söimme hienon illallisen Linnankrouvissa. Mustion Linna on puurakenteinen ja sellaisena poikkeuksellinen. Kuten kuvasta näet, sen pintaa parhaillaan ehostetaan. Mustiossa oli myös ensimmäisenä Suomessa kaksinkertaiset lasi-ikkunat. Myös patruuna Hjalmar Linder omisti Suomen ensimmäisen auton vuonna 1904, oli muuten Renault-tehtaan tuotantoa. Linder osti sen käytettynä Belgiasta, ja kun kukaan Suomessa ei osannut ajaa autoa, osti samalla myös belgialaisen kuljettajan. Auton vauhti oli huimat 25 km/t.

Fiskarsin ruukkikylä on joenvarteen rakennettu tyylikäs ja kodikas kokonaisuus toreineen, liikkeineen, ravintoloineen ja museoineen. Fiskarsin linna on komein kaikista. Rakentaminen aloitettiin 1800-luvun alussa arkkitehti Bassin johdolla, mutta kun tulos ei tyydyttänyt patruunaa, hänet vaihdettiin Engeliin. Että semmoista omanarvontuntoa.

Fiskarsin ruukkikylä on muuten sellainen, että sinne kannattaa mennä viettämään kaunista kesäpäivää. Matka Helsingistä ei ole kuin noin 50 km.

Kirkkonummen Eestinkylässä piipahdimme viehättävässä Maatilapuodissa.

Kulttuurimatka I: Kajaani

Toissa viikonloppun vietimme Karhu-koplan (opiskeluajan kavereitani) kesäkokouksessa Kajaanin Lontassa Nuasjärven rannalla. Isäntänä ja emäntänä olivat Simo ja Pirkko Soininen. Heidän kesäpaikkansa on perintötila, rakennettu joskus 1920-luvulla. Valitettavasti hirsitalon komea torni jää kuvassa puíden varjoon. Soiniset ovat jo vuosikausia entisöineet residenssiään, joka on niin arvokas, että se on Museoviraston suojeluksessa.

Tavaksemme on tullut lähestyä tapaamisissa paikallista kulttuuria. Simo, joka on aktiivinen jäsen paikallisessa Elias Lönnrot -seurassa, vei meidät ensin taloon, jossa Lönnrot oli asunut, hoitanut piirilääkärin virkaansa ja kerännyt Kalevalaa.

Toisena kohteena oli Eino Leinon lapsuuden koti, nykyisin hienosti varustettu perinnetalo, jonka emännän kanssa Simo näytti tulevan kovin hyvin toimeen. Pitävät kuulemma Kajaanin Eino Leino -seuraa kahdestaan pystyssä, ainakin melkein kaksin.

Pientä häikkää edelleen

Edellisessä jutussani 7. heinäkuuta kerroin, että linjat olivat kesämökillä sen verran tukossa, etten saanut 3.7. kirjoittamaani juttuani kuvitettua. Lupasin tehdä kuvituksen 16-17.7. Helsingissä. Niin teinkin, mutta juttu päivittyi aikaisempaan luontipäiväänsä: eli "Monenlaisia vieraita Toukolassa" on luettavissa, kunhan kelaat blogia hieman taaksepäin.

Pientä häikkää linjoilla

Olen yrittänyt päivittää blogiani mökiltä käsin, kun vieraitakin on ollut paljon, mutta ongelmana on se, etten saa kuvia liitettyä tekstiin. Syyksi arvelen sen, että laajakaistani käyttää täällä 3 G:n sijasta 2 G:tä. Jos tiedät syyn olevan jonkun muun, kerro.

Kun seuraavan kerran olemme Helsingissä 16-17. heinäkuuta, hoidan päivityksen silloin.
Hyvää kesän jatkoa kaikille.
Heimopäällikkö

Monenlaisia vieraita Toukolassa

Juhannuksen jälkeisellä viikolla paistoimme Kustin ja Saken kanssa lettuja ulkogrillissä. Kun tuoksu oli huumavan hyvä ja kantautui aina järvelle saakka, vieraaksemme ylätasanteelle tallusteli sorsaemo viiden poikasensa kanssa. Lettuja emme niille tohtineet antaa, sen sijaan pari palaa perunalimppua. Tultuaan kylläisiksi ryhmä taapersi arvokkaasti jyrkkää rinnettä alas Päijänteeseen.

Viikko juhannuksen jälkeen Susanna ja Timo tulivat hakemaan poikiaan kotiin, koska heillä oli edessä viikon matka Toscanaan yhdessä Timon siskon Krissen ja hänen perheensä (Klasu ja 5 lasta, iät 1-10 v.). Toukolassa Susanna tapasi myös kumminsa Ritva ja Ilkka Larjomaan, jotka ovat pitkäaikaisia ystäviämme. Heimopäällikkö valmisti vieraille kesän mieliruokansa, Paella a la Villa Veronican, jonka reseptin löydät Jarven Kurmeesta (linkki oheisena).

2. heinäkuuta olimme Jyväskylässä Pirjo Mustajärven 60-vuotiskahveilla, jossa tapsimme vanhoja ystäviämme Alkio-opiston ajoilta. Laitan kuvan päivänsankarista.

Lopuksi taltioin muutamia kuvia Kustin ja Sakken kesäruutineista Toukolassa. Ensin Kylmäkkö-Kustin tekemät lohileivät.

Sakke oli perunankuorimisvastaava. Huomaa asiaan kuuluvat hansikkaat.


Välillä piipahdimme Joutsan kesätorin kahviteltassa.

Isoveli lukee iltasatua pikkuveljelleen. Takkatuli korvaa mailleen menneen auringon.

Mamman iltasadun vuoro oli vähän ennen nukahtamista.