Prinsessa ja serkut laatikossa

Sehän on tiedettyä, että isovanhempien elämä on aika lailla sidottu lastenlapsiin ja heidän harrastuksiinsa. Maanantaina olin Espoon isossa kiekkohallissa seuraamassa Espoon Taitoluisteluseuran 30-vuotisjuhlanäytöstä, jossa esiintyivät kaikki seuran noin 700 taitoluistelijaa. Veera (8 v) esiintyi kahdesti oman ryhmänsä (Yksinluistelijat/Kilpa III) kanssa. Kaunista oli. Kyllä taitoluistelu on naisvoimistelun ohessa

niitä hienoimpia urheilumuotoja. Ensimmäisen kerran, kumma kyllä, katsojia kiellettiin: a. taltioimasta esitystä videolle, ja b. ottamasta valokuvia flässillä. Kiltti kun olen, kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta.

Sen sijaan laitan kuvan viime viikonvaihteesta, kun Kusti (kohta 11) ja Sakke (oikeasti Sakari, kohta 5) olivat Jääkärinkadulla yökylässä - vanhemmillaan kun oli iltamenoa. Seuraavana aamuna pojat menivät pihalle leikkimään hiekkalaatikossa. Ja hauskaa oli.

Panet varmaan merkille, että hiekkalaatikon takana oleva seinä on tänä keväänä päällystetty laudoilla. Syynä on se, että talomme pojat tapaavat potkia jalkapalloa seinään, jolloin kurakelillä jää seinään aina merkintä. Kiitos taloyhtiön hallitukselle tyylikkästä ratkaisusta.

Entä se Veeran laatikko? Luistelunäytös pidettiin siis Espoo Bluesin kotiareenalla, ja kiekkokaukaloa kutsutaan myös laatikoksi.