Jaakon ja Sakken kanssa kaupungilla

Koulujen talviloman päättyessä menimme yhdessä Jaakon ja Sakken kanssa kaupunkikierrokselle. Aloitimme Oodista, josta HP laittaa vain yhden kuvan, koska edellisestä Oodi-blogista (17.1.2019) on vain vähän aikaa, ja siinä oli kuvia verrattain paljon. Hyvin pojat Oodissa viihtyivät, lopuksi piipahdimme kolmannen kerroksen kahviossa. Oodista menimme Baanaa pitkin Mannerheimintien toiselle puolelle. Sieltä, läheltä eduskunnan Pikkuparlamenttia, löytyi Eläintieteellinen museo, joka olikin kiintoisa paikka komeassa rakennuksessa. Eläimiä oli laidasta laitaan, kaukaa muinaisuudesta aina nykylajeihin. Seuraavassa muutama esimerkki museosta, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, siis jos et ole vielä käynyt. Meillekin käynti oli ensimmäinen. Museosta kävelimme mieliravintolaamme Virgin Oiliin, jonka pizzat ovat takuuvarmasti herkullisia. Sakke tosin valitsi ison Cesar-salaatin syötyään viikon laskettelumatkalla Italian Como-järvellä pizzaa lähes päivittäin. Kun Virgin Oilistakin on monia kuvia aiemmilta käynneiltämme, riittäköön tällä kertaa kuva paikan sydämestä, pizza-uunista, jossa maukkaat pizzat valmistuvat. Tämän blogin päätteeksi HP toivottaa Jaakolle ja Sakkelle hyvää kevättä ja menetystä koulutyössä.

Veera, Max ja Vanhojen tanssit

Kolme vuotta sitten meillä oli tilaisuus iloita Kustin ja Kiaran koulun Vanhojen tanssiaisissa (ks. blogi 21.2.2016). Nyt meidät oli kutsuttu Veeran ja Maxin koulun, Haukilahden lukion kevätilotteluun, joka pidettiin Otahallissa Espoossa. Veeran taustajoukot valitsivat hyvissä ajoin paikkansa katsomossa. Maxin perhe oli toisaalla, mutta esityksen jälkeen meillä oli tilaisuus tutustua heihin. Ennen tanssien alkua vähän jännitti, varsinkin kun Veera ja Max olivat koko ison joukon esitanssijoita, jotka esiteltiin ensimmäisinä yleisölle. Kun kaikki parit, yhteensä 80, oli esitelty, tanssi saattoi alkaa, ensin poloneesilla ja sitten muilla isojen tanssiaisten klassikoilla. Ohjelman loppua kohden tanssit vähän kevenivät, varsinkin sitten kun päästiin oppilaiden itse suunnittelemiin tansseihin. Yhteen niistä sisältyi yllätys, kun Max ja kaksi muuta heittivät kesken kaiken täyden voltin taaksepäin, siis frakit päällä ja kiiltonahkakengät jalassa. Tämä tuli niin yllättäen, ettei HP:n kamera ehtinyt mukaan. Tanssiaisten lopuksi daamien sukulaismiehet hakivat tyttäriään ja sisariaan loppuvalsseihin, kuten Juha ja Jaakko Veeraa. Hyvin Perkon miehetkin pärjäsivät. Nuoret naiset pitkissä iltapuvuissaan ja nuoret miehet frakeissaan olivat komeata katseltavaa. Viikkojen harjoittelun tuloksena ja kahden kenraalin jälkeen kaikki sujui hienosti. Ja "vanhat" saivat tässä aikamoisen annoksen korkean tason tapakasvatusta. Itse totesin tanssien jälkeen, että Veera ja Max olivat illan tyylikkäin pari - tämä ehdottoman objektiivisesti todettuna. Kiitos Veera kutsusta.

Sotilaskoti täyttyi von der Goltzin kuulijoista

HP:n esitelmä Heikkilän sotilaskodissa oli menestys, sillä iso sali oli täynnä kuulijoita. Kiertäneen nimilistan mukaan paikalla oli ainakin 97 ihmistä. Järjestäviä tahoja oli neljä: Vapaussodan Varsinais-Suomen perinneyhdistys, Turvallisuustieteellinen yhdistys, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen Varsinais-Suomen osasto ja Varsinais-Suomen sotilaspoikien perinnekilta. Seurojen omien kutsujen lisäksi esitelmästä oli informoitu Turun Sanomien Päivän menot -palstalla pariinkin kertaan. Kiitos informaatiosta kuuluu HP:n luokkatoverille Eero Joutsikoskelle. Tilaisuuden järjestäjät palkitsivat HP:n kukin omalla historiikillaan tai vuosikirjallaan, joita siis kertyi matkaan neljä kappaletta. Kuulijoiden joukossa oli monia turkulaisia tuttuja 1960-1970 -luvuilta, kuten entisiä opiskelijoita ja opiskelutovereita. Myös Ullan serkku Anneli oli paikalla (kuvassa keskellä) ja hänen ystävänsä Saara Nikander (92), joka kertoi tunteneensa HP:n sedän Otto Perkon, joka oli pappina Tarvasjoella. Ennen esitelmää yövyimme mielihotellissamme Hamburger Börssissä, josta ja jonne Eero meidät autollaan kuljetti. Hotellin ikkunasta taas näkyi, että Turun kauppatori on seuraavat pari vuotta remontissa, kun torin alle rakennetaan isoa parkkihallia. Helsingistä Turkuun ja takaisin matkasimme Onnibussilla, joka illan hämyssä oli mukavaa ja rauhaisaa kyytiä. Lopuksi vielä kuva Heikkilän kasarmialueen niistä rakennuksista, jotka, em. sotilaskodin lisäksi, tulivat HP:lle tutuksi vuosina 1961-1962. Isossa rakennuksessa taustalla oli silloin Porin Prikaatin AUK ja pienemmässä rakennuksessa aliupseerikoulun ruokala. Hyvää Ystävänpäivää - pysytään kanavalla.

Tervetuloa vanhaan "Hiki-Heikkilään"

HP pitää ensi keskiviikkona 13.2. klo 14 Heikkilän sotilaskodissa Turun Uittamolla esitelmän von der Golzista. Tilaisuuden järjestäjinä ovat viisi paikallista perinneyhdistystä ja seuraa. HP kutsuu paikalle myös turkulaiset ystävänsä. Sotilaskodin isossa salissa on varmuudella tilaa. Jos joku ovella jotakin kysyy, sanokaa että olette tulleet esitelmöitsijän kutsusta. Heikkilä on HP:lle tuttu paikka, sillä 1960-luvun alkuvuosina hän kävi siellä Porin Prikaatin aliupseerikoulun ja sitten myöhemmin RUK:n jälkeen palveli upseerioppilaana AUK:n kouluttajana. Paikka, vanha Venäjän Itämeren laivaston sairaala, tunnettiin silloin Hiki-Heikkilänä.

Trolleybussi, rollikka ja sarvijaakko

Trolleybussi on sähkökäyttöinen johdinauto, joka ottaa käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista raitiovaunun tapaan. Se on edelleen yleinen itäisessä ja keskisessä Euroopassa. Lähimmät rollikat löydät Tallinnasta. Suomessa sarvijaakkoja löytyi Helsingistä ja Tampereelta. Tampereella oli viisi linjaa ja Helsingissä yksi. Tampereella oli enimmillään käytössä 29 johdinautoa, joista viimeiset oli hankittu vuonna 1959. Suurin osa autoista oli vuosimalleja 1949 ja 1950, ja pitkäikäisimmille yksilöille kertyi jopa 27 vuotta liikenteessä. Kuvassa oleva rollikka löytyy Tampereen Vapriikki-museosta. Valmetin lentokonetehtaalla Tampereen Härmälässä tehtiin vuosina 1948–1959 kaikkiaan 51 johdinautoa. Näistä 29 meni Tampereen ja 22 Helsingin kaupungin liikennelaitokselle. Autojen sähkölaitteet, rungot ja akselistot olivat tuontitavaraa, mutta korit varusteineen olivat kotimaista työtä. Vähitellen innostus johdinautoliikenteen kehittämiseen hiipui 1960-luvun aikana. Eräissä muissakin kaupungeissa, muun muassa Lahdessa, kaavailtiin johdinautoliikenteen aloittamista, mutta hankkeet jäivät toteutumatta kun uskottiin dieselbusseihin. Samasta syystä trolleybussiliikenne lopetettiin 1970-luvulla Tampereella ja Helsingissä.

Koko päivän juhla Vanhalla Ylioppilastalolla

Viime lauantai meni juhliessa Suomen Sotahistoriallisen Seuran 75-vuotista taivalta. Paikka oli komea - Vanha Ylioppilastalo. Puoliltapäivin noin 290 seuran jäsentä kokoontui nelituntiseen juhlaseminaariin, jonka aiheena oli suomalainen sotahistorian tutkimus eri aikakausina. Päiväjuhlassa myös seuran jäseniä palkittiin työstä seuran hyväksi. Valtiovallan tervehdyksen toi puolustusministeri Jussi Niinistö. Päivällä julkistettiin myös seuran historia, jonka kirjoittaja on sotilasprofessori emeritus, eversti evp. Pasi Kesseli. Seura postittaa hyvältä tuntuneen kirjan jäsenilleen, joita on enemmän kuin missään muussa tieteellisessä seurassa, runsaat 1200. Iltajuhla oli samassa paikassa, ja paikalla oli seuran noin 170 jäsentä seuralaisineen. Nautimme maittavan illallisen, jonka kruunasi kahvin kanssa tarjottu avec, puolustuslaitoksen Leikattua, Se vei ajatukset kesäkuuhun 1942 Mannerheimin 75-vuotispäiviin, jolloin kaikille rintamasotilaille tarjottiin konjakin ja pöytäviinan sekoitusta, joka oitis sai osuvan nimen - leikattua konjakkia. Juhlassa esiintyi sopraano Tuija Saura, juhlapuheen piti seuran puheenjohtaja Mikko Karjalainen ja ilta päättyi tanssimusiikkiin.

Iso kanelisydän on Oodin herkku

HP ja Ulla tekivät viikonloppuna ensivisiittinsä hienoon Oodiin, joka toki on vilahtanut HP:n valokuvissa jo ennenkin. Komea on kirjasto kaikkine oheistoimintoineen. Jokaisen sukupolven velvollisuus on rakentaa tällaisia kulttuurimonumentteja pääkaupunkiin. Ja onhan niitä tullut ihan mukavasti 2000-luvulla, esimerkiksi Musiikkitalo Oodin tuntumassa. Ne ovat päättäjien lahjoja kansalaisille, vaikka me veronmaksajina olemme olleet mukana kustannuksissa. Mutta rahat tulevat kyllä takaisin, kunhan muistamme käyttää palveluja hyväksemme. Seuraavaksi HP odottaa, että Etelärantaan, sille paikalle, jonne monet haikailivat Guggenheim-museota, tulisi jokin kansallisen ja kansainvälisen tason monumentti, esim. Sibeliuksen tai suomalaisen designen merkeissä. Oodin perusajatus näyttää toimivalta, kun helsinkiläiset ovat ottaneet omakseen sen monet työpajat, lukusopit ja kahviot. HP kuvasi melkein innoissaan Oodista löytämiään komeita arkkitehtonisia ja rakennusteknisiä ratkaisuja, joista laittaa esille muutaman. Erityisen vaikuttavia olivat portaat, ylhäältä käsin kuvattuina. Kiertokäyntimme lopuksi kävimme kolmannen kerroksen ravintolassa, jossa nautimme kahvit sekä näyttävän ja makoisan Oodin ison kanelisydämen.