Pari kuvaa joulusta Jyväskylässä

Jouluaaton vietimme Juhan perheen kanssa Marja-Leena ja Pekka Jääskeläisen kotona. Illan huippuhetki, níin lapsille kuin vanhemmillekin, oli luonnollisesti Joulupukin vierailu. Lahjojakin tuli riittävästi. Mikään ei myöskään voita perinteistä jouluruokaa.

Joulupäivän aterian söimme Tapionkadulla, vieraina Satu ja Juha lapsineen. Veera halusi katsoa, miltä maailma näyttää Heimopäällikön silmälasien läpi katsottuna.

Ja lopuksi tältä paikalta: Hyvää Uutta Vuotta kaikille palstani lukijoille.

Punaisen meren kirjeitä III / III

Risteilymme kolmas kokopäiväretki oli bussimatka Safagan satamasta Luxoriin ja Kuninkaiden laaksoon. Tuhansia vuosia sitten Luxor tunnettiin nimellä Theba, joka oli Kairon jälkeen faaraoiden komea hallintokaupunki.

Kun faaraot tuossa vaiheessa hyvin tiesivät, että pyramidit ryöstettiin joskus hyvinkin pian niiden valmistumisen jälkeen, Thebassa faaraot rakensivat itselleen haudan kalkkikivivuoriin. Vaikka niidenkin sisäänkäynnit pyrittiin huolellisesti piilottamaan, rosvot olivat etevämpiä. Vain Tutankhamonin hauta pysyi piilossa uuden ajan tutkijoille, niin kuin viime kirjeessäni kerroin.

Pääsimme sisään kolmeen eri hautaan (laaksossa on hautoja kymmeniä, mutta sisäänpääsy vaihtelee viikottain). Kävimme Ramses II:n, III:n ja V:n haudoissa. Vaikka aarteet siis oli ryöstetty, haudat olivat käsittämättömän komeita. Isoja ja täynnä taidokkaita seinä- ja kattomaalauksia. Ja niin tuoreen oloisia, ikäänkuin taiteilija olisi mennäviikolla käynyt ne maalaamassa. Kuvata niitä ei saanut.

Matkalla tutustuimme myös valtavaan Karnakin temppelialueeseen, jota faaraoiden 3000-vuotisen historian aikana rakennettiin 2000 vuotta. Karnakin rinnalla joku Akropolis tai Colosseum kyllä kalpenevat. Suurimmat yhdestä kivestä veistetyt ja taidokkaasti koristetut pylväät ovat lähes 30 metriä korkeita.

Yksi kohteistamme oli Hatshepsutin temppeli, komea sekin muttei Karnakin veroinen. Faarao Hatshepsut itse oli sillä tavalla merkittävä, että hän oli nainen.

Kaikkien aikojen kiistatta suurin faarao oli Ramses II, menestynyt yksinvaltias ja suuri sotapäällikkö. Lisäksi hän hallitsi poikkeuksellin vanhaksi, 90-vuotiaaksi. Hänellä oli 55 vaimoa, 122 poikaa ja tyttöjä ilmeisesti saman verran, mutta tytöistä ei tuohon aikaan pidetty lukua.

Ja sitten se Human Interest -osuus. Jordaniassa tapasin kollegan, paimentolaissheikki Ahmedin. Häneltä sain sikäläisen heimopäällikön päähineen, jota Veera (6 v.) ja Jaakko (3 v.) kävivät Ullanlinnassa ihmettelemässä.

Kiva on olla tonttupoika

Tänään olin pojantyttäreni Veeran (6 v.) kutsumana Matinkylän jäähallissa katsomassa klo 13-15 Espoon Taitoluisteluklubin joulunäytöstä, jonka nimen olen lainannut otsikkooni. Ajatus on siinä, että taitoluistelupoikien kelpaa harrastaa, kun tyttöjä on vähintään 30-40 -kertainen määrä. Ja millaisia tyttöjä ja nuoria naisia: kiehtovia kuin enkelit, kauniisti liikkuvia ja ryhdikkäitä, joiden kuviot jäällä ovat sulavia ja taidokkaita.

Näytöksessä klubin kilpavalmennettavat tytöt, joukossa jokunen poika, esiintyivät ikäryhmittäin: iät 5-15, myös kilpailu-uransa jo lopettaneet Evergreenit ja nuorten luistelijoiden äidit esiintyivät. Espoon Taitoluisteluklubin kirkkain tähti, Kiira Korpi ei ollut paikalla. Valitettavasti, muistattehan tämän Euroopan mestarin ja Linnan juhlien kaunottareksi äskettäin valitun. On se vaan Luojan onni, ettei Kiira isänsä maajoukkuevalmentaja Rauno Korven tavoin valinnut lajikseen jääkiekkoa. Mitä olisi mimmikiekko taitoluisteluun verrattuna?

Kiehtova harrastus tuo taitoluistelu, siinä ovat kaikki perheen jäsenet lämmöllä mukana. Edellisen kerran näin Veeran luistelevan noin kuukausi sitten, ja mielestäni kehitystä on tapahtunut. Veeran luisteluun ja kuvioihin on tullut lisää vauhtia ja varmuutta, erityisesti piruetti näytti tosi hienolta. Menestystä vaan Veera harrastuksellesi.

Kun Matinkylän jäähallin katsomo oli likimain täynnä, Veeralla ja muilla taitoluistelijoilla oli vielä toinen näytös klo 17-19.

Tiesitkö muuten, että Espoon Matinkylän halli oli aikaisemman Kiekko-Espoon, nykyisen Bluesin kotihalli. Ei liene ihan tavallista, että yksi lähiö tuottaa liigatason kiekkojoukkueen. Äkkipäiten ei tule mieleen kuin Töölön Vesa, nykyinen Joekerit.

Punaisen meren kirjeitä II / III

Suezin kanavamaksut ovat Egyptin suurin tulonlähde ennen turismia. Suezin kaupungin satamasta teimme retken Kairoon, jossa käyntimme kohde oli valtava Egyptiläinen museo ja siellä erityisesti Tutankhamonin haudan aarteet. Kun Tutankhamon kuoli jo 18-vuotiaana, ei hän lapsifaaraona (12-18 v.) ehtinyt saada aikaan muuta kuin rakentaa hautansa, mikä olikin faaraoiden ensimmäinen tehtävä hallitsijana. Tutankhamon on jäänyt historiaan siksi, että hänen hautansa on satojen faaraohautojen joukossa - faaraoiden kausi kesti 3000 vuotta - ainoa, jota ei ryöstetty, ja siksi sen komeat kulta-, veistos- ym. aarteet ovat edelleen nähtävissä. Kun kuvia ei museossa saanut ottaa, joudun kuittaamaan Tutankhamonin pelkällä tekstillä.

Päivän retken tärkein kohde oli Kairosta noin 15 kilometrin päässä olevat Gizan pyramidit, jotka olivat isän (Keops), pojan (Kefrenin) ja pojanpojan (Mykerinos) rakentamat. Näistä Keopsin pyramidi on suurin, noin 160 metriä korkea, ja se on ainoa Antiikin seitsemästä ihmeestä, joka on säilynyt. Kuvassa Keopsin pyramidi on vasemmalla, ja se näyttää pienemmältä kuin poikansa Kefrenin pyramidi. Tämä johtuu siitä, että se on rakennettu alavammalle maalle.

Näyttävä on myös Gizan pyramideja vartioiva sfinksi. Se on veistetty yhdestä ainoasta kivijärkäleestä, jolla muistelen olevan painoa noin 300 tuhatta kiloa. Valitettavasti vain Napoleonin joukot 1700-luvun lopussa ampuivat tykillä sfinksin leijonankasvot hajalle.

Ja lopuksi vähän Human Interestiä: Kuten Suomessa myös me Kristina Reginan aurinkokannella vietimme 5. joulukuuta Iloisen vartin 90-vuotiaalle Suomelle ja lauloimme, kuten Suomessakin, Jukka Kuoppamäen laulun Sininen ja valkoinen. Laivan kippari piti myös lyhyen puheen. Kapteenin varsinainen itsenäisyyspäivän vastaanotto oli illalla 6. joulukuuta; ohjelma oli monipuolinen ja tunnelma sopivan arvokas.

Punaisen meren kirjeitä I/III

Kuten marraskuun lopulla kerroin, joulukuun ensi viikon risteilin Kristina Reginalla Punaisella merellä ja Suezin kanavassa ja laivalta käsin teimme ohjattuja matkoja Jordanian ja Egyptin kaikkein kiintoisimpiin kohteisiin.

Jordaniassa satamamme oli Aqaba, josta bussi vei meidät parin tunnin päässä olevaan kallioon kätkettyyn Petran kaupunkiin. Sen rakensivat pääkaupungikseen - louhivat hiekkakivikallioon - nabatelaiset 100-luvulla e.Kr. Nabatealaiset olivat alunperin beduiineja, paimentolaisia, jotka saivat kreikkalaisilta vaikutteita ja organisoituivat kuningaskunnaksi, joka rikastui kaupankäynnillä (mm. silloisilla ylellisyystarvikkeilla silkillä, mausteilla ja suitsukkeilla) eikä kuluttanut varojaan sodankäyntiin. Sille he eivät voineet mitään, että roomalaiset valloittivat Petran n. 500 vuotta myöhemmin.

Alueen komein nähtävyys on temppeli, jota myöhemmin on kutsuttu Aarrekammioksi. Petrasta löytyy myös 1 500 katsojan amfiteatteri, komeita hautoja, kauppapaikkoja ja perheiden asuntoja, kaikki kallioon hakattuja.

Kun roomalaiset myöhemmin jättivät Petran, kalliokaupunki jäi beduiinien käyttöön. Kun nämä eivät Petrasta mitään muille kertoneet, Petra pysyi kallioiden kätkössä vuosisatoja kunnes ranskalainen tutkimusmatkailija löysi sen 1800-luvun alussa. Petran salaisuutta varjeli erityisesti se, että sisäänmenotiet kaupunkiin ovat kapeat mutta sitäkin jylhemmät.

Äskettäin Petra valittiin uusien Maailman seitsemän ihmeen joukkoon yhdessä mm. Kiinan muurin kanssa. Näitä ei pidä sekoittaa Antiikin seitsemään ihmeeseen, jotka ovat lähinnä Välimeren rannikon komeuksia ja joista jäljellä on enää Keopsin pydamidi. Keopsiin palaan kertomukseni seuraavassa osassa.

Matkalla tutustuin myös hyvän ystäväni Matti Vullin nykyisen elämänkumppanin Marja Lehtolan tyttäreen Kirsiin ja hänen mieheensä Kimiin. Olimme kaikki kuulleet paljonkin toisistamme mutta emme olleet aikaisemmin tavanneet. Sattumoisin aamiaispöydässä, kun kerroimme mistä päin olemme kotoisin, Kirsi arvasi kysyä, oletko se Matin hyvä kaveri. Pieni on maailma, joku on joskus sanonut. Kerrottakoon vielä, että myös Marja ja Matti tapasivat toisensa Kristina Reginalla viisi vuotta sitten, matkalla, johon lähdin yhdessä Matin kanssa mutta josta Matti palasikin Marjan kanssa. Tämän matkan aikana Marja ja Matti hoitelivat Kokkolassa Kirsin ja Kimin kolmea lasta (13, 6 ja 4).