Vietimme viime torstaista sunnuntaille Tallinnan keskustassa Kalev Spa -kylpylähotellissa. Hoidot olivat monipuolisia: oli hierontaa, allasjumppaa, kuntosalia, kasvo- ja jalkahoitoa, vartalon kuorintaa, hiusnaamiota ym. Paikka on tasokas, varsinkin hoitopalvelut kiitettävän täsmällisiä ja ammattitaitoisia. Eikä ruuassakaan ollut moittimista; aamiaisellakin oli kunnon makkaroita, lihapullia ja munakokkelia - toki myös kevyempää.
Kalev Spa saa rutkasti lisäpisteitä sijainnistaan Vanhan kaupungin kupeessa: Raatihuoneen torille on pari sataa metriä ja Viru-keskukseen vähän enemmän. Kun kylpylöissä on usein pari kolme tuntia luppoaikaa, Kalev Spasta on helppo piipahtaa Tallinnan keskiaikaiseen kaupunkiin, jota kauniimpaa ei tiedossani ole.Raatihuoneen kulmalla Hopner-ravintolassa, vuodelta 1681, tilasin vanhaa suosikkiani "Saarenmaan Äkkipigasta". Se oli kuitenkin muuttanut nimeään ja on nyt "Viru Äkiline". Kun kysyin, miksi annokseen kuuluva votkayyppy ei enää ollut Saarenmaalta ja miksi nimi oli vaihdettu, tarjoilija sanoi, ettei Saarenmaan votkan laatu ole tarpeeksi tasaista. Luulen kuitenkin, että syy muutokseen on toinen: Ei ole sopivaa myydä Tallinnan ytimessä Saarenmaan kansallisherkkua. Sehän olisi vähän sama jos Ullanlinnan Sea Horsen hittituotteena olisi paistettujen silakoiden sijasta poronkäristystä.
Kerron myös, mistä "Viru Äkiline" (ent. "Saaremaa Äkkipigane") on tehty: On kaksi pienehköä palaa paahdettua tummaa leipää. Leipien päälle katetaan hakkelus, joka on tehty graavista lohesta, sipulista ja valkosipulista, mausteina sitruuna, suola, mustapippuri ja auringonkukkaverso. Ainoa sallittu ruokajuoma on huurteinen votkaryyppu, nykyisin "Viru Valge", aikaisemmin "Saarenmaan Vodka".
Vähän kulttuuriakin oli ohjelmassa. Estonia-teatterin Tuhkimo oli viritetty sopivan koomiseksi. Hauska sitä oli seurata, kun laulajat olivat hyviä ja italiaksi kerrotun sadun tarina oli jäänyt muinaisesta lapsuudesta sopivasti muistiin. Loppuratkaisu tosin oli yllättävä mutta moderni.
No comments:
Post a Comment