Kulttuurimatka II: Läntinen Uusimaa

Viime viikonloppuna olimme Päätoimittajien yhdistyksen senioriklubin kesäretkellä läntisellä Uudellamaalla. Lauantain teemana oli tutustuminen Porkkalan miehityksen (toki virallinen termi on Porkkalan vuokraus) historiaan. Näimme mm. puna-armeijan tekemiä bunkkereita, Igor-museon, punasotilaiden hautamuistomerkin sekä Sjundbyn linnan, jossa oli punajoukkojen esikunta. Hurjia juttuja myös kuulimme.

Sjundbyn linna on hieno nähtävyys. Se on rakennettu 1500-luvun puolivälissä ja on ollut siitä saakka ollut myös asuttuna - välillä siis venäläisten käytössä - sellaisenaan vanhin suomalainen rakennus. Kuuluisia sotapäällikköjä kasvattaneet Hornin ja Tottin suvut ovat hallinneet linnaa, sekä viimeksi Adlercreutz-suku 1700-luvulta alkaen.

Sunnuntain teemana oli tutustuminen Länsi-Uudenmaan ruukkeihin. Ruukithan olivat 1700-luvulla perustettuja rauta-, kupari- tai lasitehtaita, mutta edellytyksenä ruukki-nimen saamiselle oli, että niissä oli myös isot pellot ja metsät (olivat siis omavaraisia) sekä riittävä määrä asuntoja ja muita palveluita. Ruukinpatruunan asumus oli yleensä linna tai kartano.

Tutustuimme Mustion, Fagervikin ja Fiskarsin ruukkeihin. Yläkuvassa Mustion Linna, jossa myös yövyimme ja söimme hienon illallisen Linnankrouvissa. Mustion Linna on puurakenteinen ja sellaisena poikkeuksellinen. Kuten kuvasta näet, sen pintaa parhaillaan ehostetaan. Mustiossa oli myös ensimmäisenä Suomessa kaksinkertaiset lasi-ikkunat. Myös patruuna Hjalmar Linder omisti Suomen ensimmäisen auton vuonna 1904, oli muuten Renault-tehtaan tuotantoa. Linder osti sen käytettynä Belgiasta, ja kun kukaan Suomessa ei osannut ajaa autoa, osti samalla myös belgialaisen kuljettajan. Auton vauhti oli huimat 25 km/t.

Fiskarsin ruukkikylä on joenvarteen rakennettu tyylikäs ja kodikas kokonaisuus toreineen, liikkeineen, ravintoloineen ja museoineen. Fiskarsin linna on komein kaikista. Rakentaminen aloitettiin 1800-luvun alussa arkkitehti Bassin johdolla, mutta kun tulos ei tyydyttänyt patruunaa, hänet vaihdettiin Engeliin. Että semmoista omanarvontuntoa.

Fiskarsin ruukkikylä on muuten sellainen, että sinne kannattaa mennä viettämään kaunista kesäpäivää. Matka Helsingistä ei ole kuin noin 50 km.

Kirkkonummen Eestinkylässä piipahdimme viehättävässä Maatilapuodissa.

Kulttuurimatka I: Kajaani

Toissa viikonloppun vietimme Karhu-koplan (opiskeluajan kavereitani) kesäkokouksessa Kajaanin Lontassa Nuasjärven rannalla. Isäntänä ja emäntänä olivat Simo ja Pirkko Soininen. Heidän kesäpaikkansa on perintötila, rakennettu joskus 1920-luvulla. Valitettavasti hirsitalon komea torni jää kuvassa puíden varjoon. Soiniset ovat jo vuosikausia entisöineet residenssiään, joka on niin arvokas, että se on Museoviraston suojeluksessa.

Tavaksemme on tullut lähestyä tapaamisissa paikallista kulttuuria. Simo, joka on aktiivinen jäsen paikallisessa Elias Lönnrot -seurassa, vei meidät ensin taloon, jossa Lönnrot oli asunut, hoitanut piirilääkärin virkaansa ja kerännyt Kalevalaa.

Toisena kohteena oli Eino Leinon lapsuuden koti, nykyisin hienosti varustettu perinnetalo, jonka emännän kanssa Simo näytti tulevan kovin hyvin toimeen. Pitävät kuulemma Kajaanin Eino Leino -seuraa kahdestaan pystyssä, ainakin melkein kaksin.

Pientä häikkää edelleen

Edellisessä jutussani 7. heinäkuuta kerroin, että linjat olivat kesämökillä sen verran tukossa, etten saanut 3.7. kirjoittamaani juttuani kuvitettua. Lupasin tehdä kuvituksen 16-17.7. Helsingissä. Niin teinkin, mutta juttu päivittyi aikaisempaan luontipäiväänsä: eli "Monenlaisia vieraita Toukolassa" on luettavissa, kunhan kelaat blogia hieman taaksepäin.

Pientä häikkää linjoilla

Olen yrittänyt päivittää blogiani mökiltä käsin, kun vieraitakin on ollut paljon, mutta ongelmana on se, etten saa kuvia liitettyä tekstiin. Syyksi arvelen sen, että laajakaistani käyttää täällä 3 G:n sijasta 2 G:tä. Jos tiedät syyn olevan jonkun muun, kerro.

Kun seuraavan kerran olemme Helsingissä 16-17. heinäkuuta, hoidan päivityksen silloin.
Hyvää kesän jatkoa kaikille.
Heimopäällikkö

Monenlaisia vieraita Toukolassa

Juhannuksen jälkeisellä viikolla paistoimme Kustin ja Saken kanssa lettuja ulkogrillissä. Kun tuoksu oli huumavan hyvä ja kantautui aina järvelle saakka, vieraaksemme ylätasanteelle tallusteli sorsaemo viiden poikasensa kanssa. Lettuja emme niille tohtineet antaa, sen sijaan pari palaa perunalimppua. Tultuaan kylläisiksi ryhmä taapersi arvokkaasti jyrkkää rinnettä alas Päijänteeseen.

Viikko juhannuksen jälkeen Susanna ja Timo tulivat hakemaan poikiaan kotiin, koska heillä oli edessä viikon matka Toscanaan yhdessä Timon siskon Krissen ja hänen perheensä (Klasu ja 5 lasta, iät 1-10 v.). Toukolassa Susanna tapasi myös kumminsa Ritva ja Ilkka Larjomaan, jotka ovat pitkäaikaisia ystäviämme. Heimopäällikkö valmisti vieraille kesän mieliruokansa, Paella a la Villa Veronican, jonka reseptin löydät Jarven Kurmeesta (linkki oheisena).

2. heinäkuuta olimme Jyväskylässä Pirjo Mustajärven 60-vuotiskahveilla, jossa tapsimme vanhoja ystäviämme Alkio-opiston ajoilta. Laitan kuvan päivänsankarista.

Lopuksi taltioin muutamia kuvia Kustin ja Sakken kesäruutineista Toukolassa. Ensin Kylmäkkö-Kustin tekemät lohileivät.

Sakke oli perunankuorimisvastaava. Huomaa asiaan kuuluvat hansikkaat.


Välillä piipahdimme Joutsan kesätorin kahviteltassa.

Isoveli lukee iltasatua pikkuveljelleen. Takkatuli korvaa mailleen menneen auringon.

Mamman iltasadun vuoro oli vähän ennen nukahtamista.

Kahdet synttärit ja juhannus

Korpilahden Toukolassa oli juhannuksena vieraina Haloset - Susanna, Timo, Kusti ja Sakke, joista kaksi viimeksi mainittua jäivät kesävieraiksi pariksi viikoksi juhannuksen jälkeenkin.

Juhannuksen ohjelma oli perinteinen: pääruokana loimukalaa ja jälkiruokana mansikkalettuja. Sauna oli tietysti lämmin, toisin kuin Päijänne, jonne rohkeimmatkin uskalsivat vain kastautua.

Juhannusaatto oli Kustin 11-vuotispäivä. Isovanhemmiltaan hän sai lahjaksi kanootin. Sen kotisatamaksi sovittiin Toukolanranta, jossa se on kaikkien uimataitoisten heimon jäsenten ja ystävien käytettävissä.

Sakken 5-vuotispäivä puolestaan oli 24. kesäkuuta. Vanhemmiltaan hän sai lahjaksi hienon kauko-ohjattavan purjeveneen. Se kulkee tuulivoimalla, ja kaukosäätimellä vain tehdään käännöksiä ym.

Sakken juhlapäivän aamuna kakkuna oli suklaamuffinssit. Päivällä menimme Putkilahteen, Virran Puotiin, jonka Voiton baarissa nautimme herkkuja valinnan mukaan. Sakke ja Kusti saivat lisäksi kauppiaalta kolajuomaa ja isot siivut täytekakkua, joka oli valmistettu sen kunniaksi, että kauppiaan poika teki lähtöä Vekarajärvelle suorittamaan asevelvollisuuttaan tykistössä.

Ilmat Toukolassa paranevat koko ajan. Päijänteen vesikin on lämmennyt juhannusaaton 11 asteesta 20:een.

"Vesipyssy" haettiin kotiin

Viime viikolla haimme Juhan kanssa vuoden 1963 mallia olevan prätkämme, Suzuki GT 750, Tampereelta Espooseen. Pyörä on sillä tavalla arvokas, että se on suurin koskaan valmistettu 2-tahtinen. Niitä ei aikanaan kovin paljon valmistettu, eikä niitä Suomessa ole monta jäljellä. Pyörää kutsutaan alan piireissä Suomessa "Vesipyssyksi", englanniksi se on Water Buffalo, koska siinä on vesijäähdytys. Tarkoituksemme on entisöidä pyörä niin hyvin, että se kelpaa museorekisteriin.

Vuoden 2004 lopusta Suzuki on ollut Tampereella, jossa sitä on laittanut nuori autoinsinööri Miikka Lehmusjoki (kuvassa oikealla). Miikka huolehti pyörän maalaukset ja kromaukset kuntoon ja hankki ne osat, joita oli saatavissa. Heimopäällikkö toi nettihuutokaupasta ostamansa alkuperäiset pakoputket Atlantasta keväällä 2006. Yli 4,5 vuoden jälkeen projekti on vielä pahasti kesken, sillä moottori, kaasuttimet (3) ja tuoreöljyvoitelu kaipaavat vielä kunnostusta. Jostain pitäisi löytää tämän alan tekijä.