Koronakesän vieraita Toukolassa

Tänä keväänä emme kutsuneet mökille yövieraita lukuun ottamatta lastenlapsia, joiden innokasta tuloa emme halunneet torjua. Jaakko ja Sakke tekivät entiseen tapaa puusouvia, paistoivat lettuja, narrasivat kaloja, kävivät lenkillä ja futaamassa, pitivät iltaisin lukutuntinsa ja yöpyivät Vauvalassa. Heistä muutama kuva. Veera oli yhdessä ystävänsä Minnin kanssa jo viidennen kerran kesävierainamme. Molemmat ovat tämän kevään ylioppilaita. Mökillä he harrastivat lukemista, lenkkeilyä, saunomista ja kiersivät kahdesti Vaarunvuoren luontokierroksen. He ilmoittivat halunsa tulla ensi kesänäkin, ja sehän passaa. Elokuun lounasvieraita olivat Sinikka ja Risto Krogerus. Heidän kanssaan keskustelimme ulkosalla viitisen tuntia maailmanmenosta, grillasimme lihavartaat ja alkuruokana oli venäläinen salaatti. Kahvin kanssa Ulla tarjoili mustikkapiirakkaa ja me miehet nautimme vielä mallasviskit, yhdet tai pari. Parhaat kiitokset kaikille kesävieraillemme. Mukavaa oli olla yhdessä.

Onittelukäyninllä Hankasalmella

Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka järjestivät miellyttävän iltapäivän kauniissa kesäresidenssissään Hankasalmella. Erityishuomion sai Pekka, joka oli äskettäin täyttänyt 75 vuotta. Hienon päivällisen jälkeen kävimme katsomassa Pekan uutta ruohonleikkuukonetta. Kuvassa on myös kahdeksan banaanilaatikollista kuivia koivuklapeja, jotka Pekka antoi HP:lle. Miksi kahdeksan, no siksi, että ne mukavasti mahtuivat Citroeniin. Samalla kiertelimme Pekan kotitalon (1700-luvulta) tilukset. Kesäpaikan portilla on vanha myllynkivi, joka nyt jo puretussa tuulimyllyssä jauhoi talon viljat. Kiitos Marja-Leena ja Pekka mukavasta tapaamisesta. Seuraavan kerran tapaamme sitten Veeran yo-juhlissa elokuun lopulla.

Uskolliset vieraat Toukolan rannassa

Vaikka tapanamme ei ole ruokkia Päijänteen sorsia, ne silloin tällöin piipahtavat meitä tervehtimässä. Rohkeimmat tulevat jopa maihin syömään mustikoita, silloin kun itsekin liikumme ulkona - näin siksi, että sorsat tietävät, että silloin ei tarvitse pelätä metsän pikkupetoja kuten villiminkkejä. Tämän kertaiset vieraamme, yhteensä kymmenkunta, viihtyivät hyvin saunarannassa ja tuntuivat jopa hieman keimailevan kuvaajalle. Näin loppupuolella kesää poikaset olivat jo varsin isoja. Ensimmäiseen kuvaan HP sai vangittua joukkoa johtaneen emosorsan syömässä mustikoita. Kuten huomaat, sorsan värit sulautuvat hyvin metsämaastoon. Kiintoisaa on ollut kesän mittaan seurata, miten sorsaemot kouluttavat poikasiaan sekä varovaisuuteen petojen varalta että etsimään ravintoa. Vähän aikaisemmin HP seurasi erästä tällaista koulutustuntia, jonka aikana joukkoa johtanut emo äänimerkein antoi ohjeita. Terävän varoitusäänen perusteella poikaset ryntäsivät salamanopeasti yhteen ja muodostivat pyöreän ison karvalakin muotoisen keon. Tarkoitus kai oli, että muodostelma näyttäisi isolta eläimeltä, niin kuin näyttikin. Harmi vain, ettei HP:llä ollut kameraa matkassa.

Grillattua ahvenfilettä ja silakkakukkoa

Kun heinäkuussa kävimme mökiltä kotonamme, meille oli tarjolla kaksi mieluisaa kutsua. Toinen oli Espoon Nuottalahteen, jossa Satu ja Juha tarjosivat oivan päivällisen: pääruokana grillattuja ahvenfileitä, joita HP oli toivonut. Kun ilma oli hieno, kattoterassilla oli leppoisaa nautiskella ruoasta ja toinen toistemme seurasta. Mukavaa oli eikä koronaa juuri muisteltu. Katsotaanpa tarinan jatkoksi muutama päivälliskuva. Se toinen kutsu tuli lankoveli Penalta. Hänen ehdotuksestaan tapasimme Senaatintorilla, jossa on lukuisia herkkupaikkoja. Pena oli jo käynyt testaamassa paikkoja ja hän suositteli Sea Horsen pikku myymälää. Sieltä ostimme oluet ja herkulliset pienen piirakan näköiset kalakukot, jossa ahvenen ja muikun korvasi silakka. HP suosittelee, tätä kannattaa käydä kokeilemassa. HP pani merkille, miten Senaatintorilla ihmiset noudattivat hienosti turvaohjeita, toisin kuin Olympialaiturin Cafessa, jossa Ruotsiin lähdössä olleet matkustajat tungeksivat baaritiskillä kiinni toisissaan ja vähät välittivät kuulutuksista, joissa toistuvasti kehotettiin pitämään turvavälit. Kiire oli nauttia olut tai kaksi ennen laivaan nousua.

Syysmyrskyjen ja jäiden tuhoja

Kun saavuimme kesälaitumille toukokuun viimeisenä päivänä, edessämme oli varsin masentava näky. Ennen niin hieno j vuonna 2009 uusittu rantaterassi (ks. blogi 9.8.2009) oli kirjaimellisesti myrskyn jäljiltä. Syysmyrskyt olivat nostaneet rakenteet pois telineiltään ja jäät olivat särkeneet pahoin paikkoja kun veden korkeus Päijänteessä oli korkeammalla kuin koskaan 40 vuoden aikana. Kun hätä oli tällainen, oli apukin lähellä. Ullan kanssa irrotimme rikkoutuneet kaiteet, jolloin veden alla ollut terassi alkoi hiljalleen nousta samalla kun veden pinta laskeutui normaalille tasolleen. Apuun tulivat Helsingistä Sakke, Kusti, Jaakko ja Juha. He kantoivat kaiteet ja rikkoutuneet terassilaudat ylös parkkipaikalle, josta Juha vei jätteet Fiat Double Grande pakettiautollaan Espoon kaatopaikalle. Muut pojat jäivät muihin hommiin, erityisesti Kusti avusti monitaituriamme Niemelän Tapsaa terassin oikaisussa ja tukevien kannatuspukkien asentamisessa. Lähtö tuli myös lujalle koivulle, joka kasvoi keskellä terassia ja jonka ansiosta myrsky ei vienyt terassin kantta ulapalle. Saa nähdä, tuliko tehtyä pahakin virhe? Jäät särkivät myös terassin aitaan kiinnitetyn aurinkopaneelia. Samalla uusimme myös Toukolan katolla olleen lähes 30 vuotta vanhan pienitehoisen paneelin. Laitoimme rantaan ja katolle uudet paneelit, joilla on kokoa 2,0 x 1,6 metriä. Järjestelmä sai myös uudet akut, tehokkaan säätimen ja inverterin. Lyhyesti: järjestelmän tehontuotto kasvoi kuusin kertaiseksi. Muutostyöt suoritti alaan erikoistunut JoMarco Jyväskylästä. Kuvassa vanhat paneelit ja toinen uusista. Kun kaikki oli kunnossa, Jaakko ja Sakke jäivät vielä pariksi päiväksi tekemään erilaisia mökkitöitä. Iltaisin meillä oli vanhan tavan mukaan lukutunti. Lettujankin tietysti paistettiin. Parhaat kiitokset kaikille avusta. Hyvää loppukesää.

Juhannusvieraita ja juhannuksen ruusu

Toukolan juhannuksen pitkä perinne on, että Juhan perhe viettää keskikesän juhlaa kanssamme. Satu ja Jaakko olivat mukana, Veera sen sijaan vietti juhannusta ystävänsä Roopen vanhempien mökillä. Seuraavassa muutama kuva juhannusaaton päivällisestä, johon Ulla oli tehnyt venäläisen salaatin Arolan Heikin reseptin mukaan ja Juha grillannut lihavartaat. Mutta pieni takaiskukin tapahtui: HP:n vasen nilkka alkoi oireilla jo juhannusaattona, mutta lääkäriin ei vielä menty, kun päivystävä hoitaja kehotti tarkkailemaan yön yli. Juhannuspäivänä tauti oli jo niin pitkällä, että Ulla vei HP:n Jyväskylään päivystävälle lääkärille, joka totesi sen jonka mekin jo tiesimme - ruusuhan se siinä. Ruusu alkoi kukkia nopeasti, ja lääkäri määräsi siihen antibiootit, sekä parin päivän päästä tarkastuskäynnin Korpilahden terveyskeskuksessa. Tulehdusarvot olivat jo päälle 130:n, joten lääkeannosta lisättiin. Paraneminen vei parisen viikkoa. Huomenna menen vielä kontrollikäynnille Helsingissä. Olihan muuten kauniista nimestään huolimatta viheliäinen tauti, kipeä kuin mikä ja ulkonäöltään kuin pieni porsas. Mutta Suomen julkinen terveydenhoito osaa asiansa ja pitää kaiken koronakriisin keskellä hyvää huolta meistä muistakin. Kiitos siitä.

Ylioppilas Veera Perko, Haukilahden lukio

Tänään pojantyttäremme Veera sai todistukset pääsystään ylioppilaaksi. Illansuussa hän kävi Jääkärinkadulla tervehtimässä isovanhempiaan, jotka olivat ylpeitä ja onnellisia Veeran saavutuksesta. Valkolakin kunniaksi istuimme taloyhtiömme pihalla noin tunnin verran, nautimme kuohuviinit ja juttelimme Veeran jatkosuunnitelmista. HP oli iloinen myös siitä, että ohitsemme kulkevat talon asukkaat, yhteensä kymmenkunta, tervehtivät meitä iloisesti ja onnittelivat Veeraa. Huomenna ajamme Korpilahden mökille, ja tulemme kotiin ainakin elokuun lopussa, jolloin Veeran valkolakkia juhlitaan isolla joukolla Satun ja Juhan patiolla.