Vähän on ikävä vanhoja albumeita

Me vähän vanhempi väki muistamme ajan, jolloin valokuva, varsinkin perhekuva, oli arvossaan. Se vietiin kehitettäväksi alan liikkeeseen yhdessä kymmenen muun kuvan kanssa. Ja kun kuvan otto oli tarkkaan harkittu, jokainen otos liimattiin arvokkaaseen perhealbumiin, jota sitten ylpeänä esiteltiin kaikille vieraille. Nämä puolestaan kehuivat, kuka aidosti, kuka vähemmän aidosti. Mutta kyläilyjen pakkopullaa albumit joka tapauksessa olivat. Aikanaan mekin täytimme valokuva-albumeja, niitä on hyllyssämme alun toistakymmentä, ja lisäksi tallessa ovat isovanhempien ja vanhempien albumit. Hyvää materiaalia myöhempiin sukuhistorioihin.

Nyt, digiaikana, valokuva on menettänyt merkitystään. Niitä otetaan kerralla kymmeniä, ja kovin harva niistä pääsee jotenkin näytille, blogiin, facebookiin ym. Useimmat unohtuvat saman tien. Heimopäällikkö, kuten kerrottu on, pitää blogiaan ennen muuta siksi, että tärkeimmät valokuvat ja niiden taustat tulevat talteen, ja moni niitä ainakin vilkaisee.

Moderni tapa tehdä albumeja on laittaa digikuvat järjestykseen tietokoneella esim. Ificolor-ohjelman mukaisesti ja sitten tilata kaunis kirja, mielellään useampi kappale. Ensimmäisen tällaisen heimomme jäsenet saivat jouluksi 2011 Satulta ja Juhalta, kun he komeiden kuvien muodossa kertoivat, miltä heistä HP:n 70-vuotispäivät näyttivät. Tästä on blogijuttu jo olemassa parin vuoden takaa.

Ulla puolestaan teki viime jouluksi vanhemmistaan kuvateoksen, jonka hän lähetti lapsilleen, veljilleen ja näiden lapsille. Tästä kirjasta laitan muutaman kuvan. Kannessa hymyilevat Ullan vanhemmat, Kaija ja Viljo, joskus 1950-luvulla. Ne on kuvattu itse teoksista, eivät ole siis alkuperäisiä, ja joku niistä on vähäsen epätarkkaa, mutta se ei kuvan lumoa haittaa..

Nämä otokset ovat 1930-luvulta, jolloin Viljo oli vielä poikamies. Vasemassa kuvassa on Talvisodan vänrikki. Pikkukuvassa oikealla on Viljon asunnon työhuone ja pääkuvassa hänen ensimmäinen autonsa, Chervolet, jossa oli kokoa ja näköä. Sotien jälkeen Viljo ajeli mustalla Mersulla.
Kiehtovia nämä vanhojen albumien pienet, mustavalkoiset kuvat.

Viljo teki elämäntyönsä Paimion Sahan toimistusjohtajana, ja näin ollen he asuivat sahalla yli 30 vuotta. Tämän talon päätyhuoneessa tuleva Heimopäällikkökin vieraili aina tanssien jälkeen. Myöhemmin sai kutsun oikein salin puolelle.

Kaija oli leskenä vuosikymmeniä ja rakensi itselleen kotiseudulleen Kemijärven Varjovaaraan mukavan vapaa-ajan asunnon, jonka tontilla viljeli kaikenlaista, kuten komeita kukkia. Lähellä olevasta Kemijoesta nousi hyvin kalaa, kuvan kala näyttää taimenelta.

Kolmas kirja on jälleen Satun ja Juhan tekemä. Ulla sai sen 70-vuotislahjakseen, ja sen teemana on "Ulla ja lastenlapset". Siitäkin on syytä nostaa esiin muutama kuva.

Albumin ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan aihe. Kuvat blogiin on poimittu kovin satunnaisesti. Kronologiseen järjestykseen ei ole pyritty.

Aamukahvilla Toukolan rantaterassilla. Lapsista paikalla Juha ja lastenlapsista Veera ja Jaakko.

Koko heimo lähdössä S/S Runebergillä Porvooseen. Kaikki mukana, Susanna vain kameran takana.

Kesäkuun alussa 2013 matkalla koulustipendien jakoon Kaivopuistoon.

Juhannuslippua laitetaan salkoon toukokuussa 2013.

Ensimmäisellä yhteismatkalla Toscanassa lokakuussa 2011. Linssin takana puolestaan Juha.

Joulukuusikaupoilla Atlantassa 2005.

Sakken ristiäiset komeasti Turun tuomiokirkon alttarilla joulukuussa 2004.

Atlantasta on tämäkin kuva, jostakin leikkipuistosta.

Kusti ja Veera ensimmäisessä luontokoulussaan Varpusenlinnan Toukolassa. Huomaa oppilaiden keskittyneen kiinnostuneet ilmeet: jotain jännää on näköåiirissä.

 

Klikkaathan kuvia suuremmiksi.