Kiinnostavia aarteita Kremlin kätköistä

Designmuseossa Korkeavuorenkadulla vastapäätä Johanneksen kirkkoa on näyttely otsikolla "Tsaarien metsästys". Hienot metsästykseen liittyvät 1600- ja 1700-luvun aseet - jouset, miekat, piilukkokiväärit ja pistoolit - sekä metsästysasut ja hevosten varusteet on lainattu Kremlin museosta. Niiden rinnalla nykyiset välineet pahasti kalpenevat. Mukana on myös Venäjän tsaarien ja tsaarittarien komeita alkuperäisiä muotokuvia.

Näyttely on avoinna 12. joulukuuta saakka. Kannattaa käydä. Samalla lipulla pääset ihmettelemään myös suomalaisen muotoilun historiaa.

Tämä palsta vaikenee nyt kahdeksi viikoksi kun bloginpitäjä muuttaa Madeiralle kirjoituslomalle. Eiköhän sieltä taas jotakin matkaan tartu, eli katsotaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Hyvää pikkujoulujen aikaa kaikille.

Teatteria ja maukkaita aterioita

Lauantaina Turun Seniorinorssit (49 v.) teki teatterimatkan Espoon Kaupunginteatteriin katsomaan näytelmää "Parasta viiden jälkeen". Kyse oli yhteiskunnallisesta satiirista, joka alkuun oli hajanainen mutta jäntevöityi kohti loppua. Näyttelijät olivat hyviä: Miia Nuutila, Matleena Kuusniemi, Taisto Reimaluoma ym. Näytelmän ohjauksesta vastasi teatterinjohtaja Jussi Helminen, Turun norsseja hänkin.

Espoossa ryhmään liityivät vanhat ystävämme Ritva ja Ilkka sekä me, joten yhteensä seniorinorsseja seuralaisineen oli alun kolmattakymmentä. Päivänäytöksen jälkeen siirryimme nelistään Ritvan ja Ilkan kotiin syksyn ensimmäisille glögeille ja maukkaalle iltapalalle. Kuva on kuitenkin teatterin kahviosta.

Sunnuntain Isäinpäivä meni perinteiseen tapaan, kun söimme hirvipäivällisen Jääkärinkadulla ja otimme perinteisen valokuvan kolmesta isästä ja neljästä nuorimmaisesta.

Syksyn projektina Piianpeili

Olen tämän syksyn aikana käynyt Toimelan opiston (Ullanlinnan, Eiran ja Punavuoren setlementtitaustainen kansalaisopisto) Tehtaankadun koulun veistosalissa kerhossa, jossa entisöidään vanhoja huonekaluja. Oma projektini on satakunta vuotta vanha Piianpeili, jonka anoppini osti noin 60 vuotta sitten huutokaupasta ja joka on myöhemmin kahdesti laitettu uuteen uskoon liian helpolla tavalla eli maalattu päälle.

Runsaat viisi kesää sitten Susanna aloitti peilin entisöinnin poistamalla vanhat maalikerrokset. Hanke jäi kesken, ja peili ravistui pahasti mökillämme puuvajassa. Nyt olen sitä kunnostanut, liimannut irtonaisia paloja, tehnyt uusia, hionut ja paklannut. Tavoitteena on palauttaa peilin alkuperäinen taidokas käsityö sekä väri, joka on lähellä terrakottaa.

Myöhemmin sitten kerron, millainen peilistä tuli.

Kuvissa torstai-illan ryhmämme iloisia, motivoituneita naisia. Miehiä olemme me, opettaja ja minä. Kuvan toinen mies kun on varsinaisesti maanantain ryhmästä.

Ai niin, mikä onkaan Piianpeili? Sen teki vanhassa agraariyhteisössä renkipoika kosiessaan piikaa. Peilillä hän halusi osoittaa omat kädentaitonsa - kätevät kädet olivat liki ainoa pääoma, joka rengillä oli yhdyselämää varten tarjota. Sosiaalinen nousu alkoi siitä, kun renki tai varsinkin hänen lapsensa hyödynsivät käden taitojaan ja ryhtyivät eri alojen käsityöläisiksi.

The Metropolitan Opera Helsingissä

Lauantaina klo 11.00 - 16.30 seurasimme Helsingin Kinopalatsissa suoraa lähetystä New Yorkista, jossa Metropolitan esitti Modest Musorgskin oopperan Boris Godunov. Laulajat olivat Godunovia (saksalainen René Pape) lukuunottamatta kaikki venäläisiä. Komeasti lauloivat ja elokuvateatterin äänentoisto oli erinomainen, samoin kuva isolla screenillä, lähikuvat vaikuttavia. Oopperan seuraamista helpotti suuresti se, että venäjänkieliset laulut oli tekstitetty englanniksi.

Säveltäjä kirjoitti libreton Aleksandr Pushkinin näytelmän pohjalta. Kantaesitys oli Pietarin Mariinski-teatterissa 1874. Suomen ensiesitys oli 1925 Suomalaisessa oopperassa.

Oopperan teki kiinnostavaksi se, että se käsitteli vanhan Venäjän rajua todellisuutta: tsaari Boris Godunovia (1551-1605), ns. vale-Dmitrien aikaa, Vasili Suiskia, kirkkoa ja tavallista rahvasta.

Oopperalauantaimme jatkuvat ensi kevääseen, kun Johannan ja Heikin kanssa olemme ostaneet liput kaikkiaan kuuteen eri esitykseen.

Sunnuntaina kävimme perinteisesti kirjamessuilla, jossa piipahdimme mm. Sotahistoriallisen Seuran osastolla.

Viini- ja ruokamessujen puolelta löytyi komea, useita vuosia kypsytetty 1,2 kiloa painava italialainen parmesan-juusto, josta saattaa jäädä maistiaisia esim. Isänpäiväksi.

Toscanan väriloistoa Kansallismuseossa

Helsingissä on menossa Italian kulttuurin ja kielen viikko, jonka ovat järjestäneet Instituto Italiano di Cultura, Suomen Kansallismuseo sekä Galleria Contempo.

Viikko alkoi komeasti Kansallismuseossa, jonne Galleria Contempo oli pystyttänyt toscanalaisen taiteilijan Riccardo Perronen noin 50 maalauksesta koostuvan näyttelyn. Perronehan on lyhyessä ajassa tullut erittäin suorituksi Suomessa, kiitos ystävämme Jorma Teittisen, joka on Galleria Contempon omistaja, ja pyörittää galleriaa lääkärintoimensa (Jyväskylässä) ohessa.

Kutsuvieraita oli arvioni mukaan toistasataa. Avajaispuheet olivat juhlavat ja buffet-tarjoilu Italian tyyliin.

Näyttely on avoinna lokakuun loppuun. Siellä todella kannattaa käydä, sillä Perrone on värin ja sommittelun mestari. Kaupat voit käydä tekemässä galleriassa, osoitteessa Lönnrotinkatu 23.

Meidän kotikokoelmassamme on kaksi Perronea, joista olen jo aikaisemmmin kertonutkin. On Perronea myös muutamilla ystävillämme Jyväskylässä. Näyttelyn avajaisissa tapasin ilokseni entisen kollegani ja nykyisen emeritus rovastin Risto Krogeruksen.

Monet sanovat, että poseerauskuvia ei pitäisi ottaa. Minusta ne ovat mukavia. Kuvassa Riccardo ja hänen suomalaisia ystäviään.

Hauskat synttärit Tallinnassa

Kuten viime viikolla kerroin, Sweat Saturday kokoontui lauantaina 9.10. Tallinnassa hotelli Centralin Lobbyssa. Meitä oli paikalla vajaa kymmenen.

Päätapahtuma oli kuitenkin Heikki Arolan 60-vuotisjuhlat, joita vietettiin melkein pari päivää. Johanna oli järjestänyt matkan ja kutsunut mukaan 21 sukulaista ja ystävää.

Juhlaillallinen tarjoiltiin gruusilaisessa ravintolassa Pirosmanissa muutama kilometri Tallinnan keskustasta. Pääruokana olivat avotulessa paistetut lampaankyljykset, kuusi kappaletta kullekin. Ruokajuomana oli Gruusian (tunnetaan myös Georgiana) punaviineja ja snapseja.

Me kaikki mahduimme pitkän pöydän ääreen, jossa kuuntelimme myös koko joukon puheita. Ja tietysti Heikille laulettiin.

Osa ryhmästämme piipahti iltamyöhään yökerhossa, mutta kuvia siellä ei otettu.

Sunnuntain ohjelmassa oli klo 12 Estonia-teatterin esittämä Léo Delibes´n Coppelia-baletti. Taidokasta, kaunista tanssia.

Väliajalla meille oli varattu taetterin lämpiössä valmiiksi katetut pöydät.

Helsinkiin saavuimme Superstar-laivalla siinä klo 20:n paikkeilla.

Johanna ja Heikki - Suuret kiitokset hienosta juhlamatkasta.

Sweat Saturday Tallinnassa

Kun sattuneesta syystä tiedän, että koko Sweat Saturdayn kantajoukko on ensi lauantaina Tallinnassa (osana isompaa ryhmää), esitän, että tapaisimme 9.10. hotelli Centralin lobby-baarissa klo 16.

Syksyn ohjelmahan on alkanut vaihtelevasti. Ensin kokoonnuimme Storyvillessä ja viime lauantaina kantapaikassamme Kappelissa.

Kappelissa olivat mukana myös kaukaisimmat (toistaiseksi) vieraamme, Pirkko ja Simo Soininen Kajaanista. Vähän tosin tuntuu siltä, että hekin ovat palaamassa takaisin pääkaupunkiseudulle - Mummola-palveluja näet on työlästä hoitaa Kajaanista käsin. Olisivat siis paluumuuttajia, kun asuivat lähes työuransa ajan Kauniaisissa.