Pikkujoulu herkkusuiden paratiisissa

Alkuviikosta meni painoon A. I. Virtasesta ja hänen tutkimuslaitoksestaan kertova kirja "Kalevankadun Akatemia". Juhlistimme asiaa viettämällä firmamme (Touko Perko Ky) pikkujoulua Itävallan Bad Gasteinissa, jonne Alppimatkat järjestää marraskuun lopulla kolmen päivän matkoja, joita markkinoidaan nimenomaan pikkujoulumatkoina.

Alppimatkojen ruotsalainen emoyhtiö Alpenresorna keroo asian suoremmin; sen matkat ovat Julbordsresorna, eli matkan päätarkoitus on syödä erittäin hyvin. Hotellina on yli satavuotias Salzburger Hof, joka hienosti entisöitynä edustaa keisariajan perintöä ja Itävallan alppien komeinta tarjontaa.

Aloitetaan kulinarismin tarkastelu aamiaisesta: parempaa ja monipuolisempaa on vaikea muualta löytää, pienenä esimerkkinä se, että tarjolla oli mm. blinejä, joita sai suoraan paistinpannulta.

Ensimmäisenä iltana hotelli tarjosi buffee-illallisen, jonka erikoisuuksiin kuului lipeäkalalautasen laitto halukkaille. Toisena iltana herkkusuut saivat viiden ruokalajin illallisen. Molemmat illalliset olivat alansa ehdotonta huippua. Hienoa oli sekin, että hotellin johtaja kävi molempina iltoina keskustelemassa jokaisen pöytäkunnan kanssa (meitä oli noin pari sataa) eikä kiirettä pitänyt.

Illallisen jälkeen tarjolla oli neljä tuntia hyvää tanssimusiikkia. Kolmihenkisen tsekkiyhtyeen helmi oli solisti Katreen, jonka lauluista varsinkin Tina Turner -tulkinnat olivat huippua.

Muutakin ohjelmaa kolmeen päivään mahtui. Nuoremmat vietiin laskettelmaan läheiselle jäätikölle, kun lunta ei Bad Gasteinissa vielä ollut. Enin osa suomalaisista lähti kuitenkin Salzburgiin tutustumaan juuri avattujen joulumarkkinoiden tarjontaan ja Salzburgin hienoon vanhaan kaupungiin, jonka rauhaa vanha linnoitus Hohen-Salzburg vartioi.

Matkalla näimme myös toisen vanhan linnoituksen, joka tuntee nimen Hohen-Werfen. Se rakennetiin yhtä aikaa Salzburgin linnoituksen kanssa 1000-1300-luvuilla. Hohen-Werfen tunnetaan siitä, että siellä filmattiin elokuva "Kotkat kuuntelevat", jonka pääosissa ovat Richard Burton ja Clint Eastwood. Alakuvassa linna erottuu pilvien verhosta kun oikein tarkkaan katsoo.

Eli summa edellisestä: Not Bad - Bad Gastein. Suosittelemme herkkusuille. Hinnan ja laadun suhde on pikkujoulumatkalla kohdallaan.

Big Apple News: Part Three

New Yorkin raporttini lopuksi laitan vielä muutaman kuvan ja vähän informaatiota.

Kaupungin Must-nähtävyyksiä on tietysti Statue of Liberty, Ranskan valtion lahja Yhdysvalloille ja koko Amerikan tunnetuin ikoni. Se pystytettiin saarelle, jonne on jatkuva laivayhteys. Viralliselta nimeltyään patsas on: "Vapaus valaisee maailmaa". Patsaan suunnitteli arkkitehti Frederic-Auguste Bartholdi. Häntä avusti maineikas Gustave Eiffel, joka suunnitteli 46 metriä korkean metallipatsaan sisällä olevat tukirakenteet, jotka muistuttavat Eiffel-tornia. Patsas koottiin ensin Pariisissa 1884, purettiin, pakattiin 214 isoon puulaatikkoon ja pystytettiin uudelleen nykyiselle paikalleen. Patsaan komeutta lisäävat isot jalustarakennelmat, joiden sisällä olevassa museossa voit nähdä patsaan rakenteet ja eri työvaiheet.

Central Park on Manhattanin sydän ja keuhkot - komea kokonaisuus, jossa kaupunkilaiset ja turistit ulkoilevat ja nauttivat kauniista ympäristöstä. Puisto rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Se on neljä kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä.

Kun Arolan miehet olivat Harlem hei -kierroksella, me muut söimme päivällistä Restaurant Roccon terassilla.

World Trade Centerin purkutyöt ovat kestäneet kahdeksan vuotta. Mikä sillä kohtaa on tilanne, sitä ei päässyt näkemään tiiviiden aitojen takia. Ainoan kuvan (yllä) sai kapeasta raosta sen jälkeen kun oli hiukan harhauttanut vartiossa ollutta poliisia.

Terrori-iskun jälkeen rakennetussa museossa oli nähtävissä tulevan muistomerkin pienoismalli. Muistomerkki valmistuu lähi-vuosina.

Wall Street on yksi maailman kuuluisimpia katuja, ja myös merkittävä bisneksen keskus, vaikka ei kovin komealta näytäkään. Sillä kohtaa oli 1600-luvulla muuri (Wall), jonka hollantilaiset rakensivat suojaamaan silloista kaupunkiaan New Amsterdamia brittien hyökkäyksiä vastaan. Ennen pitkää britit kuitenkin voittivat ja kaupungin nimi muutettiin viittaamaan Britannian Yorkiin.

Vuonna 1833 rakennettu Brooklyn Bridge on yksi kaupungin nähtävyyksiä.

Suomeen lähtömme oli lauantaina, jolloin New Yorkissa on tapana aamiaisen sijasta nauttia brunssia jossain ravintolassa. Kummipoikani Oton kanssa olimme thai-ravintolassa, jossa kuohujuoman sijasta saattoi valita aperitiiviksi Bloody Maryn ja ruokajuomaksi oluen. Eikä brunssissa muutenkaan ollut valittamista.

Alles Gute zum Vatertag

Isäinpäivän lounaalla Jääkärinkadulla olivat vieraina lastenlapset Jaakko, Veera, Kusti ja Sakke vanhempineen (eivät kuvassa). Tarjolla oli maukasta hirven sisäfilettä, jota Ulla oli paistanut uunissa kahdeksan tuntia. Heimopäällikkö sai joukon mieluisia tervehdyksiä, joista kirjaan tässä yhden.Veera (8) oli kirjoittanut piirtämäänsä onnittelukorttiin seuraavan tervehdyksen: "Lieber Papa, Alles Gute zum Vatertag, deine Veera." Tämä miellytti kovasti vanhaa pitkän saksan lukijaa.

Samana päivänä klo 11 paljastettiin lähellä kotiamme Yrjönkadun ja Iso-Roopertinkadun kulmatalossa graniittilaatta marraskuussa 1942 tapahtuneen pommituksen muistoksi. Tuolloin yksi ainoa punakoneen pommi tappoi 51 kaupunkilaista, jotka olivat epäonnekseen elokuvateatterin lippujonossa. Useimmat surmatut olivat lapsia.

Sweet Saturday on jo brändi

Viime viikolla olimme ystäväpariskunnan kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Kuninkaan kädet -näytelmää, joka oli hyvä, ei kuitenkaan ihan helppo. Esityksen päätyttyä kuljimme aseman ohi, jolloin ystäväperheen rouva sanoi: "Minulla on vähän nälkä, eiköhän mennä iltapalalle Sweet Saturdayhin?" Mihin minä: "Tarkoitat varmaan Oysteersia?" "Ei kun Sweet Saturdayta."

Hyvä paikkahan se Oysteers on, kokoonnuimme siellä parisen vuotta. Mutta nyt tapaamispaikka on Kappeli ja kelloaika yhden sijasta neljä, edelleen lauantaisin.

Nähdään Kappelissa.

Big Apple News: Part Two

Hyvä tapa tutustua New Yorkin keskustaan Manhattaniin on ostaa kolmen päivän lippu Sight-seeing -bussiin. Sen toisesta kerroksesta kaupungin komeus näyttäytyy ihan eri tavalla kuin katutasosta. Tietysti näkymä tulee vielä huikeammaksi, kun kaupunkia katsoo Empire State Buildingin 86. kerroksesta.

Busseissa on asiantuntevia oppaita, jotka kertovat kaupungista ja sen historiasta. Bussista voi myös jäädä joka pysäkillä pois, tutustua eri kohteisiin ja jatkaa sen jälkeen vaikkapa kevyen lounaan jälkeen.

Tällä kerralla esittelen New Yorkin ulkoista näyttävyyttä. Muita kohteita tarkastelen osassa kolme.

Yllä olevassa kuvassa on yksi New Yorkin maamerkeistä, ns. Flatiron (silitysrauta) Building. Talo valmistui 1902 ja siinä on 22 kerrosta.

Mereltä käsin Manhattanin siluetti on komea ja symboloi kaupungin modernia otetta.

On jossain määrin yllättävää, että Manhattanin pohjoisosassa vastaan tulee yksi maailman suurimmista goottilaisista katedraaleista, Episcopal Cathedral Church of St. John the Divine, joka rakennetiin 1890-luvulla.

Yksi kaupungin komeita taloja on myös YK:n päämaja. Kun siellä oli viikollamme yleiskokous, jossa olivat mm. Obama, Halonen, Vanhanen, Ahtisaari ja Stubb, ei vierailuaikoja taloon ollut. Ahtisaaaren tapasimme lentokentällä sekä tulo- että paluumatkalla. Muita tuttuja olivat Valion korkein johto sekä Ullan entinen lähikollega, ylilääkäri Pekka Hannonen vaimoineen.

YK:n päämaja edustaa 1950-luvun arkkitehtuuria, alla olevat talot taas aivan uutta.

Big Apple News: Part One

Sisarellani Johannalla, jota myös Jonnuksi kutsutaan, on oma epävirallinen matkatoimistonsa. Se kantaa nimeä "Jonnu Walkerin Matkat", koska retkillä kävellään paljon eikä mieluusti käytetä taksia.
Viime viikolla Johanna järjesti 60-vuotispäivänsä merkeissä lähipiirilleen matkan New Yorkiin tutustumaan sen nähtävyyksiin ja musiikkitarjontaan. Matkalla oli mukana myös Johannan käly Inkeri Wikström, jonka 60-vuotispäivä osui sopivasti matkamme aikoihin.
Nähtävää NYC:ssa oli paljon. Kaupunki on sekä iso että kiehtova ja elää vilkkaasti kellon ympäri. Sen rinnalla Helsinki näyttäytyy autiona pikkukaupunkina.

Broadway oli maineensa veroinen - öisinkin tupaten täynnä ihmisiä ja kirkkaita mainosvaloja. Kadun tarjonnasta ryhmämme naiset ja Heimopäällikkö valitsivat Abban musiikkiin rakentuvan musikaalin "Mamma Mian", jonka laulajat ja lavastus olivat huippuluokkaa. Varsinkin Mamman tyttären lopuksi laulama "I Have a Dream" oli niin kaunis, että se melkein puistatti.
Johannan miehet Heikki, Otto ja Jussi pitivät jääkiekko-ottelua parempana kuin muusiikki-ilottelua. Ennen näytöstä olimme - totta kai - läheisessä baarissa drinkillä Happy Hour -hintaan.

Winter Garden -teatteri oli komea. Kuvassa vasemmalta Johanna, Ulla, Sanna ja Inkeri.

Retkemme pääkohde oli kuitenkin Metropolitan-ooppera ja siellä esitetty Tosca. Kyseessä oli oopperan toinen esitys, ensi-ilta oli ollut pari päivää aikaisemmin. Toscan roolissa oli Karita Mattila. Hän lauloi komeasti ja oli muutenkin karismaattinen. Sen sijaan ohjaaja ei ollut onnistunut kovin hyvin, sama koski toista miespääosaa Scarpiaa. Mitään isoa hittiä tästä Toscasta ei varmaankaan tule. Harmi Karitalle, jonka kerrotaan valmistautuneen rooliinsa viisi vuotta.

Iso juttu Tosca kuitenkin oli: New York Times kirjoitti asiasta kaksi kertaa viime viikolla, samoin oma Hesarimme teki Toscasta kaksi puolen sivun artikkelia.
Ennen näytöstä Johanna tarjosi oopperan lämpiössä shampanjat.



Matkamme hupentui Johannan ja Inkerin tarjoamaan juhlaillalliseen intialaisessa ravintolassa East Villagessa. Ravintola puolestaan muisti päivänsankareita jäätelökakulla.

Ilta päättyi jazzklubille, josta Heikki oli varannut meille pöydän. Tarjolla oli modernia jazzia.


Ilta päättyi iloisiin tunnelmiin siinä puolen yön paikkeilla.

Värien harmoniaa Italian Toscanasta

Kesällä kävimme Lönnrotinkadulla sijaitsevassa Galleria Contempossa. Sen omistaa Jorma Teittinen, Ullan tuttu Jyväskylän keskussairaalasta, ylilääkäri, joka on jäänyt puolittain eläkkeelle voidakseen avata gallerian ja välittää ihmisille sitä taidetta, josta itse pitää.

Ihastuimme toscanalaisen Ricardo Perronen töihin, joita hallitsevat vahvat mutta harmoniset värit. Ricardo on Firenzen taidekoulun kasvatti, jonka töitä on eri puolilla maailmaa. Taitelija itse kävi kotonamme, ja yhdessä valitsimme taulullemme sopivan paikan. Kuva on kuitenkin otettu Galleria Contempossa.