Prinsessamme penkkariajelulla

Niin se aika kuluu. Ei ole montaa hetkeä siitä, kun HP kertoi Veeran 18-vuotissynttäreistä. Nyt Prinsessa valmistautuu yo-kirjoituksiin. Lukuloma alkoi torstaina penkkariajellulla. Espoossa autoletkassa oli 30 autoa, vähän isommassa Helsingissä noin sata. Veera ja Minni olivat hankkineet penkkariajoihinsa vaaleanpunaiset haalarit varmistamaan, että hauskaa oli tulossa. Me tukijoukot odottelimme penkkariautoja Espoon Matinkylässä, jossa tungos ei ollut pahimmillaan. Penkkariajon jälkeen HP ja Ulla palasivat metrolla Stadiin. Satulta he olivat saaneet Jaakon rippikuvan, jonka HP laittaa juttunsa loppuun - komea nuorimies tämä Jaakko. Veera ja Espoon muut abiturientit valmistautuivat abi-risteilyynsä Tallinnaan, jossa he yöpyivät maineikkaassa Virussa. Kiitos Veera kutsusta seuraamaan penkkariajelua. Ja menestystä yo-kirjoituksiin.

Luxenburgin kreivi Estoniassa

Jokakeväinen huoltolomamme osui tälläkin kertaa Kalev Spahan Tallinnassa. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan, vallankin kun Kalevin täysremontti on äskettäin valmistunut. Neljän päivän aikana nautimme erilaisista hieronnoista, kuntosalin palveluista ja erityisesti uuden ravintolan tarjonnasta. Pari kertaa kävimme syömässä myös muualla. Kulttuuriohjelmassamme oli -kuten yleensä - Estonia-teatterin esitys, joka tällä kertaa oli Franz Lehárin Luxenburgin kreivi. Kerta kaikkiaan komea esitys: hyvät laulajat, kunnon lavasteet, sopivan rento tarina ja viihdyttävä musiikki, kuten opereteissa yleensä. Päärooleissa lauloivat Reigo Tamm ja Helen Lokuta. Lehárin kreivi on ollut Estonian ohjelmistossa neljä kertaa aikaisemminkin: vuosina 1912-13, 1916-17, 1943-44 ja 1986-87. Se on sopinut esitettäväksi niin Venäjän, Saksan, neuvostovallan kuin itsenäisen Vironkin aikana. Sellaistahan se hyvä klassinen musiikki on - ei erityisen herkkää poliittisille virtauksille.

Päijänteen Järkisärki oli ensimmäinen

Viime päivinä on mediassa hehkutettu Nurmeksessa sijaitsevan kalanjalostustehtaan särkikalatuotetta, jonka kerrotaan muistuttavan tonnikalaa. Tuote tuli kauppoihin tammikuussa 2020. Jutuissa on annettu ymmärtää, että kyseessä olisi ainutlaatuinen uutuus. Näin ei suinkaan ole, sillä kymmenisen vuotta sitten Korpilahdella toimiva perheyritys nimeltä Järkisärki toi oman tuotteensa markkinoille, ja sitä on myyty sen verran kuin pieni yritys on pystynyt valmistamaan. Korpilahden särjet ovat Päijänteestä ja Nurmeksen taas Pieliseltä. Joten tilaa on hyvin kummallekin, ja vielä uusillekin yrittäjille. Järkisärkeä monet kerrat syöneenä HP suosittelee tätä aliarvostettua kalaa muillekin. Kyselkääpä kaupoistanne.

Maailmalta löysin itseni

Olimme männäviikolla Ritvan ja Ilkan kanssa Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeck -näyttelyä, joka on museohistoriamme suurimpia menestyksiä. Viimeisinä päivinä katsojia oli pitkiksi jonoiksi asti, nelisen tuhatta per päivä. Samaan aikaan Helenestä kertova Antti J.Jokisen elokuva veti täydet katsomot, heti ensimmäisenä viikonloppuna yli 30 000 katsojaa. Ateneumissa oli esillä noin 130 Helenen teosta, joista HP laittaa malliksi muutaman. Näyttelyn otsikko Maailmalta löysin itseni kertoo siitä, miten Helene matkavuosinaan ympäri Eurooppaa imi vaikutteita ja kehitti omaa ilmaisuaan. Parituntisen taidenautinnon jälkeen ajoimme spåralla Jääkärinkadulle, jossa Ullalla oli valmiina - lämmittämistä paitsi - tammikuulle hyvin sopivat splinit. Tänään HP kohtasi Helene Schjerfbeckin uudelleen, tällä kertaa HAM:ssä, mutta se onkin jo toinen juttu.

Ullan brunssit Jääkärinkadulla

Ulla ei isommin markkinoinut synttäreitään tässä jokunen päivä sitten. Sen verran olimme varautuneet, että HP paahtoi maukkaat lohileivät ja jälkiruoaksi oli tarjolla kauniisti suklaalla koristettu täytekakku. Siinä yhdeksän paikkeilla tulivat sitten vieraiksi Susanna, Timo ja Kusti. Sakke oli mennyt kouluun jo kahdeksaksi ja ilmoitti Mammalleen tulevansa synttärikahville koulun jälkeen. Keskustelu liikkui paljolti Susannan Brysseliin lähdön merkeissä. Asunto hänellä jo on, ja hiihtolomalla Haloset menevät joukolla katsastamaan paikkoja vähän tarkemmin. Yhden viikonloppumatkan Susanna ja Timo ovat jo tehneetkin.

Ilkka Kanerva haki ja sai julkisuutta

Se että turkulainen kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) ei tahdo nykypolitiikassa oikein saada julkisuutta, on kokeneelle mediapoliitikolle varmasti kova pala. Niinpä hän kutsui tänään kiireesti koolle eduskunnan puolustusvaliokunnan pohtimaan sitä, pitäisikö suomalaiset rauhanturvaajat, joita on Irakissa noin 50 kriisinhallintatehtävissä, kutsua kotiin, koska tilanne näyttää vaikealta. Ike hyvä, ei se nyt ihan näin voi mennä, että heti kun vähän ammutaan, luikitaan kotiin. Nämä rauhanturvaajat ovat sillä tavalla ammattisotilaita, että ovat - vaikka olisivat tulleetkin reservistä - tehneet määräaikaisen työsopimuksen kriisihallintamissioonsa, johon heidät on koulutettu. Suomi kutsui vielä jokunen vuosi sitten itseään rauhanturvaamisen suurvallaksi, eikä anna hyvää kuvaa, jos heti ensimmäisten paukkujen tullessa mietitään vetäytymistä tehtävästä.

Historian lehtori ikonimaalarina

Kuten viime vuoden viimeisessä jutussa (blogi 29.12.) kerrottiin,matkustimme uuden vuoden aatoksi Turkuun juhlimaan vanhojen opiskelu- ja assistenttiystävien kanssa. Sitä ennen kävimme HP:n vanhempien haudalla sytyttämässä uuden kynttilän. Tarkoitus oli mennä jo joulun alla, mutta kun HP:tä vaivasi lievä väsymys, hän kysyi isältään, voisiko käynnin siirtää vähän myöhemmäksi. Mihin isä-Oskari vastasi: "Sopii hyvin, eivät nämä asiat enää ole niin päivän päälle." Tämä vastaus tuli siis taivaskanavalta. Uutta vuotta otimme vastaan Riitta-Liisa ja Jouko Lahteron hienossa kulttuurikodissa lähellä Turun urheilupuistoa. Alkuun ihastelimme Reino Keron villasukkia, jotka hänen sisarensa oli taidokkaaksi kutonut ja jotka mukavasti lämmittivät 80-vuotiaan professorin jalkoja. Hienoa oli tutustua isännän maalaamiin ikoneihin, joita hän oli tehnyt Turun työväenopiston ikonikerhossa. Yhden maalauksen tekoon kului noin vuosi (kaksi tuntia kerran viikossa). Osan ikoneista Jouko oli antanut lastensa perheille, mutta runsaasti niitä oli myös kotosalla, kuten alla olevista kuvista näemme. Kiintoisaa oli kuunnella Joukon esitystä ikonitaiteen teosta ja jokaisen kuvan historiasta. Kuvasarjan viimeisin kuva on joulun ikoni. Ortodokseilla ikoneita on myös pääsiäiseksi. Riitta-Liisa ja Jouko. Parhaat kiitokset hienosta juhlaillasta.