Vähän on ikävä vanhoja albumeita

Me vähän vanhempi väki muistamme ajan, jolloin valokuva, varsinkin perhekuva, oli arvossaan. Se vietiin kehitettäväksi alan liikkeeseen yhdessä kymmenen muun kuvan kanssa. Ja kun kuvan otto oli tarkkaan harkittu, jokainen otos liimattiin arvokkaaseen perhealbumiin, jota sitten ylpeänä esiteltiin kaikille vieraille. Nämä puolestaan kehuivat, kuka aidosti, kuka vähemmän aidosti. Mutta kyläilyjen pakkopullaa albumit joka tapauksessa olivat. Aikanaan mekin täytimme valokuva-albumeja, niitä on hyllyssämme alun toistakymmentä, ja lisäksi tallessa ovat isovanhempien ja vanhempien albumit. Hyvää materiaalia myöhempiin sukuhistorioihin.

Nyt, digiaikana, valokuva on menettänyt merkitystään. Niitä otetaan kerralla kymmeniä, ja kovin harva niistä pääsee jotenkin näytille, blogiin, facebookiin ym. Useimmat unohtuvat saman tien. Heimopäällikkö, kuten kerrottu on, pitää blogiaan ennen muuta siksi, että tärkeimmät valokuvat ja niiden taustat tulevat talteen, ja moni niitä ainakin vilkaisee.

Moderni tapa tehdä albumeja on laittaa digikuvat järjestykseen tietokoneella esim. Ificolor-ohjelman mukaisesti ja sitten tilata kaunis kirja, mielellään useampi kappale. Ensimmäisen tällaisen heimomme jäsenet saivat jouluksi 2011 Satulta ja Juhalta, kun he komeiden kuvien muodossa kertoivat, miltä heistä HP:n 70-vuotispäivät näyttivät. Tästä on blogijuttu jo olemassa parin vuoden takaa.

Ulla puolestaan teki viime jouluksi vanhemmistaan kuvateoksen, jonka hän lähetti lapsilleen, veljilleen ja näiden lapsille. Tästä kirjasta laitan muutaman kuvan. Kannessa hymyilevat Ullan vanhemmat, Kaija ja Viljo, joskus 1950-luvulla. Ne on kuvattu itse teoksista, eivät ole siis alkuperäisiä, ja joku niistä on vähäsen epätarkkaa, mutta se ei kuvan lumoa haittaa..

Nämä otokset ovat 1930-luvulta, jolloin Viljo oli vielä poikamies. Vasemassa kuvassa on Talvisodan vänrikki. Pikkukuvassa oikealla on Viljon asunnon työhuone ja pääkuvassa hänen ensimmäinen autonsa, Chervolet, jossa oli kokoa ja näköä. Sotien jälkeen Viljo ajeli mustalla Mersulla.
Kiehtovia nämä vanhojen albumien pienet, mustavalkoiset kuvat.

Viljo teki elämäntyönsä Paimion Sahan toimistusjohtajana, ja näin ollen he asuivat sahalla yli 30 vuotta. Tämän talon päätyhuoneessa tuleva Heimopäällikkökin vieraili aina tanssien jälkeen. Myöhemmin sai kutsun oikein salin puolelle.

Kaija oli leskenä vuosikymmeniä ja rakensi itselleen kotiseudulleen Kemijärven Varjovaaraan mukavan vapaa-ajan asunnon, jonka tontilla viljeli kaikenlaista, kuten komeita kukkia. Lähellä olevasta Kemijoesta nousi hyvin kalaa, kuvan kala näyttää taimenelta.

Kolmas kirja on jälleen Satun ja Juhan tekemä. Ulla sai sen 70-vuotislahjakseen, ja sen teemana on "Ulla ja lastenlapset". Siitäkin on syytä nostaa esiin muutama kuva.

Albumin ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan aihe. Kuvat blogiin on poimittu kovin satunnaisesti. Kronologiseen järjestykseen ei ole pyritty.

Aamukahvilla Toukolan rantaterassilla. Lapsista paikalla Juha ja lastenlapsista Veera ja Jaakko.

Koko heimo lähdössä S/S Runebergillä Porvooseen. Kaikki mukana, Susanna vain kameran takana.

Kesäkuun alussa 2013 matkalla koulustipendien jakoon Kaivopuistoon.

Juhannuslippua laitetaan salkoon toukokuussa 2013.

Ensimmäisellä yhteismatkalla Toscanassa lokakuussa 2011. Linssin takana puolestaan Juha.

Joulukuusikaupoilla Atlantassa 2005.

Sakken ristiäiset komeasti Turun tuomiokirkon alttarilla joulukuussa 2004.

Atlantasta on tämäkin kuva, jostakin leikkipuistosta.

Kusti ja Veera ensimmäisessä luontokoulussaan Varpusenlinnan Toukolassa. Huomaa oppilaiden keskittyneen kiinnostuneet ilmeet: jotain jännää on näköåiirissä.

 

Klikkaathan kuvia suuremmiksi.

Ison kotiprojektin alku

Satu ja Juha tekivät viime viikolla kaupat omakotitalon tontista Espoon Nuottaniemessä, lähellä heidän nykyistä kotiaan. Tontti on mukavasti kalliorinteellä, josta avautuu kunnolliset näköalat jopa merelle, joka puiden välistä pilkahtelee. Kävimme lauantaina katsastamassa tontin, jota Juha ja Veera esittelivät. Veeralla tuntui jo olevan  näkemys siitä, millainen talosta on tulossa.

Tututusmiskäynnin jälkeen Juha laittoi hienon päivällisen, jota oli mukava odottaa. Tässä välissä Satu ja Jaakkokin palasivat Bluesin kiekkotreeneistä.

 

 Päivällinen oli intialaistyyppinen: Tandor-kanaa vartaassa, lammaspataa ja erilaisia tuimanlaisia lisukkeita ja kastikkeita. Rose-viini pehmensi sopivasti makuja, samoin jälkiruoka, joka oli jäätelöpohjainen.

 

Onnea vaan koko perheelle uuden kotiprojektin käynnistymisestä.

 HP tulee aika-ajoin palaamaan aiheeseen ja raportoimaan, miten hanke edistyy.

Ps. Muistithan klikata kuvat suuremmiksi.

 

 

Klassikkoryhmän blinit Saslikissa

Tervetuloa nauttimaan ensi viikon lauantaina 22.2. klo 16 talvisesongin herkkua, blinejä Stadin legendaarisimmassa venäläisessä ravintolassa Saslikissa Ullanlinnassa. Osoite on Neitsytpolku 12, Tehtaankadun ja Neitsytpolun kulmassa, lähellä kolmosen spårapysäkkiä.

Netistä voit katsoa, millaisia blinejä on tarjolla. Miljöö, jonka kävin juuri tarkistassa, on joka tapauksessa ruhtinaallisen kiehtova.

Kun blinimarkkinat käyvät kuumina, pyydän ilmoittautumisia viimeistään torstaina 20.2. klo 12 (0509190500, touko.perko.ky@elisanet.fi)  Erinomainen tilaisuus ilmoittautua on Sweet Saturday 15.2. klo 16.

Hemmottelua lomalla Tallinnassa

Ulla (70) sai lapsiltaan lahjaksi kahden hengen ja viiden päivän kylpyläloman. Vaihtoehdoista valitsimme vanhan suosikkimme Kalev Span. Siinä yhdistyvät monet kelpo asiat: sijainti Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa, hyvä palvelu ja hyvät hoidot, maukkaat ateriat ja sopuisa koko.

Hemmottelupakettiimme kuului mm. kosteuttava kasvohoito, käsien ja jalkojen parafiinihoito, aromaattinen vartalon kuorinta, kaksi selän hierontaa sekä kaksi istuntoa suolakammiossa. Sauna, kuntosali ja erilaiset uima-altaat olivat koko ajan käytettävissä.

Hotelli tarjosi asiakkailleen myös runsasta oheisohjelmaa, josta valitsimme tällä kertaa maaseutukierroksen. Siihen kun kuului Sakun pikkukaupungissa vierailu pienessä juustolassa, josta ostimme kolmea eri sorttia juustoja, myös tuliaisiksi. Juustola on rakennettu vanhaan navettaan, ja juustot tehdään omasta maidosta. Lehmiä tilalla on noin 50.

Kuvassa näkyviä cheddar-tyyppisiä juustoja kypsytetään kuukauden päivän. Meitä ennen juustoja oli käynyt ostamassa mm. presidentti Tarja Halonen.

Maaseutukierroksen toinen kohde oli Saku Ölletehtaan museo, jossa näimme vanhoja koneita ja saimme maistella kaikkia Sakun oluita.

Muut olivat ennestään tuttuja paitsi Karl Friedrich lager. Se on saanut nimensä 1800-luvulla eläneestä K. Fr. Rehbinderistä, joka rakensi Sakuun myös komean kartanon.

 Viimeinen kuva esittää Saku Ölletehasta helmikuussa 2014

Ulla 70 vuotta, osa II/II: Kiehtova Kappeli

Ullan ja meidän muidenkin juhlat jatkuivat sitten klo 18 iki-ihanassa Kappelissa, kulttuuriravintolassa, jossa Tuusulanjärven taiteilijatkin pitivät tapanaan nauttia miljööstä ja toistensa seurasta joskus sata vuotta sitten.Kappeli oli, kuten aina, kauneimmillaan iltavalistuksessa. Meille oli katettu keskelle salia pitkä 20-hengen illallispöytä.

Ateneum-pakettiin liittyi Kappelin Taide-menu; kermaista sorsakeittoa, paistettua siikaa ja nieriää, Kappelinleivos, jonka resepti on noin sadan vuoden takaa, sekä kahvi avec.

Runsaan kuvakerronnan aloitan päivänsankarista ja hänen varjossaan myhäilevästä Heimopäälliköstä. Viihdyimme illallispöydän ääressa peräti kuusi tuntia, aina valomerkkiin asti.

Pöytäkokoonpanot vaihtuivat illallisen jälkeen moneen kertaan kun iloiset vieraat halusivat seurustella toinen toistensa kanssa. Vaikka Kusti oli taiteillut hienot pöytäkortit jokaiselle, alkuperäinen istumajärjestys ei sitonut kuin illallisen ajan, jota toki nautimme kolmisen tuntia.

Kun HP ei huomannut kuvata Kustin kortteja paikan päällä, laitettakoon tässä pari esimerkkiä kotona kuvatuista. Kusti oli nähnyt paljon vaivaa, ja jokainen vieras sai itselleen sopivat viestit.

Päivänsankarille pidettiin useita puheita, ja halauksiakin tuli kosolti.

Karismaattiset ja hyväkäytöksiset lastenlapset söivät tietysti aikuisten illallisen ja iloitsivat puoleenyöhön saakka. Kappelissa kun on mahdollista liikkua ravintolasalista myös Cafen puolelle.

Ullan lapset ja heidän puolisonsa nauttivat toistensa ja myös muiden seurasta.

Äidin ja pojan katseet ovat yleensä erityisen lämpimät.