Maailmalta löysin itseni

Olimme männäviikolla Ritvan ja Ilkan kanssa Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeck -näyttelyä, joka on museohistoriamme suurimpia menestyksiä. Viimeisinä päivinä katsojia oli pitkiksi jonoiksi asti, nelisen tuhatta per päivä. Samaan aikaan Helenestä kertova Antti J.Jokisen elokuva veti täydet katsomot, heti ensimmäisenä viikonloppuna yli 30 000 katsojaa. Ateneumissa oli esillä noin 130 Helenen teosta, joista HP laittaa malliksi muutaman. Näyttelyn otsikko Maailmalta löysin itseni kertoo siitä, miten Helene matkavuosinaan ympäri Eurooppaa imi vaikutteita ja kehitti omaa ilmaisuaan. Parituntisen taidenautinnon jälkeen ajoimme spåralla Jääkärinkadulle, jossa Ullalla oli valmiina - lämmittämistä paitsi - tammikuulle hyvin sopivat splinit. Tänään HP kohtasi Helene Schjerfbeckin uudelleen, tällä kertaa HAM:ssä, mutta se onkin jo toinen juttu.

Ullan brunssit Jääkärinkadulla

Ulla ei isommin markkinoinut synttäreitään tässä jokunen päivä sitten. Sen verran olimme varautuneet, että HP paahtoi maukkaat lohileivät ja jälkiruoaksi oli tarjolla kauniisti suklaalla koristettu täytekakku. Siinä yhdeksän paikkeilla tulivat sitten vieraiksi Susanna, Timo ja Kusti. Sakke oli mennyt kouluun jo kahdeksaksi ja ilmoitti Mammalleen tulevansa synttärikahville koulun jälkeen. Keskustelu liikkui paljolti Susannan Brysseliin lähdön merkeissä. Asunto hänellä jo on, ja hiihtolomalla Haloset menevät joukolla katsastamaan paikkoja vähän tarkemmin. Yhden viikonloppumatkan Susanna ja Timo ovat jo tehneetkin.

Ilkka Kanerva haki ja sai julkisuutta

Se että turkulainen kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) ei tahdo nykypolitiikassa oikein saada julkisuutta, on kokeneelle mediapoliitikolle varmasti kova pala. Niinpä hän kutsui tänään kiireesti koolle eduskunnan puolustusvaliokunnan pohtimaan sitä, pitäisikö suomalaiset rauhanturvaajat, joita on Irakissa noin 50 kriisinhallintatehtävissä, kutsua kotiin, koska tilanne näyttää vaikealta. Ike hyvä, ei se nyt ihan näin voi mennä, että heti kun vähän ammutaan, luikitaan kotiin. Nämä rauhanturvaajat ovat sillä tavalla ammattisotilaita, että ovat - vaikka olisivat tulleetkin reservistä - tehneet määräaikaisen työsopimuksen kriisihallintamissioonsa, johon heidät on koulutettu. Suomi kutsui vielä jokunen vuosi sitten itseään rauhanturvaamisen suurvallaksi, eikä anna hyvää kuvaa, jos heti ensimmäisten paukkujen tullessa mietitään vetäytymistä tehtävästä.

Historian lehtori ikonimaalarina

Kuten viime vuoden viimeisessä jutussa (blogi 29.12.) kerrottiin,matkustimme uuden vuoden aatoksi Turkuun juhlimaan vanhojen opiskelu- ja assistenttiystävien kanssa. Sitä ennen kävimme HP:n vanhempien haudalla sytyttämässä uuden kynttilän. Tarkoitus oli mennä jo joulun alla, mutta kun HP:tä vaivasi lievä väsymys, hän kysyi isältään, voisiko käynnin siirtää vähän myöhemmäksi. Mihin isä-Oskari vastasi: "Sopii hyvin, eivät nämä asiat enää ole niin päivän päälle." Tämä vastaus tuli siis taivaskanavalta. Uutta vuotta otimme vastaan Riitta-Liisa ja Jouko Lahteron hienossa kulttuurikodissa lähellä Turun urheilupuistoa. Alkuun ihastelimme Reino Keron villasukkia, jotka hänen sisarensa oli taidokkaaksi kutonut ja jotka mukavasti lämmittivät 80-vuotiaan professorin jalkoja. Hienoa oli tutustua isännän maalaamiin ikoneihin, joita hän oli tehnyt Turun työväenopiston ikonikerhossa. Yhden maalauksen tekoon kului noin vuosi (kaksi tuntia kerran viikossa). Osan ikoneista Jouko oli antanut lastensa perheille, mutta runsaasti niitä oli myös kotosalla, kuten alla olevista kuvista näemme. Kiintoisaa oli kuunnella Joukon esitystä ikonitaiteen teosta ja jokaisen kuvan historiasta. Kuvasarjan viimeisin kuva on joulun ikoni. Ortodokseilla ikoneita on myös pääsiäiseksi. Riitta-Liisa ja Jouko. Parhaat kiitokset hienosta juhlaillasta.

Joulusta Larun kautta uuteen vuoteen

Satun ja Juhan kutsusta heimomme kokoontui jouluaattona Espoon Nuottalahteen. Mukana olivat myös Marja-Leena ja Pekka Jyväskylästä sekä Antti Kauniaisista. Ilta kului totutun kaavan mukaan. Satu toivotti vieraat tervetulleiksi ja HP kiitti kaikkien puolesta kutsusta. Jouluateria oli suorastaan ylenpalttinen, erityisesti jäivät mieleen Juhan kraavaama hauki sekä Kitkan viisaat eli Kuusamon tönkkösuolatut muikut. Lahjojakin jokainen sai mukavasti. Kannattaa panna merkille, että kuljetuksista Jääkärinkadulta Nuottalahteen huolehti Veera, jolla HP:n Citroen C4 on lainassa talven ajan. Pysyvät siis öljyt notkeina kun ei tarvitse värjötellä Tattarinsuon autoparkissa. Toisena joulupäivänä heimomme kokoontui Jääkärinkadulle Ullan perinteisille joulubrunsseille. Ankanrinta, lohisalaatti ja Valion juustot olivat pöydän antimia. Mukavaa oli tälläkin kertaa kun saimme täydentää kuulumisiamme ja kuunnella joululauluja. Joulukuusen korvasi Jääkärinkadulla Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjalat, joita on 13. Parhaat kiitokset Ullalle, Satulle ja Juhalle hienoista joulutarjoiluista, ja myös Marja-Leenalle, joka avusti aattoaterian valmisteluissa Satua ja Juhaa. Joulun jälkeen vierailimme myös Larussa eli Lauttasaaressa, kun lankoveli Pentti kutsui iltapäiväkahville. Taustalla vaikutti sekin, että Pentti sai äskettäin Suomen Tietokirjailijoilta stipendin uusimpaan, tekeillä olevaan tutkimukseensa. Onneksi olkoon Pentti ja kiitos tarjoilusta. Ja lopuksi Hyvää uutta vuotta kaikille. Me, siis Ulla ja HP, matkustamme Turkuun, jossa otamme uuden vuoden vastaan vanhojen opiskelu- ja assistenttiystävien kanssa. Mutta siitä lähemmin tammikuussa.

Hätäkös tässä, joulua odotellessa

Pari vuotta on Ritvan ja Ilkan kanssa ollut puhetta joululounaasta Kämpissä. Nyt menimme, eikä katua tarvinnut. Niin lounas, palvelu kuin joulukoristeltu miljöökin olivat huippuluokkaa. Oli myös ilmestynyt kirja (Docendo) Kämpin legendaarisen baarin drinkeistä, joita kävimme testaamassa. Risto Krogeruksen HP tapasi pari päivää myöhemmin. Nautimme Kappelin Joulu Menun, jossa pääruokana oli todella mureaa villisianniskaa (tämä tiedoksi erityisesti Veeralle, jonka kanssa HP:llä on ollut kymmenisen vuotta yhteinen villasikaprojekti). Päivällisen jälkeen Risto kiirehti Musiikkitalolle kuunteleman yhdessä veljensä kanssa Beethovenin yhdeksännen, jonka RSO soitti ja josta Hesari kirjoitti seuraavana päivänä ylistävän arvostelun. HP puolestaan jäi ihastelemaan Mantan joulutoria ja Kauppatorin jouluvaloja. Eilen sunnuntaina osallistuimme Mikael Agricolan kirkossa Jouluisten laulujen Tuomasmessun, jossa joulusaarnan piti piispa emerita Irja Askola, musiikista vastasivat Inna Vintturi yhteineen, Tuomaskuoro ja Pepe Willberg. Kirkossa tapasimme myös Susannan ja Timon, joiden kanssa nautimme vielä glögit Jääkärinkadulla. Näissä pari kertaa kuukaudessa pidettävissä Tuomasmessuissa on ainakin kaksi hienoa asiaa: Ensinnäkin uskontoa käsitellään iloisella otteella, joskus jopa huumorilla. Toiseksi syntyy käsin kosketeltava yhteisöllisyys, jollaista nykyihmiset näyttävät kaipaavan. Lopuksi HP toivottaa ystävilleen ja lukijoilleen Rauhallista joulua.